Trattoria Sogno - Töölön helmi!

Kylmä marraskuinen keskiviikko. Bonuksena taivaalta sataa vettä ja vähän tuuleekin. Tälläisissä merkeissä olen aiemminkin tainnut Sognoon suunnistaa, hieman viluisena onkin ihana astua eläväiseen ja ihastuttavaan ravintola Sognoon. 

Trattoria Sogno on meille entuudestaan tuttu. Täällä on vietetty iltaa isommalla porukalla ja vähän rauhallisemmissa merkeissä. Me diggaamme Sognosta. Ison tilan sisustus on erittäin onnistunut ja täynnä kivoja, kekseliäitä yksityiskohtia. Fiilis Sognossa on aina hyvä.  

Tällä kertaa vuorossa oli syysmenun testaus bloggariporukalla. Illan isäntänä ja emäntänä toimivat ravintolan omistajapariskunta Pia ja Mikko, jotka ruokailun lomassa kertoivat omasta historiastaan, ravintolan perustamisesta, Sognosta, Italiasta - mahtavaa kuultavaa. Nautimme illallisen upeassa puupöydässä, jonka ääreen mahtuu jopa 16 ruokailijaa. Sognon syysmenuta oli tämän hienon pöydän ääreen kokoontunut maistelemaan joukko ruuan rakastajia. Kamerat kävivät ja juttu ei tainnut paljon ruuan ja juoman ympäriltä poiketa. 

Loistavan illallisen avasi tämä suussasulava juusto, jota edellisellä Sognon vierailulla maistoin - ihan huippuannos. Tätä ei kannata todellakaan missata! Upea Roccheta -vuohenjuusto tarjoiltiin Tomaatti-vanilja-hillon ja paahdetun quinoan kera. Kekseliäs annos ja oivalliset maut!

Jos juusto vei kielen mennessään, niin erinomainen oli myös Sognon tarjoama mustekala. Mustekala oli pehmeää ja juuri oikean kypsyistä. Varmaan yksi parhaista mustekaloista, joita me olemme maistaneet. 

Kolmen kurpitsan keitto oli täyteläinen ja hyvin kurpitsainen keitto. Simppeliä ja maukasta - aivan ihanaa lohturuokaa syksyn pimeneviin iltoihin. Kurpitsakeiton kanssa kipsistelimme kuplajuomaa. 

Istuimme koko jengi yhden ison pöydän ääressä, joka oli meistä ihan mahtavaa. Heti alkoi päässä raksuttaa, että millä porukalla seuraavaksi suuntaisin Sognoon juuri tähän pöytään illallista nauttimaan. Tämä perhepöytä on mahtava. 

Pääruuat tarjoiltiin pöytäseurueellemme isoilta vadeilta. Tämä tekee ruokailusta astetta sosiaalisemman ja enemmän yhteisen kokemuksen. 

Paistettu kuha oli maukas. Kuhan kanssa tarjotut, aivan loistavat chili-manteliruusukaalit saivat yksimielistä hehkutusta osakseen. Oli upea lisuke ja kaiken hehkuttamisen arvoinen. Roccheta-juuston ohella illan yksi parhaimmista elämyksistä. Näitä ruusukaaleja en jättäisi Sognossa maistamatta. 

Kuhan lisäksi pääruuista maistoimme ankankoipea, joka tarjottiin kirsikkahillokeen kanssa, sekä grillattua härän marmorifilettä. Me ihastuimme erityisesti härkään - oli mureaa ja maukasta. Pääruokien lisukkeet olivat hyvät. Paras lisuke oli nuo ruusukaalit, mutta tykkäsimme myös Sitruunarisotosta ja Punajuuriragusta.  

Kun pöytään saapuu kaksi jälkiruokaa, ollaan minusta asian ytimessä ;). Ensimmäinen jälkkäri oli italialaista artesaanijäätelöä valmistavan jäätelöbaarin Jädelinon mieletön pekaaniviikuna-jäätelö, joka oli taivaallinen! 

Kakkosjälkkärinä toimi tänään Tiramisu. Tiramisu tarjoiltiin lasipurkista - tässä riitti muuten syötävää. Huikean illlallisen jälkeen ei vaan pystynyt enää Tiramisua ihan loppuun saakka syömään - vaikka olikin hyvä Tiramisu. 

Sognon syysmenu oli upee. Tykkäsimme kaikesta safkasta - Sognon mahtavaa focacciaa unohtamatta. Parhaimmistoon meidän mielestä nousivat kaikki alkuruuat: kurpitsakeitto, vuohenjuusto ja mustekala. Pääruuista innostuimme eniten härän marmorifileestä ja lisukkeista loistavasta chili-manteliruusukaalista.  

J
os ruoka ja juoma olivat loistavia, niin loistavia tyyppejä olivat myös ravintoloitsijat Pia ja Mikko. Heistä välittyi aito innostus ja kiinnostus omaa juttua kohtaan. Kiitos heille mahtavasta illasta kuin myös koko hauskalle pöytäseurueellemme. 

Trattoria Sogno on tuulahdus Italiaa Töölön sydämessä. Ruoka on selkeää, helppoa ja mutkatonta, sopii varmasti moneen makuun. Rento tunnelma, maukas ruoka ja edullinen hintataso takaavat, että Sognoon on helppo tulla millaisella porukalla tahansa. Sogno on Töölön italialainen helmi. Suosittelemme lämpimästi! Trattoria Sogno

psst. Sogno löytyy EatHelsinki 2015 -kirjasta - vielä ehtii kirjaa käyttämään!

Trattoria Sognossa

Oli kuulkaas niin kylmä helatorstain aatto. Vettä satoi ja tuuli puhalsi niin kovaa, että sateevarjo oli mennyttä kamaa.... Pikkasen tuskasena vaelsin Sognoon, poikettuani sitä ennen Museokadun ihanassa Hellassa&Herkussa. Sogno sijaitsee siis Töölössä, Töölöntorin kulmilla, entisen Motin tiloissa.

Sognoon sisään astuttuani kylmyys ja kurja fiilis katosi heti. Sognon viihtyisä sisustus, bistromainen fiilis ja fyysinen sekä henkinen lämpö sai heti hymyn huulille; wau, tää on niin kiva mesta. 

Sognossa illastimme isommalla porukalla. Osa meistä oli valinnut valmiin menun, osa tilasi listalta, mitä lystäsi. Sognon listaan en sen kummemmin tutustunut, kun tiesin Sognon menun odottavan. Tiirailin kyllä silmä tarkkana naapuripöytiin kannettavia pizzoja... 

Meidän menu alkoi valikoimalla erilaisia antipastoja. Ensin pöytään kannettiin arancineja eli täytettyjä riisipalleroita.

 

Alkupalalankulta löytyi ainakin makkaraa, juustoa, sieniä, melonia, kesäkurpitsaa.. Lankun tarjoiluista ehdoton suosikkini oli herkkusienet, jotka olivat todella maukkaita. 

 

Lisäksi alkupalavalikoima sisälsi raikasta vihreää salaattia. Ruuan kanssa nautittiin mm. punaviintä.

Minä valitsin pääruuakseni kahdesta vaihtoehdosta hevosta, tykkäsin kovasti. Hevosen lihaa olen aikaisemmin syönyt ainakin Kellohallissa ja Islannin reissulla useammankin kerran. Tykkään hevosenlihan mausta ja Sognossa tarjoiltu hevonen oli tosi mureaa ja maukasta. Hevosen kanssa lisukkeena tarjottiin parsarisottoa. 

Jälkiruuat tarjoiltiin neljälle ihmiselle yhdeltä lautaselta. Tässä kohtaa esillepano olisi mielestäni voinut olla toisenlainen, nyt makeat herkut tällä tavalla tarjoiltuna eivät oikein päässeet oikeuksiinsa. 

Lautaselta löytyi marenkia ja hilloa, juustokakkua, mansikoita ja mascarponevaahtoa. Kaikkinensa hyvänmakuista. 

Sognossa nautin ruokajuomana vettä, joka näkyy laskun loppusummassa. Koko menu kustansi 43 €, joka mielestäni oli oikein passeli hinta illalliselle.

Ison porukan ruokailu toimi minusta hyvin. Ruokaa oli runsaasti, enkä olisi mitään lisää kaivannut. Ainoastaan jälkiruuat olisin tarjoillut toisin. Parasta Sognossa oli ihana tunnelma. Ison salin sisustus on oikein onnistunut ja toimiva. Sognossa oli koko illan hirmun kiva fiilis ja meininki. Sogno on myös yksi EatHelsinki -kirjan ravintoloista, seuraavan kerran menen ravintolaan kirjan kanssa ;).

Ravintola Lasipalatsissa

Ravintola Lasipalatsissa olemme vierailleet useasti blogivuosien aikana. Juttuja löytyy niin Kalaviikoista, kattoterassista, kahvilan brunssista, blineistä, parsaviikoista....  

Lasipalatsin keskeinen sijainti, funkkismiljöö ja hyvä safka ovat vakuuttaneet meidät. Nytkin arki-iltana oli kaiken hässäkän keskellä ihana istua Lasipalatsin viihtyisässä ravintolasalissa, katsella ikkunasta Mannerheimintien menoa ja nauttia lasillinen kylmää kuplajuomaa. 

Lasipalatsi on yksi EatHelsinki -kirjan ravintoloista. Lasipalatsissa EatHelsinki -kirjalla saa toisen pääruuan veloituksetta, ja tarjoilija vielä erikseen kertoi, että alennus tulee kalliimmasta pääruuasta. Valmiista menuista alennus on yhden pääruuan arvoinen kahdelle henkilölle. 

Hetken aikaa pähkäiltyämme keskiviikon valinnat oli mietitty. Paahdettu Vuohenjuustotoast tarjoiltiin vadelmavinegretin ja pinjansiementen kanssa. Minä tykkäsin. Tuoreet vadelmat olivat tässä annoksessa se piste iin päälle. Hyvän kokoinen ja makuinen alkupala, josta riitti maistiaista muillekin.  

Carpaccio Limousine -härästä avokadolla ja tomaattihillokeella sai syöjältä kehuja. Minäkin maistoin ja diggasin. Hyvä versio klassikkoannoksesta. 

Minun valinnat osuivat sattumalta kasvispainotteisiksi. Kukkakaali-tryffelirisotto paahdetulla kukkakaalilla ja pistaasipähkinöillä oli risoton rakastajalle oikea valinta. Risotossa oli makua ja sopivasti tuhtiutta, mitä risotossa mielestäni pitääkin olla, mutta annos ei ollut lainkaan liian kova jysäri. 

Sattumalta edellisiltana telkkarissa näimme, kuinka Harri Syrjänen ohjelmassaan kokkaili Ahvenanmaan karitsaa. Lasipalatsin listalla oli niinikään Ahvenanmaan karitasfileetä ja ylikypsää entrecôtea porkkanpyreen kera. Lihapääruuan valinta oli siis aika selvä. Karitsa oli erittäin hyvä. Murea ja maukas liha ilahdutti syöjää ja tosi hyvä porkkanapyree oli oivallinen lisuke karitsalle. 

Ravintola Lasipalatsin jälkiruuat ovat ennenkin maistuneet tosi hyviltä ja taas saimme iloita herkullisista annoksista, jotka molemmat olivat oikein kauniita ja viimeisteltyjä. 

Porkkanaleivos oli mehukas ja maukas. Raikas vadelmasorbetti sopi täydellisesti porkkanaleivoksen kaveriksi. Ihana jälkiruoka! 

Raparperitartaletti vaniljakreemillä sai kovasti kehuja. Minä itse ihastuin tässä annoksessa eniten mansikkajäätelöön ja suklaaraksuihin, joita oli kiva pureskella.

Meidän illallinen Lasipalatsissa oli erittäin onnistunut. Ruokaseuralaiseni tykästyivät upeaan ravintolasaliin. Funkkismiljöö jaksaa kerta toisensa jälkeen yllättää itsenikin; aina se vaan on yhtä hieno. 

Ruoka oli hyvää. Suurimmat kehut taisi saada Ahvenanamaan karitsa ja molemmat jälkiruuat. Palvelu toimi, kuten aina ennenkin, oikein mukavasti ja sujuvasti. Loppulaskun näette alla; EatHelsinki -kirjalla sai mukavan alennuksen ja hyvillä mielin voi todeta, että hintalaatusuhde Lasipalatsissa on erittäin hyvä. 

 Ravintola Lasipalatsi

Emo on upee!

Vappuaaton illallinen Emossa aloitettiin raikkaalla Gin Tonicilla. Geeteetä siemaillessamme tutustuimme Emon listaan. Emon menu koostuu pienistä 10 € maksavista annoksista, joita tarjoilija suositteli tilaamaan ainakin kolme. Listalla on myös pari isompaa pääruoka-annosta, ja lisäksi tarjolla on keittiömestarin High Five -menu. High Five -menu on keittiömestarin viiden ruokalajin yllätysmenu, joka on koostettu listan annoksista. Menun hinta on 47 € ja juustoilla 9 € enemmän. Meidän valinta oli aika helppo, High Five kertaa neljä, kiitos!

Menun kahdelle ensimmäiselle annokselle tarjoilija valitsi meille Alsacen alueen, pinot gris -rypäleistä valmistetun raikkaan valkoviinin.

Menun ensimmäinen ruokalaji oli parsaa. Ihanaa! Kevään ekat parsat tarjoiltiin meille niin kauniisti aseteltuina ja kauniilta lautasilta. Ensivaikutelma oli loistava ja annos oli maultaan myös loistava. Parsan lempeää makua täydensi tuhti savulohimousse. Erittäin hyvä.

Toisesta ruokalajista innostuin heti huomattuani, että lautaselta löytyi salaisesti toivomaani kampasimpukkaa. Kampasimpukka oli hyvin paistettu ja creme ninon eli samppanjalla maustettu hernekeitto oli maukas. Makea sipuli ja rapsakat parsakaalit kiinnittivät myös meidän huomion.

Tässä välissä saimme seuraavan viinin lasiin. Australialainen rosee oli väriltään syvän punainen ja maultaan kuiva ja hedelmäinen.

Barossa Valley -rosee toimi hyvin ruokien kanssa. Merikrotin poski tarjoiltiin välimerellisen kasvishöystön kanssa. Minä tykkäsin kovasti, tomaattinen höystö jakoi voimakkuudellaan pöytäseurueen mielipiteet. Merikrottia olen ehkä joskus ennekin maistanut, mutta yllätyin kalan lihaisuudesta. Hyvä annos - taas!

Illan kolmas viini tulee Itävallasta luomutilalta. Keskitäyteläinen luomuviini on valmistettu Blauburgunder -rypäleistä. 

Kevätkananpoikaa tarjoiltiin kahdelle ruokailijalle yhdeltä lautaselta - en siis yksin syönyt kokonaista kanaa. Kana oli erittäin maukas, ihan parhaimpia ravintolassa syömistäni kana-annoksista. Porkkanpyre oli oikein maukas ja annoksen kokonaisuuden viimeisteli omaan makuuni yllättävän hyvä ja paras ankanmaksakastike. En ole lainkaan ankan- tai hanhenmaksan ystävä, mutta tässä kastikkeessa oli mielenkiintoinen toffeemainen, makea maku. Harkitut vihannekset sopivat hyvin tämän annoksen kokonaisuuteen. Makuyhdistelmät olivat loistavia.

Juustolautaselta löytyi kolme juustoa: manchegoa, vuohenjuustoa ja gorgonzolaa. Juustojen kanssa oli hieman mauttomia ruiskrispejä ja mukavan kirpakka kirsikkakarviaishillo. Juustolautasesta riitti hyvin maistiaiset kahdelle. 

Jälkiruokaviiniksi oli valikoitu Torresin Floralis Moscatel Oro, joka sopi hyvin jälkiruuan eli suolaheinäjäätelön, suklaakastikkeen, pannacotan ja kardemummakeksien kanssa. Jälkiruuan suolaheinäjäätelö oli todella hyvää, nimen perusteella en olisi osannut ajatella näin maukasta jäätelöä kohta nauttivani. Annoksen pannacotta jäi maultaan vähän vaisuksi, suklaakastike oli mukavan tuhtia ja suklaista. 

 

Illallinen Emossa oli laadultaan huippu. Harvoin saa ihan näin täydellistä kokonaisuutta ravintolassa, ettei juuri kohtaa mitään puutteita. Ruoka oli läpi menun maukasta, kekseliästä ja raikasta - tosi hyvä fiilis jäi annoksesta kuin annoksesta. 

Hinta vastasi laatua. Kahdelta ruokailijalta High Five -menut aperitiivien ja viinien kera kustansi 153 €. Loppulaskua vähensi EatHelsinki -kirjan alennus, joka oli kahdelle ruokailijalle toinen menu puoleen hintaan. Ilolla maksoimme.  

Onnistuneen iltaan Emossa vaikutti hyvän seuran, ruuan ja juoman lisäksi ravintolassa vallinnut mukava tunnelma. Meininki oli mukavan eloisa läpi illan, Emossa tuli positiivisella tavalla kotoinen fiilis. Toinen tärkeä seikka oli palvelu, joka oli huippuluokkaa. Kaikki toimi, ja lisäksi meidän pöydän tarjoilija oli aivan huippu, joka enemmän kuin osasi hommansa. Kiitos vielä kerran! 

Meiltä tulee vahva suositus Emolle edelleen. Tässä vaan sitten mietitään, että koskas mentäis Emoon seuraavan kerran. 

EMO

Ystävänpäivä-illallinen Emossa

Ravintola Emo on yksi EatHelsinki 2015 - kirjan ravintoloista. Eikä syyttä! Vietimme aivan ihanan illan Emossa, hyvän palvelun ja rennon tunnelman sekä loistavan ruoan ja juoman parissa!

Aperitiiviksi valikoitui viski sour, joka olikin aivan huippu valinta! 

Valitsimme 5 -ruokalajin yllätysmenun. Annokset olivat visuaalisesti kauniita ja niiiiin maukkaita! Ruokajuomaksi valikoitui ranskalainen Pinot Gris, joka on ravintolan omaa maahantuontia. 

Illallinen alkoi täydellisesti kypsennetyllä miekkakalalla.

Paahdettua kukkakaalia.

Ribsit olivat oikein maukkaita.

Karitsaa hummuksella.

Illallisen kruunasi jälkkäri, joka sai meiltä kaikilta ylistystä. Aivan mieletön kokonaisuus! Annos sai meidät miltei kyyneliin. Jälkkärin seurana nautimme Ice wine:a Kanadasta!

Emo ei pettänyt tälläkään kertaa; ruoka oli loistavaa, tunnelma rento ja palvelu asiantuntevaa. Emo

Aloitimme EatHelsinki 2015 -kiertueen Farosta!

Viikonloppu oli täynnä supermukavaa ohjelmaa, kuten vierailu Farossa. Faro avasi EatHelsinki 2015 -vuoden, eikä ollut lainkaan hullumpi aloitus.

Faro aukaisi ovensa viime kesänä Ruoholahteen Kellosaarenrantaan. Minä tykästyin kovasti ravintolan viehättävään miljööseen. Tyylikästä ja rauhallista. 

Minä valikoin Faron menulta houkuttelevan Punajuuri-vuohenjuustorisoton (15€). Risotto oli hyvä. Maku, koostumus ja risoton kypsyys oli just passelit.  Vuohenjuustokreemi toi sopivaa jytyä muuten lempeän makuiseen annokseen. Onneksi risottoa oli lautasella reilusti, maistui minulle erittäin hyvin. 

Ruokaseuralaiseni valikoi listalta päivän pihvin (25,50 €) ja kehui pihviä loistavaksi. Lisukelistalta oli mahdollisuus valita pihvin seuraksi erilaisia perunoita, pinaattia, salaattia tai kukkakaalia. Lisukkeiden hinnat olivat varsin maltilliset. 

Juustolautaselta (9€) löytyi kolmea erilaista juustoa, ihanan rapsakkaa näkkileipää ja viikunahilloketta. Kaikkia kolmea juustoa oli harvinaisen reilut siivut. Annos oli hintansa väärti.  

Faron perinteisellä reseptillä valmistettu Creme brulee oli niin maultaan kuin ulkoasultaan onnistunut. Varmasti yksi kauneimmista Creme Bruleista, joita olen tavannut. 

Illallinen päättyi Cappucinoon. Niin ja seuraavan EatHelsinki-kirjan ravintolan pohdintaan toki. 

Hintalaatusuhde Farossa on aivan kohdallaan. Loppulaskua alensi EatHelsinki-kirjan alennus eli saimme toisen syömämme pääruuan ilmaiseksi. Ruoka oli yksinkertaista ja maukasta. Annoksissa ei ollut liikaa härpäkkeitä, vaan ruoka oli selvästi bistrohenkistä.   

Palvelu oli toimivaa ja huomaavaista päivällisemme ajan. Tarjoilija muisti vähän väliä käydä kyselemässä ruuan maistuvuutta ja juomien riittävyyttä. 

Farosta jäi hyvä fiilis. Maistuvan safkan ja hintalaatusuhteen lisäksi sykähdytti ravintolan sisustus ja miellyttävä miljöö. Mikään ei tökkinyt, vaan vierailustamme jäi pelkästään positiivista sanottavaa.  

Faro