Pizzalla Vaelsassa

Vaelsa on minulle tuttu paikka vuosien takaa, jolloin ravintola sijaitsi Annankadulla. Vaelsa on Kauppatorin kupeessa viihtynyt jo vuodesta 2015 kahdessa kerroksessa. Yläkerrassa on ravintolan puoli ja katutasossa astetta rennompi taverna, jossa tarjotaan pääosin pizzaa ja salaatteja. Vaelsan keittiö yhdistää lähiruokaa ja italialaisen keittiön klassisia herkkuja. 

Tavernan puoli on mutkaton ja viihtyisä - ja aika suosittu perjantaina alku-illasta. Illan alkuun nautimme upeen väriset Camparisodat! Tämä tymäkkä drinkki sopi loistavasti viikonlopun alkuun. 

Me päädyimme tällä kertaa pääruokaan ja jälkiruokaan jättäen alkuruuat väliin. Pizzalistalla oli monta herkullisen kuuloista pizzaa ja tovi meillä menikin valintoja pähkäillessä. Pizzataikinaa valmistetaan Vaelsassa kolme päivää, joten odotukset olivat korkealla. Oma valintani osui pizzaan, jossa täytteenä oli bresaolaa, mozzarellaa, rucolaa, parmesaania ja sitruunavinegretteä. Pizza olikin todella herkullinen! Pohja oli erinomaisen hyvää, parasta pitkään aikaa. Täytteitä oli runsaasti ja sitruunavinegretti toi mukavan raikkaan tuulahduksen kokonaisuuteen. 

Vaelsan Tiramisu oli perinteinen esitys klassikkoannoksesta. Tässä ei lähdetty kokeilemaan eri makuyhdistelmillä, vaan saimme nauttia maukkaasta Tiramisusta, jossa oli kaikki kohdallaan. Jossain vaiheessa elämää tuli useinkin tehtyä itse ja ravintoloissa syötyä Tiramisua, nyt ei moneen vuoteen. Mutta lämpimästi suosittelen. Tiramisu on ihana jälkiruoka!

Vietimme ihanan leppoisan illan Tavernan puolella. Palvelu toimi ystävällisesti ja oikein sujuvasti. Vaelsa kannattaa muistaa, kun mieli tekee herkullista pizzaa!

Vaelsa

Via Tribunali - napolilaista pizzaa keskellä Helsinkiä!

Ihastuin Napoliin ja napolilaiseen pizzaan vuonna 2013 , jolloin kävimme Etelä-Italian kiertueella. Reissusta ja reissun pizzaelämyksistä pääset lukemaan tästä. Tämän jälkeen pizzaelämyksiä ovat vahvasti kotona tuottaneet Pizze-kirjan ohjeilla leivotut pizzat. Olinkin tosi onnessani, kun kuulin, että Helsinkiin ollaan avaamassa pizzapaikkaa, jossa on aito napolilainen pizzauuni. Paikan avaaminen ei ollut aivan mutkatonta ja siinä vierähti hetki. Ja niin vierähti siinäkin tovi, että pääsin pizzan äärelle. Mutta viime tiistaina pääsin. 100-vuotiaan Suomen synttäreiden aattona!

Via Tribunali sijaitsee Sofiankadulla ja tänne olikin ihanan lyhyt kävelymatka Kämpistä, jossa yövyimme. Ravintolaan ei oteta pöytävarauksia, mutta saimme noin vartin odottelun jälkeen meille pöydän. Napolilaisella pizzalla on pitkät perinteet ja se on tarkasti valvottua. Via Tribunali sai elokuussa ensimmäisenä suomalaisena pizzeriana sertifikaatin Associazione Verace Pizza Napoletana -yhdistykseltä, joka valvoo napolilaisen pizzan perinteitä tarkasti. 

Ravintolan lista on lyhyt ja perinteinen, mutta kyllä täällä valinnanvaraa löytyy. Olin jo etukäteen päättänyt, että syön täällä Margheritan; klassisen napolilaisen pizzan, jossa on tomaattikastiketta, mozzarellaa ja basilikaa. Ruokaseuralaiseni valitsi listalta Cacio e Pepen, joka on nk. valkoinen pizza. Cacio e Pepe sisälsi mozzarellaa, suolattua lihaa (guanciale), pecorinoa, parmesania, oliiviöljyä ja mustapippuria  . 


Via Tribunalin pizzat olivat ihanat! Pohja oli pehmeä ja pizzassa oli kunnon reunat. Itse pohja oli todella maukas. Via Tribunalin Margheritassa on täytteenä tomaattia, fior di latte -mozzarellaa, basilikaa, pecorinoa ja oliiviöljyä. 

Cacio e Pepessä oli makua runsaasti. Eri juustot maistuivat sulassa sovussa erinomaiselle ja mielestäni mustapippuri kruunasi tämän makuelämyksen. Todella herkullinen pizza ja oli näistä kahdesta meidän suosikki!

Loppulasku kahdesta pizzasta ja limusta oli yhteensä 33 €. Saimme vatsamme todella täyteen, mutta ruokailun jälkeen ei ollut sitä epämiellyttävän ähkyä oloa, mikä joskus kokonaisen pizzan syömisestä jää. Me tykkäsimme kovasti Via Tribunalin pizzoista. Suosittelen paikkaa ehdottomasti! Niin ja se paljon puhuttu uuni oli upea. Väriltään tämä uuni on turkoosi ja painaa tuhat kiloa!  Pizzat paistetaan yli 450:ssä asteessa ja paistoaika on noin minuutti. Ja tuloksena superherkulliset, napolilaiset pizzat! Via Tribunali

Pizzaa!!!

Viime reissu Napoliin oli todella onnistunut, mutta kovin lyhyt, joten sinne on ollut kova hinku uudestaan siitä asti. Edellisellä kerralla kiersimme Pompein ja Vesuviuksen, joten nyt oli aikaa viettää Napolin kaupunkia tutkaillen. 

Tälläkin kertaa meitä helli aurinko, vaikka oltiin jo lokakuun lopussa. Lennot otimme Lufthansalta, koska Finnair lentää Napoliin vain kesäkaudella. Majoituimme Bed and Breakfestiin vanhassa kaupungissa, joka toimi meidän tarpeisiimme oikein hyvin. Kokonaishinnaksi reissulle tuli kahdelta hengeltä noin 600 €.

Ruoka ei varmaan paljon tämän tuoreemmaksi tule? 

Kalastajat onkimassa. Olosuhteet on pikkasen erilaiset kuin meillä Suomessa ;)

Tällä reissulla syötiin paljon muutkin kuin pizzaa. Viime reisulla ehdittiin katsastaa tärkeimmät pizzapaikat. 

Spagetti ala Vongole

Suositussa La Campagnola ravintolassa nautimme perinteisiä Italialaisia herkkuja. Oma suosikkini on täytetyt kesäkurpitsan kukat, joita Suomesta ei saa. 

Rantaravintolassa nautittua katkarapupastaa. 

Napoli on vastakohtien kaupunki. Upeat rakennukset vaihtuvat nopeasti vähän toisenlaisiin maisemiin. 

Istuimme iltaa pienissä viinibaareissa. Täällä juodaan valkkareina Campanian alueen Falanghinaa tai Creco di Tufoa sekä läheisen Avellinnon alueen Fiano di Avellinoa. Kyllä, kaikki maistuivat ;)

Mukaan tarttui jos jonkin moista. Toimme mukanamme Mozzarellaa, tuoreita tomaatteja, pastaa, oliviiöljyä, kahvia, viinejä, salsicciaa, bresaolaa ja vähän muutakin. Perjantaina päätimmekin viettää pizzaperjantain ja nauttia pizzaa tämän erinomaisen punaviinin kanssa, jonka toimme myös Napolista.

Olin myös juuri saanut käsiini tämän Pizze -kirjan, joten reseptit oli heti testattava!

Teimme tomaattikastikkeen kirjan ohjeiden mukaan:

2 tölkkiä kuorittuja tomaatteja

20 g suolaa

20 g oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

tuoretta basilikaa

Suolan määrä tuntui aika hurjalta, joten puolitimme sen ja käytimme vain 10 g suolaa. Täytteemme olivat itsessään melko suolaisia, joten tämä oli erinomainen päätös, vähempikin suola olisi riittänyt. 

Kastikkeesta tuli tällä ohjeella melko juoksevaa, joten seuraavalla kerralla aioin valuttaa toisesta purkista nesteet pois ja käyttää vain tomaatit.

Me teimme kaksi pizzaa ja kastiketta jäi runsaasti yli, joten puolikaskin ohje riittäisi kahteen pizzaan. Toisaalta kastiketta voi käyttää vaikka leivän päällä, joten hukkaan se ei mene. 

Eli kaada tomaatit suureen kulhoon, valuta osa nesteestä pois. Lisää 10 g suolaa ja 20 g oliiviöljyä. Murskaa esim. sauvasekoittimella. Lisää halkaistut valkosipulinkynnet ja reilusti basilikaa. Laita maustumaan jääkaappiin useaksi tunniksi tai yön yli. Ota valkosipulinkynnet kastikkeesta pois ennen pizzan päälle levittämistä.

Aikaisemmin ollaan tehty pizza tällä reseptillä, joka on tooooosi hyvä! Mutta nyt siis kokeiltiin tätä:

500 g vehnäjauhoja

3.5 dl kädenlämpöistä vettä

25 g tuorehiivaa

10 g suolaa

10 g oliiviöljyä

Tämä ohje on niin sanottu pikataikina, kohotusaika tunnin verran. 

Sekoita merisuola tilkkaan vettä (vesi sisältyy ohjeen 3.5 dl). 

Liota tuorehiiva veteen. Lisää jauhot hiivaveteen ja vaivaa noin 10 minuuttia. Lisää suolavesi ja vaivaa kunnes vesi on imeytynyt. 

Lisää oliiviöljy ja vaivaa kunnes sekin on imeytynyt. 
Jatka vaivaamista, kunnes taikina on joustavaa eikä tartu käsiin. 

Anna kohota noin tunti huoneenlämmössä kostutetun pyyhkeen alla.

Me tehdään pizzat öljytyllä uunipellillä uunin pizzatoiminolla. 

Tämä pizza oli oikein hyvää. Pohjasta taisi tulla vähän liiankin rapsakka, ensi kerralla siis vähän aikaisemmin uunista pois. Täytteenä käytimme Napolin tuliaisina tuomaamme Mozzarellaa, Salsicciaa, Bresaolaa ja tomaatteja. No, näillä aineksilla ei voi mennä pieleen. Seuraavalla kerralla aion kokeilla hiukan pidempää kohotusaikaa ja oikeita pizzajauhoja, joita saa esimerkiksi Töölössä sijaitsevasta Hellasta ja Herkusta tai Kluuvin ihanasta Pizzariumista (alkuperäinen löytyy Turusta). Siellä on muuten aivan ihanat aidot napolilaiset pizzat, oma suosikkini on Diavola. 

Eli jos ei ihan heti pääse Napoliin kannattaa hankkia tämä Pizzaraamattu ja kokeilla reseptejä itse kotona tai suunnata Kluuvin Pizzariumiin!

Pizzariumin maukkaat pizzapalat

Pizzaa - tällä kertaa ilman bissee

Aika monta vuotta ehti vierähtää sitten edellisen vierailun Turussa. Turkuun on päästävä -missioni on oikeastaan lähtenyt jutuista, joita olen kuullut loistavasta Pizzarium-ravintolasta. Kerran meinasin jo Turusta pyytää tuliaisina palan pizzaa, mutta luotin kärsivälliseen luonteeseeni ja siihen, että kyllä tästä pian Turkuun pinkaistaan.... Viime syksyn Napolin reissun jälkeen Pizzarium-intoni vain kasvoi. Napolin pizzat, joita maisteltiin näissä pizzerioissa, olivat heittämällä parhaita pizzoja ikinä. 

Pizzarium on kovasti kehuttu pizzapaikka aivan Turun keskustassa Hansakorttelissa. Pizzariumissa myydään palapizzoja, pizza al taglio, joka on tyypillinen roomalainen pannupizza. Palapizzojen ihanuus on se, että niitä voi ostaa useamman kerralla ja näin pääsee näppärästi maistelemaan eri makuyhdistelmiä. Mutta saa Pizzariumista myös muutakin, kuten perinteisiä pyöreitä pizzoja (kasvissyöjille ja vegaaneille on oma lista), 

....aracinoja eli rapeita risottopalleroita, leipää, salaatteja ja italialaista kahvia. 

Pizzariumin pizzataikina leivotaan hapantaikinajuureen ja sen annetaan kohota vähintään 48 tuntia. Itse taikina sisältää italialaisia pizzajauhoja, neitsytoliiviöljyä, vettä ja suolaa. Pizzojen täytteissä käytetään laadukkaita raaka-aineita ja täytteet esivalmistellaan paikan päällä. Aitoa makua. 

Runsas hotelliaamiainen, lounassushit ja illallinen Pinellassa olisivat varmasti riittäneet päivän aterioiksi. Onneksi ruuan ollessa kyseessä löytyy joustoa ja saimme mahdutettua pikaisen vierailun Pizzariumiin. Kauppakeskusmiljöö ei innostanut meitä illallistamaan täällä, mutta välipalamestana toimi hyvin. 

Valinnanvaikeus  oli tiskillä suuri, vaihtoehtoja ja mielenkiintoisia makuyhdistelmiä löytyy vaikka kuinka ja ihan varmasti jokaisen makuun sopivaa. 

Napolissa ihastuin Margheritaan (tomaattikastiketta, basilikaa ja mozzarellaa) ja siksi päädyin maistamaan Pizzariumin versiota klassikkopizzasta. Ja olihan tää hei ihan älyttömän hyvää! Pohja oli sopivan sitkoinen, rapea ja maukas. Täytteet, tomaattikastike ja mozzarella, eri hyviä. Ihan mun lempparisafkaa! Nautiskelin pizzapalasen ilolla. Enemmänkin olisi mennyt ja helposti, mutta pakko oli himmailla.  

Pizzapalani maksoi 3,90 € ja tämä oli hyvän kokoinen siivu pikkunälkään. Odotukset Pizzariumin pizzasta olivat korkeat ja onneksi ne täyttyivät. Voisko tälläisen mestan saada tänne Helsinkiin :). Onneksi pian taas päästään Turkuun - seuraavaa Turun reissua odotellessa ja Pizzariumin Margherita-pizzasta haaveillen. Suosittelen! Ihan kaikille!

Pizzarium

Ravintolapäivä! Pizzaa ravintola Borgissa - maistui!

Ravintolapäivä on minusta aivan mahtava juttu. Aamupäivällä kirjastomatkalla poikkesin Käpylän kiskan Yesus Pizza ravintolassa cappucinolla, tästä oli hyvä lähteä liikkeelle tähän lauantaipäivään. 

Tämän ravintolapäivän ravintolan valitsin taannoisen Italian matkan ja Napolin pizzan innoittamana. Suunta siis kohti Ravintola Borgia, jossa oli tarjolla pizzaa! Valintaan vaikutti myös Borgin myöhäinen aukiolo. Kivaa oli saada safkaa myöhempäänkin illalla eli lähempänä iltayhdeksää. 

Borg sijaitsi Katajanokalla ja tänne oli helppo löytää perille. Sisäpihan mesta oli hyvin ohjeistettu. Borg tarjosi pizzaa, kahvia ja makeaa jälkkäriä. 

Pizzoja oli valmistamassa useampi innokas kokki. 

Näistä aineksista valmistui tosi maukasta pizzaa. 

Cin cin!

Valkkaamamme pizza Margherita tuoreilla tomaateilla ja rucolalla oli kyllä hyvää ja  maukasta. Pohja oli ohut ja rapea, täytteitä sopivasti ja kaikkinensa maku oli raikas ja tuore, itse asiassa sopivan kevyt iltapala. Eipä riittänyt yks slice per nokka, vaan pakko oli santsaa toinenkin pala. Oli vaan niin hyvää. Me tykkäsimme!

Samoin maistui jälkkäriksi makea torttu :). Olipas hei taas kerran kiva vierailu Ravintolapäivän ravintolassa! Tälläistä pikaruokaa kaipaisin Helsinkiin ihan vakituiseen. Silloin tällöin olisi mukava ostaa maukas pizzasiivu vähän pienempään nälkään.  

Kiitos ravintola Borgille maukkaasta pizzasta ja kivasta meiningistä :).  

Maailman parasta pizzaa @Napoli

Italian reissun suurin missio oli päästä syömään maailman parasta pizzaa Napoliin. Sinne siis. Tehtiin reissulla vähän muutakin, vaikka pizza ja ruoka näyttelivät suurta osaa Napolissa ollessamme.

Etukäteen olimme kuulleet paljon informaatiota Napolista, sen vaarallisista alueista, kaupungin likaisuudesta ja muusta epämääräisyydestä. Ihan pikkaisen jännitti, mitä Napoli tuo tullessaan. Hotellimme, Albergo Palazzo Decumani, sijaitsi historiallisen keskustan alueella ja sijainti oli eri hyvä. 

Hotelliyö maksoi noin 120 € sisältäen aamupalan ja tervetuliaisdrinkit. Hotellimme yllätti meidät positiivisesti. Huone oli iso ja tyylikäs, sisältäen mm. vaatehuoneen. Sänky oli leveä ja tosi hyvä nukkua. Baarikaapista löytyi juomaa ja ruokaa. Kylppärissä oli tilava ja sieltä löytyi hiustenkuivain, aamutakit ja shampoot ja hoitoaineet eli kaikki mitä matkalla tarvitsee. Tätä hotellia voimme suositella lämpimästi kaikille Napolin matkaajille! Täällä hinta kohtasi laadun ;)

Napoliin saavuimme siestan aikaan, jolloin lähes kaikki paikat olivat kiinni. Ärsyttävä nälkä, eikä pizzaa saanut mistään. Päädyimme kivaan kahvilaan syömään pientä suolaista ja juomaan kahvit. 

Tässä kahvilassa olikin huiput kahvit. Kannattaa käydä juomassa ja vaikka vähän syömässäkin. 

Kahvittelun jälkeen pyörimme ostoskaduilla, jotka olivat täynnään kaikenlaista joulukamaa, koruja yms. pientä tilpehööriä, joissa riitti ihmeteltävää. Jotain tarttui matkaan, mm. spagettia, mausteita ja kahvia, joten poikkesimme hotellille viemään ostokset ja muistimme hotellin tervetuliaisjuomat.

Hotellin baari oli erittäin hienostunut ja tyylikäs. Pehmeät plyysisohvat lasipöytineen loivat tilaan arvokasta ja fiiniä tunnelmaa. Henkilökunta palveli todella kohteliaasti ja ystävällisesti. Päädyimme ottamaan Aperol Spritzit, jotka tarjoiltiin huikeiden "pikkusnacksien" kera, kuten kuvasta näkyy...

Sorbillo

Pizzaa päädyimme ensimmäisenä iltana syömään Sorbillo -nimiseen paikkaan, joka oli kovasti kerännyt kaikkia tarroja ikkunaansa.

Pizzerian sisustus oli varsin pelkistetty, kuten tuntui kaikkialla muuallakin pizzerioissa olevan. Heti sisääntultaessa oli kokin mesta ja puu-uuni. Jonkun aikaa mietimme listat käsissä pizzavalintaa. Päädyimme tuliseen makkaralla täytettyyn, tomaattipohjaiseen pizzaan ja vaaleaan pizzaan, jossa täytteenä oli mm. kesäkurpitsaa ja makkaraa. 

Ah, mikä elämys oli ja on tämä Napolin pizza. Eniten kiinnitti huomiota kunnon pohja, joka ei ollut kovin ohut, mutta jossa oli kunnon sitko. Samoin tomaattikastikkeen maku säväytti. Tosin tässä pizzassa tomaatin maku peittyi tulisuuden alle.  

Pizzat syötyämme olimme aivan täynnä. Hengailimme kaupungin kujilla jonkin aikaa ja päädyimme eläväiselle aukiolle, jossa nautimme vielä lasit kuivaa valkoviiniä, Grego di Tufoa.

Aurinkoisen ja kuuman sunnuntain vietimme tutustumalla muutamiin Napolin nähtävyyksiin, joita tässä kaupungissa riittää. Me pysyimme historiallisen keskustan alueella, vaikka vähän mietimme muutamia kohteita hieman kauempana. Me tutustuimme: Santa Chiaran luostariin ja kirkkoon, San Severon kappeliin (täällä on huikea taideteos Kristuksen kyynel) ja pariin muuhun kirkkoon. Napolissa riittää nähtävää useaksi päiväksi, me ehdimme näkemään vain pienen osan nähtävyyksistä. 

Decumani

Sunnuntaina monet pizzapaikat olivat kiinni. Hotellilta suositeltiin aukiolevista paikoista Decumania, joka sijaitsi aivan hotellimme läheisyydessä. Decumanissa pääsimme alusta saakka kokemaan pizzan syömiseen liittyvää meininkiä ja tunnelmaa. Sisällä kävimme ilmoittamassa nimemme ja päädyimme ravintolan ulkopuolelle monen muun syöjän kanssa hengailemaan ja odottamaan vuoroamme. Venasimme noin 20-30 minuuttia, kun iloinen tarjoilija tuli huikkimaan: Mirka! Mirka!

Sisällä meidät ohjattiin kahden hengen pöytään, joka sijaitsi aivan kiinni kahdessa muussa pöydässä. Tiivis tunnelma ja mukava pöhinä tässä paikassa! Tällä kertaa päädyimme maistamaan klassisia pizzoja; Margheritaa ja Marinaraa. Eikä ollut näissäkään pizzoissa moitteen sijaa. Pohja oli taas hyvän sitkoista ja maukasta. Täytteet olivat simppeleitä, mutta ah niin kovin hyviä. Näistä pizzoista jäi mukava fiilis - ei tullut tankattua liian täyteen. 

Palvelu Decumanissa sujui rivakasti ja ystävällisesti. Pizzat maksoivat nelisen euroa kappale ja vesi jonkun euron. Tänne ei jääty pizzat tuhottua lorvimaan, vaan maksettuamme luovutimme pöydän seuraaville. 

Da Michele

Elämyksellisin pizzakokemus Napolissa taisi olla maineikkaassa Da Michelessä vierailu. Täällä ehdimme piipahtamaan paluumatkalla. Napolissa oli aikaa tasan tunti ennen Rooman junan lähtöä ja mitä muuta sinä aikana tekisikään, kuin kävisi hakemassa pizzat evääksi...?

Satamasta täräytimme taksilla suoraan Da Micheleen, joka onneksemme aukesi lauantaina klo 11. Kassalla valkkasimme pizzat ja maksoimme, kuitin kiikutimme kokille. 

Michelessä oli väkeä tähänkin aikaan, muttei meidän onneksemme liikaa. Täällä pääsimme vierestä seuraamaan pizzojemme tekoa ja paistamista. 

Simppelit raaka-aineet: tomaattikastiketta, basilikaa ja juustoa...

...aseteltiin huolella pizzapohjan päälle....

Pizzan muoto viimeisteltiin juuri ennen uuniin menoa. 

 Ja sitten pizzat tulikuumaan puu-uuniin!

Kuumassa puu-uunissa pizzat eivät kauaa paistuneet, ehkä noin minuutin verran. Täälläkin otimme klassikko Margherita -pizzat, joista näiden kahden maistiaiskerran myötä taisi tulla yksi suosikkipizzoistani. 

Pizza Napolissa on todella maineensa veroista ja Napoli hurmasi meidät muutenkin omalla rujolla, mutta persoonallisella ja konstailemattomalla charmillaan! Tänne tulemme uudelleen!