Näytetään tekstit, joissa on tunniste Postres. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Postres. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. syyskuuta 2012

Postres 25.9.2012

Tsägällä osui facessa silmiimme Postresin vallan mainio syysillan tarjous. Tähän oli tartuttava heti. Hetkeen emme kumpikaan olleet vierailleet fine dining -ravintolassa, vaan enemmän ruokailleet muunlaisissa paikoissa. Tätä tajusimme molemmat kaivanneemme ;). 




Postres on vuonna 2006 perustettu ravintola, joka sai Michelin -tähden vuonna 2008. Mirka n aiemmasta vierailusta löytyy juttu tästä. Me päädyimme valitsemaan iltaan viiden ruokalajin menun ja Mirka menuseen kuuluvan viinipaketin puolikkaana versiona. Alkuun eteemme kiikutettiin erilaisia keittiön tervehdyksiä.

Juustotikut olivat maukkaita ja aivan hauskoja snackseja. Tikut tarjoiltiin sinappimajoneesin kera. 




Syksyn juurekset sen sijaan olivat mauttomia, vaikkakin kovin kauniita ja söpöjä. Me olisimme kaivanneet ripauksen suolaa. 




Ihan paras veto ja huikean hyvä taasen oli Tryffeliperunakeitto ja muikunmätileipä. Vahva maku, mutta oikein kohdallaan. 



Ennen varsinaista alkuruokaa saimme vielä setin maistiaisia. Keltajuurta, lohitötterön ja ankkakrokettia. Aika huikea alku illalle!



Ensimmäinen varsinainen alkuruoka oli Vasikkatartar, jonka viininä toimi tämä saksalainen riesling. 



Vasikkatartar tarjoiltiin kaviaarin ja sienten kera. Annoksesta löytyi myös luuydintä, joka olikin yllättävän hyvää - pikkasen epäilevin mielin maistoimme ;). Tartar -alkuruoka oli mielestämme persoonallinen kokonaisuus ja varsin mielikuvituksellinen. Annos sisälsi vahvoja makuja ollen kuitenkin raikas ja kepeä. 




Toiseen alkuruokaan; Islantilaisia katkarapuja ja porsaankylkeä, oli meidän mielestämme sotkettu vähän liikaa makuja. Lautaselta löytyi edellä mainittujen lisäksi kikhernepyrettä, kikherneitä, aiolia, fenkolia, kuivattua ja jauhettua kruunutilliä, tuoretta tilliä ja tryffeliöljyllä maustettua kanalientä. Ei täysillä uponnut meidän makumaailmaan, vaikka tietysti lautanen tuli syötyä tyhjäksi ;). 


Katkarapujen kanssa Mirka sai ranskalaista sauvingon blancia, joka tulee Sancerren alueen vanhimmalta viinitilalta. Pisteet tässä vaiheessa kuitenkin edelliselle rieslingille... 


Ennen pääruokia saimme maukasta sitruunalimpparia raikastamaan suuta. 


Pääruokana nautimme Sällvikin Karitsaa. Annos sisälsi myös salaattiemulsiota, joka oli meille uusi tuttavuus. Tähän makuun ihastuimme. Karitsaa tarjoiltiin kahdessa eri muodossa. Lautaselta löytyi paistia ja haudutettua lapaa. Annos sisälsi myös perunakuorista värkätyty kupit ja tuoretta salaattia. Karitsa lisukkeineen oli täydellinen ja selkeä kokonaisuus ilman mitään turhia härpäkkeitä. Maistui meille. 


Karitsalle valittu viini olit italialainen, Nebbiola -rypäleistä valmistettu tuhti ja pyöreä Riva Leone. 


Huippusuoritus oli illan ensimmäinen jälkkäri: Viinitarhurin juustoa, hunajaa ja siitepölyä. Annos sisälsi myös ranskalaista brietä, maalahden limppua paahdettuna, hunajaa, päärynää, päärynähilloketta ja hunajakeksiä. Eri maut täydensivät hienosti toisiaan ja lopputulos oli pehmeä ja lempeä. 


Juuston juomana oli Loiren laaksosta Vouvray -niminen viini, jossa on jälkiruokaviiniksi vähän sokeria. Viinissä on paljon hapokkuutta. Maku oli juojan mielestä aika kirpsakka. 


Illan mahtavan ruokaelämyksen kruunasi yksi parhaista ja kauneimmista jälkiruuista ikinä. Tälläistä taideteosta ei melkein tohtisi edes syödä. Vadelmasuklaamousse oli tuhtia ja suklaista. Tätä täyteläisyyttä kevensi raikas vadelmasorbetti. Kepeää makeutta toi kermavanukas ja suklaakaakaomurut raksuivat mukavasti suussa. I h a n a annos!


Oiva jälkiruokaviini oli tämä Piemontesta tuleva Malvira. Kepeä ja sopivan makea. Suosittelemme! Illan paras ja mieleenpainuvin juoma. 



Vietimme erikivan illan Postresissa. Tunnelma oli lämmin ja rento. Meidän mielestämme Postresissa erityisen parasta on palvelu. Koko ajan kaikki toimi ja sujui mukavasti ilman turhaa pönötystä. Palvelu oli tasokasta ja asiantuntevaa kivalla ja lämpimällä fiiliksellä höystettynä - ja vähän huumoriakin oli messissä. Yhtään ei ollut sellainen olo henkilökunnan puolelta, että olemme huippuravintolassa syömässä. Asiakkaalla oli täällä hyvä fiilis!

Postresin syysillan tarjous oli äly halpa. Ruuat yhdeltä henkilöltä maksoi 39 € ja puolikas viinipaketti noin 30 €, sisältäen viisi eri viintä. Me olimme kaikkinensa oikein tyytyväisiä :). Postres



Eteläesplanadi 8

ps. meinasi ihan unohtua yksi illan tärkeimmistä jutuista eli ravintola leivät! Leipiä oli tarjolla kolmea erilaista: vaaleaa raskileipää, näkkäriä ja Postresin versio saaristolaisleivästä. Leivät tarjoiltiin savustetun voivaahdon ja voimakassuolaisen voin kanssa. Olivat niin hyviä. Suosikiksemme kuitenkin selkeästi nousi saaristolaisleipä :). 


tiistai 20. syyskuuta 2011

Postres, 16.9.2011

EatHelsinki 2011 -tour jatkoi pitkästä aikaa. Nyt oli vuorossa Postres. Tällä kertaa Pauliina ei päässyt mukaan vaan illallistin hyvän ystäväni kanssa. Postres sijaitsee Eteläespanadilla Kaartinkaupungissa. Ravintola on avattu vuonna 2006 Samuli Wirgentiuksen ja Vesa Parviaisen toimesta.

Nimensä mukaisesti ravintola on alkujaan erikoistunut nimenomaan jälkiruokiin. Nyt listalla ei jälkiruuilla ollut erityistä asemaa. Tätä kysäisin tarjoilijalta, joka kertoi, että ravintola on siirtynyt jälkiruokamenuista kahteen menuseen, joihin toki sisältyy jälkiruuatkin. Jälkiruokamenuja on tarjolla pyynnöstä, mutta tästä ei ollut missään mainintaa.

Samaten pieni pettymys oli se, että listan menuissa ei ollutkaan ranskalaista omenapiirakkaa, Tarte Tatinia, josta olin lukenut jostakin lehdestä aivan vähän aikaa sitten. Illallisen lopuksi selvisi sitten sekin. Tarte Tatinia saa ravintolasta pyynnöstä, jos siis sitä osaa pyytää. Valmistukseen menee noin 20 minuuttia, joten tilaus kannattaa tehdä illallisen aluksi.

Olin varannut pöydän noin viikkoa aikaisemmin perjantai-illaksi. Oikeastaan olin hiukan hämmästynyt, että pöytä järjestyi näin lyhyellä varoitusajalla tästä Michelin -tähdellä ansioituneesta ravintolasta, mutta hyvä näin. Tämän himoitun tähden ravintola on saanut vuonna 2008 ensimmäistä kertaa, joten ehkäpä suurin huuma ravintolan ympärillä onkin laantunut.

Meidät vastaanotettiin ravintolassa erittäin ystävällisesti ja ilta alkoi mukavasti. Alkuun tilasimme kuohuviiniä (11€/lasi), joka oli erinomaista. Melko pian pöytään alkoi saapua erilaisia keittiön tervehdyksiä. Ensimmäiseksi pöytään tuotiin pieni kasvimaa, jossa oli retiisejä ja porkkanoita oliivipedillä, joka toimi kasvimaan "multana". Jostakin olen lukenut, että Nomassa -Kööpenhaminassa sijaitsevassa maailman parhaaksi ravintolaksi rankatussa paikassa- on ainakin ollut samantyyppinen annos tarjolla.


Tämän jälkeen pöytään saapui lisää keittiön tervehdyksiä. Seuraavaksi oli vuorossa kolme pientä annosta. Ruuat esiteltiin vasemmalta oikealle ja päädyimme pienen harkinnan jälkeen syömään annokset samassa järjestyksessä, joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, jotta jokaisen suupalan maut pääsivät oikeuksiinsa. Keskustelimme asiasta tarjoilijan kanssa jälkikäteen ja hän kertoikin, että tämä oli tarkoitus. Hmmm...olisi tietysti ollut mukavaa, että tästä olisi mainittu, vaikka aika luonteva järjestys tuo olikin....


Halusimme keskittyä ruokailuun täysipainoisesti, joten en kirjoittanut eri ainesosia ylös (niinkuin aika usein teemme), joten raaka-aineet ovat nyt muistelun varassa. Alla oleva pieni tryffelillä maustettu keitto oli aivan taivaallinen!


Seuraava annos sisälsi lohta ja maistui mielestäni ihan hyvältä, vaikka lohi ei kuulukkaan suosikkiruokiin...



Viimeinen annos oli friteerattu kananugetti majoneesilla. Ihanan rasvainen ja maukas suupala.


Seuraavaksi pöytään saapui varsinainen Amuse-bouche eli keittiön tervehdys. Tämä pieni ruoka oli aivan ihanan raikas ja kevyt. Ja todella valmisti makunystyrät tulevaan menuseen. Ah ja voih, kuinka hurmaava annos!


Sitten päästiinkin itse menuseen. Valitsimme kahdesta tarjolla olleesta vaihtoehdosta Menu Esplanadin, joka sisälsi 4 ruokalajia (59€). Lisäksi valitsimme puolikkaan viinipaketin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että viiniä tulee 6 senttiä 12 sentin sijaan. Olemme havainneet useamman kerran, että tämä on ollut loistava valinta tämäntyyppisissä ravintoloissa, koska ruokalajit ovat niin pieniä, ettei millään ehdi juoda koko lasillista viiniä yhden ruokalajin kanssa. Onneksi tämä oli mahdollista.

Ruuan kanssa tarjoiltiin aivan suussasulavia leipiä; pikkupatonkeja, näkkileipää ja tummaa saaristolaisleipää, leivottu minikokoon tietenkin :-)



Alkuruokana oli tomaattipikkelssiä hiillostetun mustekalan ja majoneesin kanssa. Annos oli maukas, mustekala ihanan pehmeää, juuri sellaista kuin sen pitääkin olla. Merellinen annos.



Seuraavaksi tarjoiltiin porsaan poskea kurpitsan, tattien ja pähkinöiden kera. Annoksessa oli paljon makua ja liha oli todella mureaa ja suussasulavaa.


Pääruuaksi tarjolla oli kampelaa, joka itsessään oli kovin mautonta. Annokseen tuli kuitenkin makua kastikkeista ja guacamolesta. Jotenkin annos oli kuitenkin aika mitäänsanomaton ja väritön.



Ennen varsinaista jälkiruokaa saimme pienen herkkupalan. Lasissa oli jäätelöä ja lakkoja ja päällä rapea keksi sekä tuoreita marjoja. Annos maistui erittäin hyvältä, nam.


Varsinainen jälkkäri tuli sellofaanin kiedottuna. Tämän oli tarkoitus pitää tuoksut sisällä. Jälkkäri oli aivan täydellinen, kaikkea oli sopivassa suhteessa; omenaa, kanelia ja kinuskia.



Lopuksi saimme vielä pieniä maistella pieniä suupaloja keittiöstä. Oikein mukava aterian lopetus!





Ravintolan tunnelma oli hyvin rauhallinen ja seesteinen. Jokaisen ruokalajin kohdalla kerrottiin mitä ne sisälsivät. Myös viineistä kerrottiin laajasti. Mukava, miellyttävä tunnelma Postresissa oli. Ilta oli oikein onnistunut ja ruoka oli hyvää. Menu oli raikas ja kevyt, mutta täyteen tulimme. Neljän ruokalajin menuseen kuului yhteensä 11 annosta ja ruokailuun meni 2,5 tuntia. Eli aikaa herkutteluun kannattaa varata runsaasti.

Ruoka 9+
Tunnelma 9
Palvelu 9
Hintalaatusuhde 9