Chez Dominique 9.2.2011

Illallinen kahden Michelin-tähden ravintola Chez Dominiquessa tuntui jälkikäteen melkein unelta. Tapahtuiko tämä todella? Ilta herätti monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Tapahtuma oli todella vaikuttava ja antoi ajattelemisen aihetta moneksi päiväksi. Meitä kohdelttin ravintolassa kuin kuninkaallisia ja pohdimmekin, miten ikinä enää pystymme sopeutumaan tavalliseen elämäämme. Toisaalta voimakas kokemus herätti ajatuksia myös siitä, miten etuoikeutettuja me länsimaalaiset olemme, ja muusta sellaisesta. Hui! ;) Elämää suurenpaa tämä oli. Ruoka voi tehdä sellaista.

Tunnelma

Chez Dominiquen rauhallisen tyylikkään tunnelman aisti jo heti ensiaskelmilla astuessamme ravintolaan sisään. Alkuun olo ravintolassa tuntui hiukan jäykälle ja jopa jännittävälle, mutta muutaman rennon tarjoilijan myötä fiilis keventyi. Chez Dominiquen sisustus oli selkeä, pelkistetty ja tyylikäs, toisaalta vähän persoonaton. Kivoja juttuja, jotka tilasta jäivät mieleen, olivat esimerkiksi mageet valkoiset nahkaiset tuolit ja pöytämme kohdalla ollut ikkuna keittiöön. Mukavaa viihdettä oli välillä seurata kokkien työskentelyä keittiössä. Ravintolan akustiikka miellytti meitä kovasti. Vaikka tila oli täynnä ruokailijoita melkein koko illan ajan, jäi silti fiilis, että vietämme iltaa oman seurueemme kesken.

My First Chez Dominique

Ruoka

Illan alkuun otimme lasilliset Italian "samppanjaa" Franciacortaa a' 13,50 €. Tämä oli hyvä valinta, kiitos Juhanan suosituksen. Alkuun pöytäämme tuotiin mm. ankan ja sian nahasta tehtyjä ohuita ja rapeita "keksejä" (paremman sanan puutteessa). Kuva alla.

Itse ruokamaratonikäynnistyi kolmella keittiön tervehdyksellä, jotka kaikki olivat kauniita taideteoksia. Kooltaan nämä tervehdykset olivat pienen pieniä suupaloja. Näistä erityisesti mieleen jäi madekeitto, jota olisi voinut syödä enemmänkin. Muita suupaloja oli porotartar ja punakaaliannos.

Madekeitto

Porotartartuutti

My First Chez Dominique -tarjous koski vain yllätysmenuita, joita oli neljän, seitsemän ja yhdeksän ruokalajin versiot. Tarjoilija esitti toiveen, että koko pöytäseurue valitsisi saman kokoisen menuun. Me valitsimme yhdeksän :).  Tarjoilija tiedusteli meiltä etukäteen, onko jotain ruokalajia, joita emme voi tai emme halua syödä, mutta annoimme vapaat kädet. Jälkeenpäin ajateltuna tälläiseen ei ehkä osaa varautua, vaikka pitäisi osata valmistautua etukäteen ja nimenomaan sillä otteella, että ollaan huippupaikassa, jossa vastaan voi tulla mitä vaan. Etukäteen kannattaa pohtia, mitä ruokia ei ole valmis syömään.

Yhdeksän ruokalajin menu sisälsi alkuruokia, pääruokia ja jälkkäreitä.  Useat annoksista olivat erittäin monen ainesosan kokonaisuuksia. Alkuruokina tarjoiltiin "Sipulia" -niminen annos, Ankanmaksaa kera popcornin, päärynän ja päärynäsorbetin ja kolmantena alkuruokana oli Meriraputartaria. Tässä annoksessa oli mm. merilevää, pastaa ja tryffeliä. Pauliinan ehdoton suosikki näistä oli Sipulia -annos, kun taas Mirka menetti sydämensä Ankanmaksalle. Sipuli-annoksen kruunasi ihana hiutalemainen Parmesan-pallo, joka suli suussa. Ankanmaksan kanssa tarjoiltu briossi oli illan paras leipä.

Ankanmaksaa ja popcornvaahtoa

Sipulia

Pääruokasetti aloitettiin Paistetulla Kampasimpukalla. Kampasimpukan kanssa oli Kukkakaalikalamaririsottoa ja Simpukkaveloutee. Tästä pitivät kaikki. Seuraavana oli vuorossa Kalaruoka, joka oli Merikrottia vihannesten kera - myöskin loistava. Välisorbetin tullessa pöytään päättelimme, että seuraavaksi saamme lihaisan ruuan. Vuorossa oli niin hyvää kyyhkyä ettei ikinä! Kyyhkyannoksessa oli hasselpähkinää, karamellisoituja sipuleita, manteleita ja pistaasipähkinää. 

Kampasimpukkaa

Merikrottia

Kyyhkyä

Pääruokien jälkeen valmistautuminen jälkiruokiin alkoi Selleriä ja Kauraa -sorbetilla. Jälkiruokina yhdeksän ruokalajin menussa oli Suklaamoussea maitosuklaakastikkeella ja Maitojäätelöä vaahtokarkeilla. Suklaamousse oli kakkumainen, koostumukseltaan kiinteämpi ja jumalaisen hyvä jälkkäri. Mirkan mielestä paras jälkkäri koskaan. Toinen jälkkäri (maitojäätelöä ja vaahtokarkkeja) edusti jälkiruuista monimutkaisempaa versiota.

Maitosuklaamoussea

Maitojäätelöä ja vaahtokarkkeja

Mielipiteitä jakoi yksi alkuruuista, Meriraputartar, jossa tuntui olevan vähän liikaa kaikkea. Myös joistain ruoka-annoksista jäi fiilis, että nyt kikkaillaan hivenen liikaa, vaikka kaikkinensa oli maltillista ja enemmänkin kekseliästä ja vitsikästä. Arvostusta meissä eniten herättää ruuan maku, ja onneksi tämä oli illan pääkohta. Myös selkeästi suosikeiksi nousivat ne annokset, jotka olivat yksinkertaisempia, kuten pääruuat; kampasimpukka, merikrotti ja kyyhky. Tarjoilija kertoikin myöhemmin, että nämä annokset oli valmistanut itse maestro, ehkäpä tällä oli jotakin tekemistä niiden täydellisyyden kanssa ;).

 

Illan yksi ehdoton huippukohta oli loistava punaviini, jota uskalsimme näin arki-iltana juoda lasillisen verran. Mirkan yksityiskohtaisen ja tarkan viinimaun selostuksen jälkeen Sommelier valikoi meille unkarilaisen punaviinin. Tähän ihastuimme! Saimme kuulla punaviinistä myös mielenkiintoisen tarinan.



Palvelus

Palvelussa pyrittiin täydellisyyteen. Kaikki tarjoilijat olivat ystävällisiä. Joka ruokalajin jälkeen pöytää putsattiin ja tarvittaessa myös lautasliinat viikattiin. Palvelu oli koko illan viimeistä piirtoa myöten mietitty.Tarjoilijat toimivat saumattomasti yhteistyössä - tosin tämä meni joskus jopa huvittavuuden puolelle. Esimerkiksi voinapit tuotiin pöydän eri puolille synkronoidusti sekunnin tarkkuudella. Mieleenpainuvinta palvelussa oli kuitenkin pari rentoa herrasmiestä, jotka intoutuivat heittämään hauskaa läppää. Tuntuivat olevan tilanteen (ja seurueen) tasalla. 

Jotain ehkä kuitenkin tapahtui illan aikana, koska välillä odotimme pitkään seuraavaa ruokalajia, mutta kaksi jälkiruokaa (viimeiset annokset) saapuivat kuitenkin yhtä aikaa ja meiltä ei myöskään tässä yhteydessä kysytty, haluammeko esimerkiksi kahvia jälkiruokien kanssa. Vietimme Chez Dominiquessa elämämme pisimmän ravintolaillan ruokailun merkeissä eli yhteensä neljä ja puoli tuntia. Tämä oli mielestämme erittäin pitkä aika, koska heti viimeisten ruokalajien jälkeen poistuimme ravintolasta. Olimme oikein tyytyväisiä iltaan ja saamaamme palveluun. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on Suomen paras ravintola ja koko maailman 23., joten odotukset olivat korkealla.

Hintalaatusuhde
My First Chez Dominique -tarjous oli edullinen. Onneksi tämän jostain bongasimme ja pääsimme syömään hyvää ruokaa uskomattoman halpaan hintaan Suomen ainoassa kahden Michelin-tähden ravintolassa. Tälläinen setti on mielestämme kuitenkin enemmän once in a lifetime -kokemus kuin kerran kuukaudessa tapahtuva illanvietto. Illan aikana pohdimmekin, mikä erottaa kahden ja kolmen Michelin-tähden ravintolat toisistaan? Mitä tämän illan kokemukseen voisi vielä toivoa lisää? Saimme laadukasta ja taiten tehtyä ruokaa, mutta jälkeen päin mietitytti, mikä on tavallaan ydin ja millainen ruoka, ravintola ja palvelu on meidän makuumme. Ajatuksia herättävä ilta siis kaikin puolin. Mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen on tämä mesta ja taitaapa Chez Dominiquen erittäin edullinen lounas saada uusia asiakkaita. Chez Dominique


Tunnelma           10
Ruoka                10
Palvelu               9.5
Hintalaatusuhde   8

Rikhardinkatu 4, Helsinki