Näytetään tekstit, joissa on tunniste punaviini. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste punaviini. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. toukokuuta 2018

Riesling & Spätburgunder -viikot ovat nyt! 14.5.-26.5.2018: 14 kaupunkia, 56 ravintolaa!

Riesling & Spätburguder -viikot ovat juuri nyt meneillään! Tätä aivan mahtavaa keväistä tapahtumaa ei kannata missata, vaan tsekata kotikaupungin tarjonta ja suunnata upeiden saksalaisten viinien pariin! Tapahtuma järjestetään jo kahdeksatta kertaa ja tänä vuonna on mukana huikeat 56 ravintolaa 14 eri paikkakunnalla. 

Viime syksynä osallistuin aivan mahtavaan Saksan jokilaaksojen viinit -tastingiin, jossa tarkemmin tuli tutuksi Saksan eri viinialueet ja saksalaiset viinit - kiinnostus vaan kasvoi saksalaisiin viineihin tämän tastingin jälkeen. Olikin ihan mahtavaa päästä mukaan tutustumaan muutamien helsinkiläisten ravintoloiden Riesling & Spätburgunder -viikkojen viini- ja ruokatarjontaan. Illan aikana maistelimme upeita, persoonallisia ja tarkasti valikoituja viinejä. Viinin ja ruuan ystävälle tämä on aivan ehdoton tapahtuma. Ravintolat ovat todella pieteetillä paneutuneet viinien valintaan. 

Aloitimme ravintolakiertuun Gaijinista, joka on meille entuudestaan tuttu ravintola. Gaijinissa maistelimme paikan omaa Rieslingiä, joka oli juuri niin ihana kuin Riesling parhaimmillaan on. 




Viini oli täydellinen Gaijinin herkullisten maistiaisten kanssa! Härkätartar shiso-lehdellä ja vihersimpukka olivat erinomaisia. Näitä oli ihan pakko maistaa useampi. 




Gaijinissa teemaviikkojen aikana tarjoillaan Menu Subarashille Riesling- ja Spätburgunder -viineistä koostuvat viinisuositukset. Menu on todella herkullisen kuuloinen, sisältäen mm. Dim Sumia, Taskurapua ja Siikatartaria. Gaijinin lisäksi myös muut BW-Restaurantsin ravintolat ovat mukana Riesling & Spätburgunder -viikoilla. Brondassa vierailee viinintekijä Georg Fogtin Saksan Rheinhessenistä ja ohjelmassa on Winemakers Dinner 17.5. sekä 18.5. Speed Tastingeja kahteen kellonaikaan. Speed Tastingissa maistetaan viinintekijän johdolla neljä eri viiniä kera neljän eri snacksin. Hinta oli todella edullinen, vain 29 €.  Farangissa on Gaijinin tapaan ravintolan kausimaistelumenuille suunniteltu teemaviikkojen mukaiset viinimenut. Boulevard Socialissa puolestaan on tarjolla laseittain vaihtuva valikoima vanhempia vuosikertoja Saksan huipputuottajien rieslingejä.

Gaijinista suuntasimme ravintola Werneriin, joka oli meille molemmille uusi tuttavuus. Paikan hiiligrillistä olimme kuulleet kyllä ja pääsimmekin sen aivan livenä näkemään. Werner oli todella viihtyisän ja kivan oloinen paikka. Tämän vuoden teemaviikoilla Wernerissä keskitytään erityisesti tuottajiin, jotka suhtautuvat itse viinin tekemiseen intohimolla. Teemaviikkojen ajan Wernerin viinilistalta löytyy saksalaisten viinien osasto, jolta löytyy luomuviljeltyjä Rieslingejä ja villihiivalla käyneitä punaviinejä. Wernerin viinit osuivat meidän makuun aivan täydellisesti! Nautimme niin juomista kuin ruuista. 



Aloitimme maistelun Extra Brut luomukuohuvalla, joka oli valmistettu Rieslingistä, sataprosenttisesti. Tämä kuohuva on valmistettu shampanja-menetelmällä. Wernerissä saa mukavan annoksen tietoa viinintuottajasta. Arvatkaa vaan, lisääkö matkakuumetta...?




Aivan upee viini oli Eva Fricken Wisperwind. Viini oli runsaan hedelmäinen, joka antoi viinille makeutta, vaikka sokeria siinä olikin vain 15-18 grammaa. Wernerin sommelier Jaakko kertoi viineistä ja viinintekijöistä todella mielenkiintoisesti. Häntä oli ilo kuunnella!



Ihastuimme myös Julia Bertramin Spätburgunderiin, joka oli kivan kepeä ja maultaan lempeä, muttei lainkaan tylsä. Kevääseen juuri sopiva viini!


Jos osuivat viinimaistiaiset Wernerissä nappiin, niin osuivat myös ruuatkin. Rakastuimme Wernerin perunarieskaan, joka oli aivan taivaallista!


Kaunis parsa-annos sai myös meiltä täydet pisteet!




Halstratut silakkafileet olivat maustettu voimakkaasti ja koko annos rakennettu niin kauniiksi!




Tartar-annoksessa oli raaka-ainetta todella kunnioitettu. Ihanan maukasta oli tämä savustettu naudan marmorifileestä valmistettu tartar, jossa maistui jeera. 


Ravintola Aitossa ollaan vierailtu useamman kerran blogimme alkuvuosina, mutta nyt on vierähtänyt pitkä tovi edellisestä vierailusta. Aiton riimihärkä oli ihan mielettömän maukas annos sisältäen lihan lisäksi vuohenjuustoa ja kapriksia. 


Weingut Winterin Pinot Noir oli riimihärälle aivan täydellinen kombo!


Illan viimeinen ravintola oli Carelia, joka on alusta saakka ollut mukana teemaviikoilla. Carelia on varsin viehättävä ja tunnelmallinen ravintola, jossa viiniosaamista löytyy. 


Carelian Kai Autio kertoi meille todella mielenkiintoisesti Rieslingin suosiosta ja saapumisesta Suomen ravintoloihin. Meillähän omat muistot saksalaisiin viineihin voidaan liittää jonnekin 90-luvun alkuun, jonka jälkeen jäivätkin pitkään pimentoon... 

Careliassa maistoimme kolme erilaista viiniä, joista oikealla oleva oli Kain sanojen mukaan haastavin. Meidän mielestä selkeesti ruokaviini. Me tykkäsimme eniten Moselin alueen Rieslingistä, ja Eva Fricken Verdestä. 



Maistelimme rieslingien kanssa Carelian maisteluannoksia ja löysimme Kain suositusten mukaan hyvät mätsit. Oli kaikkinensa muuten hauskaa maistella yhden illan aikana monta erilaista tartaria. Sopi meille hyvin, sillä tartar kuuluu meidän molempien suosikkeihin! 


Me olimme ja olemme innoissamme Riesling & Spätburguder -viikoista. Meistä tämä on aivan mahtava tapahtuma juuri näin kevään ja kesän korvalla. Suosittelemme lämpimästi osallistumaan! 

torstai 22. lokakuuta 2015

Pikapyrähdys Chileen!

Keskiviikko-iltana oli tiedossa pikapyrähdys Chileen juoman ja ruuan muodossa. Saimme kutsun tutustumaan Vina Undurragan upeisiin ja osin suomalaisille hyvinkin tuttuihin viineihin. Vina Undurragan -viinitilalta viinejä oli esittelemässä palkittu viinimestari Carlos Concha. Carlos kertoi meille niin viineistä, viinitilasta, viininviljelystä kuin Chilestä - erittäin mielenkiintoista kuultavaa. 

Vina Undurragan viinitila on perustettu vuonna 1885. Perinteikkäseen viinitilaan pääsimme siis tutustumaan. Vienti muihin maihin Undurragan viinitilalla aloitettiin jo vuonna 1903 ja tällä hetkellä Undurraga vie viiniä 70 eri maahan. 

Alla olevasta kuvasta moni varmasti tunnistaa tuon toisen viinin vasemmalta, joka on kovasti saanut kehuja suomalaisissa julkaisuissa. Illan ohjelmassa oli siis uuden kuohuviinin ja neljän punaviinin maistelu ilman ruokaa ja ruuan kera. 


Kuohuviinillä aloitimme maistelun. Viini valmistetaan Charmat Metodilla, joka tarkoittaa yhtä kuin että viini tehdään tankissa kokonaan. Ensivaikutelma tästä kuohuviinistä oli kuiva. Viini oli kuiva ja vähän karvas, meidän makuun tunkkainen. Tämä kuohuviini ei meille toimisi seurustelujuomana. Mielipide viinistä oli toinen, kun maistoimme sitä lohicevichen kanssa - eipä olisi parempaa makuparia keksinyt. Erinomainen kuohuviinin mausteisen lohicevichen kanssa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!


Ensimmäinen punainen lasi vasemmalta sisälsi suomalaisille hyvinkin tuttua punaviintä. Tämä viini on selkeä seurustelujuoma. Maku oli pehmeä ja lempeä, mikään ei puskenut vastaan. Hyvä jälkimaku. 


Undurraga oli illan toinen punaviini. Jos edellinen oli helppo punaviini, niin tämä 100 % Carmenere ei ollut. Viini oli tosi tiukka, maussa oli karvautta ja fiilis oli aika tuhti ja tunkkainen. Tämä viini ei meidän makuun ole lipittelyjuomaa. 


Seuraavana vuorossa oli Santiago Gran Reserva. Tässä oli luonteikas, voimakas ja ryhdikäs punaviini. Selkeästi meidän mielestämme ruokaviini, joka passaisi hyvin esimerkiksi pihvin kanssa. Jälkimaku oli hyvä. Ruokajuomaksi ostaisimme tätä, liharuokien kanssa. Mutta tätä joisi mielellään lasillisen ilman ruokaakin. 

Illan viimeinen viini oli Aliwen Cabernet Sauvignon Syrah 2013. Tämä viini ei sytyttänyt tanniiniensa vuoksi ensi maistelulla, mutta illan aikana tarjoillun lihapadan kanssa tämä viini toimi erinomaisesti. 


Viininmaistelu järjestettiin ihanassa ravintola Lasipalatsissa, joka on yksi suosikkiravintoloistamme Helsingissä. Viinejä ja ruokia maistelimme ravintolan upeassa Palmu-salissa. Lohiceviche ja kanasalaatti chileläisillä twisteillä olivat molemmat erinomaisia. Lohicevichen kanssa Undurragan kuohuviini oli upea makupari. Suosittelemme kokeilemaan - cevicheä ja kuoharia. 


Lihapata jatkoi alkuruokien laadukasta linjaa. Lihapadan kanssa tarjoillut juurekset olivat oiva lisäke tuhdille padalle. 


Upean tilaisuuden ja illallisen kruunasi ihan älyttömän hyvä chilisuklaakakku. Taas kerran saimme erinomaisen suklaakakun, joka on yhtä aikaa, makea, täyteläinen, kuohkea, tuhti ja suklainen. Perfect!


Lasipalatsin herkut olivat upeat ja Undurragan viineihin tutustuminen oli erittäin mielenkiintoista. Viinitastingit ovat aina superhauskoja ja erityisen mukavia ne ovat ruokaan yhdistettyinä. Suosittelemme kokeilemaan! 

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kesäkekkerit!

Auringosta ja lämmöstä ei ollut tietoakaan - mutta säästä viis, kesäkekkerit oli tiedossa j o k a tapauksessa. Ja tulihan meille aivan kiva vähän kesää muistuttava ilma; aurinko paistoi, vettä ripsi vain hieman ja partsilla oli mukavan lämmin istuskella. Kesäkekkereihin kuuluu olennaisena osana tietenkin ruoka ja juoma, tässä kuvausta meidän juhlien tarjonnasta. Kuvat on vähän mitä sattuu. Bileiden järkkäämiseen kuuluu kaikenlaista hässäkkää, joten kuvat ovat erittäin autenttisista tilanteista, rennolla meiningillä räpsäistyjä. 


Kipsis kipsis!
Kesäkekkereihin valmistin kahta eri boolia De Kuyperin likööreistä. Aiemmin keväällä olimme tosi hauskassa Viinimaan järjestämässä cocktail- ja booliworkshopissa, jossa teimme ja valmistimme erilaisia juomia. Juomat olivat simppeleitä tehdä ja tosi hyvänmakuisia. Kivaa oli, että boolien alkoholipitoisuus on maltillinen. 

Kesäjuhliin halusin ehdottomasti valmistaa pari boolia,  ykkössuosikkiani Ruby Doota ja raikasta Sadetta. Nämä boolit toimivat myös drinkkeinä

Boolien valmistaminen on superhelppoa ja supernopeaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan sekoitin booliainekset, lisäsin jäät ja koristeet. Helppoa kuin mikä ja maku oli loistava. Boolin valmistamiseen kannattaa varata riittävän iso kulho. Isommasta astiasta siirsin boolit tarjoiluastioihin.  


RUBY DOO
0,75 l Fresita -kuohuviiniä
1 l Tropicana La Rossa -veriappelsiinimehua

KORISTEEKSI
Mansikoita 
Verigreippiä





SADE
1 plo (0,75 L) Tarapaca Santa Cecilia Sauvignon Blanc -valkoviiniä
1 tlk (1 L) omenamehua
1 plo (1,5L) Ginger Alea

KORISTEEKSI
tuoretta kurkkua ja vihreää omenaa


Kurkkubooli varmasti vaikutti monen mielestä aikas jännälle, mutta tämä raikas juoma sai kovasti kehuja vierailta. Itsekään en oikeen pystynyt näitä juomia asettamaan paremmuusjärjestykseen - molempi parempi. 



Kekkereiden ruokaisammalta menulta löytyi hampurilaisia. Hampurilaissämpylöitä olen testannut useampia ja toistaiseksi parhaat burgerisämpylät olen valmistanut tällä Olivia-lehden ohjeella: Ilmava briossi. Suosittelen kokeilemaan! 

Burgeripihvit valmistettiin Katukeittiö -parempaa roskaruokaa -kirjan ohjeen mukaan, ilman sen kummempia kikkailuja. Pihveihin tuli naidan jauhelihan lisäksi korppujauhoja, ranskankermaa, kananmuna, suolaa, pippuria. Pihvit muotoiltiin puristimen avulla, oli aivan näppärä kapistus. Väliin sitten täytteet omien mieltymysten mukaan. 


Meitsin miniburgeri - on
siellä se pihvikin ;).
Hampurilaisten kanssa nautimme kahta eri punaviiniä. Itse tykkäsin näistä molemmista punkuista. Etukäteen ajattelin taipuvani chileläisen Yali Wetland Reserva Syrahin kannalle, mutta yllätyksekseni ainakin näin burgerin kanssa maistui espanjalainen Raimat Castell de Raimat Tempranillo paremmin. 



Hampurilaisten lisukkeeksi tein Coleslawta ja ihan tosi maukkaan Feta-pesto-perunasalaatin. Coleslawn teen yleensä aina jugurttipohjaisena, määrät menee fiilisten mukaan. 



Ihanaa perunasalaattia maistoin ystäväni synttäreillä aiemmin keväällä. Tykästyin tähän salaattiin kovasti ja olen ensi tutustumisen jälkeen ehtinyt tarjota tätä salaattia useammissa kekkereissä. Salaattiin tuli keitettyjä perunoita, pestoa, kirsikkatomaatteja, rucolaa ja fetaa. Tein salaatin jo aamusella, jotta maut ehtivät tekeytyä päivän aikana.  


Mansikoita mansikoita mansikoita - tuoreisiin mansikoihin ei kai kyllästy koskaan. Mansikoiden ollessa parhaimmillaan olivat ne itseoikeutettu valinta kesäkekkereiden jälkiruokiin. 



Brita-kakku on ikisuosikkini. Tällä kertaa tein kakun Mutsi avautuu blogin -ohjeella ja tulipa hei kuohkea kakku! Kakun täytteeseen vatkasin purkin vispikermaa, jonka sekoitin mascarpone-juuston kanssa. Joukkoon heitin hieman sokeria. Täytteeseen tuli kermavaahto-juustoseoksen lisäksi hilloa ja reilusti tuoreita mansikoita. Kakun päälle siivutin tuoreita mansikoita. 


New York Cheesecake on myös yksi suosikkijälkkäreistäni. Paras ja moneen kertaan testattu ohje on Terhin keittiössä -blogista. Reseptiä tarkasti noudattaen tulee hyvä kakku. Aina. Tällä kertaa juustokakku sai päälleen kasan mansikoita. 


Hyvin uunissa kypsynyt New York Cheesecake
Fresita sopi paremmin kuin hyvin näiden mansikkaisten jälkiruokien juomaksi - ja teki kauppansa ilman jälkkäreitäkin.



Kesäkekkerit olivat hurjan hauskat rennot bileet. Kiitos kaikille kekkerikamuille!  

psst. viinit ja boolit saimme blogin kautta

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Ravintola Vinoteek Prelude, Kuressaare, Saarenmaa 16.6.2012

Minun mielestäni Saarenmaan reissun paras ravintola oli aivan valloittavan söpö Vinoteek. Vinoteek sijaitsee myös pääkadun varrella ja houkuttelee ruokailijoita kauniilla ulkoasullaan.





Vinoteek oli selvästi aikaisempia ravintolakokemuksia enemmän fine dining -tyyppinen ravintola. A la carte -lista oli kapea, hinnat olivat ehkä hivenen korkeammat, annokset pienemmät ja viinilista oli pienimuotoinen Raamattu. 


Ilta on aina hyvä aloittaa kuohuvilla - tällä kertaa laseissa on Proseccoa. 


Ruoka Vinoteekissa oli pääosin maistuvaa. Alkuruokina maisteltiin Rantakala- ja jokirapukeittoa. Pääruuaksi moni meistä valitsi Ahvenfileet (12 €), joka olikin reissun paras yksittäinen annos. Lautaselta ei löytynyt moitteen sijaa. Vinoteekista löytyi myös reissun paras Villisika -annos (12 €). Arvio on muuten varsin luotettava, koska Villisikaa testattiin kaikissa käymissämme ruokapaikoissa ;).


Ahvenen kanssa nautin Sommelierin suosittelemaa valkoviiniä. Kiva etiketti!


Jälkiruuista itse maistoin tuhtia ja suklaista tryffelikakkua (4 €), ah miten hyvää! Jälkiruokajuoman otin lasisillisen italialaista punaviiniä Amarone della Valpolicella 2007. Tässäpä oli ihana ja täyteläinen viini. Suosittelen! Vinoteekin Sommelier oli aivan mahtava nainen. Hän jäi mieleen asiantuntevasta, korrektista ja superystävällisestä palvelusta. Tunnelma Vinoteekissa oli rauhallinen ja rento. Taustalla soi kivan leppoisa musiikki ja vietimme täällä oikein ihanan illan. Hintalaatusuhde oli jälleen kerran varsin hyvä. Vinoteek


sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Ravintola Olo 12.11.2011

Odotukset olivat korkealla, kun saavuimme Ravintola Oloon lauantai-iltana seitsemän aikaan. Varauksen Oloon olimme tehneet jo kuukausia sitten. Näin pitkää odotusaikaa ei ravintolaan ole, mutta oma aikataulumme on ollut kiireinen. Tällä kertaa olimme liikkeellä neljän hengen seurueella.




Ravintola Olo sai Michelin -tähden maaliskuussa 2011. Tämä Starajuttu on vähän kaksipiippuinen. Olemme käyneet Helsingin Michelin tähti ravintoloissa Luomossa, Chez Dominiquessa, Postresissa ja Demossa ja vain Olo on ollut käymättä. Michelin -tähti näyttää usein tuovan tietynlaista jäykkyyttä ja kikkailua ravintolaan. Lautasella saattaa olla kymmeniä erilaisia raaka-aineita, joista tunnistat vain pienen osan ja palvelu on virheetöntä, mutta usein myös persoonatonta. Toki poikkeuksiakin löytyy ja Olo osoitti olevansa yksi näistä. Mahtavaa!


Alkusnackseja
Ravintola Olo on jo ennen Michelin -tähti tunnustusta niittänyt kunniaa. Esimerkiksi Suomen Gastronominen seura valitsi Ravintola Olon vuoden ravintolaksi vuonna 2009. Keittiömestari Pekka Terävä on valittu vuoden keittiömestariksi vuonna 1995 ja hän on niittänyt mainetta ja kunniaa monella tavalla tämän jälkeenkin, mm. kokkimaajoukkueen kapteenina ja monien huippuravintoloiden keittiömestarina.


Tunnelma
Monissa Michelin -tähdellä palkituissa ravintoloissa on se ongelma, että niissä on vaikea viettää mukavaa iltaa pöytäseurueen kanssa, koska koko ajan joku on kertomassa pitkää listaa ruokalajien tai keittiön tervehdysten sisällöstä ja keskustelua on vaikea ylläpitää. Toki, kun tähän varautuu, eikä tulekaan seurustelemaan ravintolaan, vaan keskittymään ruokaan, niin ongelma poistunee... Olossa ei kuitenkaan käynyt näin. Ravintolan tunnelma oli yllättävän rento ja salissa kuului mukava puheensorina. Ravintolaa saattaisi jopa kuvailla kotoisaksi. Sisustus oli pelkistettyä ja tyylikästä, meidän mielestämme myös sopivan rentoa.


Palvelu
Palvelu oli erittäin ystävällistä ja Olon tarjoilijat olivat rentoja ja helposti lähestyttäviä. Kaikki ei ehkä ihan tiptop sujunut, mutta itse asiassa parempi näin. Tunnelma oli rento ja tarjoilijoilta löytyi huumoria ja hymyä!

Ruoka
Lauantaisin Olossa on mahdollista tilata Yllätysmenu, joka sisältää neljä ruokalajia. Aivan aluksi meiltä kysyttiin, mitä ruokia emme syö. Onneksi olimme olleet tälläisessa tilanteessa ennenkin, joten osasimme miettiä laajasti myös erikoisempia ruokalajeja. Silti joukkoon pääsi yksi minun ja Pauliinan inhokki, veri. No, tuo oli onneksi vain pieni osa ruokaa. Mutta kannattaa siis todella miettiä laajasti, mitä ei halua tai pysty syömään. 

Olo on skandinaavinen ravintola. Menussa näkyy vuodenaikojen vaihtelu ja kotimaisuus. Maut olivat raikkaita ja puhtaita ja annokset selkeitä kokonaisuuksia. Oli erittäin virkistävää, että tunnisti suurimman osan lautasella olleista raaka-aineista. Positiivista oli erityisesti se, että suurin osa raaka-aineista löytyy myös omasta jääkaapista. Silti ruoka oli kaikkea muuta kuin tylsää tai perinteistä. Molekyyligastronomia toi oman erikoisuutensa ruokiin, mutta ei ollut hallitsevassa roolissa.

Alkuun saapui keittiön tervehdyksenä piparjuurijäätelöä, selleriä, Skånen sinappia ja punakaalia. Aika rohkea aloitus! Voimakkaat ja raikkaat maut jakoivat pöytäseurueemme mielipiteitä.


Seuraava keittön tervehdys oli katkarapusnacks, jonka kanssa tarjoiltiin katkarapuja, tilliä, guacamolea ja voimaltoa (joka oli molekyyliruuanlaiton tulosta). Tästä pidimme kaikki!



Ensimmäisenä alkuruokana oli illan monimutkaisin annos. Annoksessa oli emmental -juustoa, vuohenjuustoa, kurpitsaa ja pistaasipähkinöitä sekä muutama muu tunnistamaton ainesosa.



Toinen alkuruoka oli yksi illan parhaista annoksista. Se sisälsi kuhaa kahdella tavalla, pikkelöityjä vihannneksia, lämmintä majoneesia, kukkakaalia, kantarelleja ja suppilovahveroita. Kooltaan annos oli reilu. Kalaa oli runsaasti ja sienet mahtavan makuisia.



Paletin puhdistamiseen tarjoiltiin tässä välissä rosmariinikuusenkerkkävaahtoa, karpalotapiokaa ja karpaloita. Pauliina piti - Mirkan mielestä annos maistui joulukuuselta ;).


Pääruuaksi tarjoiltiin poroa, joka on kuulemma Hannu Lahtelan villiporoa. Hannuhan on meille ennestään tuttu;) käy lukemassa juttu Lasipalatsin poroviikoilta, jossa tapasimme Hannun. Poron kanssa tarjottiin kaalia, selleriä, veripalttua ja puolukkaa. Veripalttu oli tehty poron verestä, mutta Lahtelan tilalta tämä ei ollut, koska Hannu kertoi meille, että he eivät käsittele verta, koska heillä ei ole siihen asianmukaisia tiloja.





Tässä välissä pöytään saapui erikseen tilaamamme juustot. Juustolautaselta löytyi kolmea eri juustoa: Armas, vuohenjuustosta tehty cheddar ja Peltolan blue. Hmmm....aika tuttua. Tuntuu, että jokaisessa ravintolassa on nykyään nämä samat juustot. Mutta, hyvää oli ja lisukkeet olivat hauskoja: pähkinää, kahvia ja hunajaa sekä luumurusinahilloke.



Sitten taas väliruokaan, joka oli tyrnisorbee suklaamoussen ja valkosuklaan kera. Ah, ihanaa! Nam, nam, nam...


Varsinainen jälkkäri oli sitruunaa ja lakritsia eri muodoissa. Voi elämä, miten hyvää.







Lopuksi vielä hiukan kahvia ja keittön tervehdys: vaniljamaitoa ja vaniljamunkki. Loistavaa.



Ainut asia, joka ei meitä Olon illassa ihan vakuuttanut oli leipä. Tarjolla oli vaaleaa ja tummempaa patonkia. Parempiakin on tullut vastaan. Leivät tulivat suoraan uunista ja olivat todella kuumia. 

Viinit
Koska Olossa tarjoillaan lauantaisin vain yllätysmenuita, helpoin tapa valita viinit ruuille on ottaa viinipaketti. Valitsimme jälleen puolikkaan viinipaketin. Täällä viiniä oli aika niukalti, usein puolikaskin paketti on ollut riittävästi. Joitakin Olon viinejä löytyy kuulemma Alkon tilausvalikoimasta, mutta pääasiassa viinit tulevat pientuottajilta.

Emmentalin ja vuohenjuuston kanssa tarjottu viini
Kuhan kanssa tarjottu viini
Pehmeä Chardonnay.

Poron kanssa tarjottu viini
Tämä punaviini oli melko kevyt ja voimakas.

Sitruunalakritsijälkiruuan kanssa 
tarjottu jälkiruokaviini
Tämä jälkiruokaviini oli loistava!


Hintalaatusuhde
Ravintola Olo ei toki ole mikään halpa ravintola. Mutta kyllä ruoka oli ehdottomasti rahan arvoista. Eikä hintataso nyt ihan kohtuuton ole. Lauantaina neljän ruokalajin yllätysmenu maksaa 49€, joka on oikein hyvä diili! Suosittelemme! Lisäksi EatHelsinki2011 -kirjan alennus laski loppulaskua; toinen menu tuli puoleen hintaan.



Pidimme
- Rento meininki
- Kotoisa tunnelma
- Selkeät ja raikkaat annokset
- Suomalaiset raaka-aineet, lähiruoka
- Vuodenajan mukaan suunniteltu menu
- Ei turhaa kikkailua
- Raaka-aineet tunnistettavissa annoksista
- Tarjoilijat rentoja ja ystävällisiä, ei turhan jäykkiä ja virallisia

Miinusta
- Neljän ruokalajin illalliseen vierähti 4 tuntia, joka oli meidän mielestämme hiukan turhan pitkä aika


Aukioloajat:
Ma 11.30-14.00
Ti-pe 11.30-24.00
La 17.00-24.00
Keittiö kiinni arkisin: 13.30-17.00


Osoite: Kasarminkatu 44, Helsinki