Tampere on niin Popeda!

Vierailimme viime huhtikuussa Turussa, jonka jälkeen suuntasimme innolla Tampereelle. Odotukset olivat korkealla todella onnistuneen Turun visiitin jälkeen. 

Tästä vierailusta on siis jo vierähtänyt tovi, mutta mikäs sen mukavampaa kuin muistella aurinkoisia kesäpäiviä näin pimeimpään vuodenaikaan. Tampereen reissulla meitä helli lämmin ja aurinkoinen sää, joka oli saanut valtavasti ihmisiä liikkeelle. 

Tampereella oli kyseisenä viikonloppuna kovasti kaikenlaista häppeningiä meneillään. Likkojen lenkki oli kerännyt ihmisiä sankoin määrin kaduille. Tuntui myös, että joka toinen kadulla vastaan tuleva ihmisryhmä oli polttariporukka tai joku vastaava hässäkkäseurue. 

Ihmiset olivat pääsääntöisesti aivan hyvällä tuulella, mutta nakkikioskin kohdalla piti jo kiihdyttää askelia. 

Tampereen reissumme aloitimme lounaalla Hansin aasialaishenkisessä ravintolassa, Masussa. Masu tarjoaa moderneja, mutta rentoja aasialaismakuja suomalaiseen suuhun sovitettuna. Menulta löytyykin monenlaista syötävää, kuten sushia, dim sumeja, ribsejä jne. 

Ravintolan sisustus oli todella tyylikäs ja tunnelma viihtyisä! Me tykkäsimme. 

 

Pauliinan valitsema sushipizza oli aivan järjettömän hyvä! Kerrassaan upea annos! Tätä pizzaa suosittelemme maistamaan. Annos oli myös varsin täyttävä. 

Sushipizzan lisukkeena toimi hyvin maukkaat vihannekset. Superhyvä setti kaikkinensa.

Mirkan valinta ei mennyt aivan yhtä hyvin nappiin. Simpukka-annos oli pieni, eikä siitä oikein lounaaksi ollut. Maku sinänsä oli ihana hyvä ja perunat toivat annokseen ruokaisuutta. 

Hinnat olivat Masussa kyllä aivan tapissa. Simpukka-annokseni maksoi 19 € ja oli kooltaan jotakin alkuruoan ja pääruoan välistä. Sinänsä ruoka oli Masussa hyvää. Annoksissa oli runsaasti makuja ja niissä oli käytetty sopivasti mielikuvitusta. Harmi, että olut oli kuumana kesäpäivänä lämmintä.  

Lounaan jälkeen halusimme nauttia ihanan kesäisestä päivästä ja suuntasimme metsästämään kehuttua Minettin jäätelöä. Ja hyvää se olikin! Kesän eka jätski!

Hellepäivä oli aivan huippu. Istuskelimme ulkona ja joen varrella auringosta nauttien. Pienpanimoiden olutfestari houkutteli meitä siirtymään Raatihuoneen torille maistelemaan erilaisia oluita. 

Rekolan panimon inkivääriolut oli todella hyvää. 

Bryggeriltä maistoimme Maibockia, joka ei kyllä maistunut yhtään siltä, mitä kuvaus antoi olettaa :(.

Yövyimme Tampereen reissullamme Scandic Stationissa, joka sijaitsee loistopaikalla. Superior extra -tason huone oli mukavan kokoinen ja viihtyisä huone. Rauhallista väritystä piristivät raikkaat punaiset yksityiskohdat. Scandicin sängyt olivat taas mukavat ja hyvin maistui uni näissä sängyissä :).

Superior extra -tason huoneessa oli aivan mukavasti tilaa ja tilavaan huoneeseen mahtui sänkyjen lisäksi pieni sohva pöytineen. Kylpyhuone oli siisti ja myös kylpyhuoneen ilmettä piristi punaiset yksityiskohdat. Laadukkaat Face Stockholm-tuotteet löytyivät kylppäristä. Tärkeä yksityiskohta huoneessa ovat laadukkaat kylpytuotteet!

                           

Majapaikkaamme olimme jälleen tyytyväisiä. Scandicin henkilökunta palveli meitä ystävällisesti ja avuliaasti ja aamiainen oli hyvä ja monipuolinen, kuten Scandicissa on ollut tapana aamiaisen olla. Keskeinen sijainti helpotti liikkumista kummasti. Sattumalta iltaravintolamme oli aivan Scandicin lähellä.

Illallispaikaksi olimme valinneet maalaisranskalaista keittiötä edustavan Bistro Le Pot:n, joka oli verrattain uusi ravintola Tampereella. Innolla odotimme illallista tässä Arto Rastaan luotsaamassa mestassa.   

Ravintola on varsin tilava ja avara. Me olimme melkein ainoita ravintolan asiakkaita - kuuma kesäpäivä ei tainnut houkutella syömään sisätiloihin.

Asiakkaiden vähyydestä huolimatta palvelu ei ihan kympillä lähtenyt liikkeelle. Jonkun verran jouduimme mielestämme turhaa odottelemaan ja viinivalinnoissa  emme ihan löytäneet yhteistä säveltä.

Alkuruoat olivat valitettava epätasaisia laadultaan. Katkarapu-cocktail oli melko kummallinen annos. Annos sai meidät palaamaan '80-luvulle ja lapsuuden ruokamuistoihin ja herkkuhetkiin.  

Punajuuret edustivat selkeästi fine diningia tyyliltään ja kooltaan. Tämä hiukan kummastutti bistrohenkisen ravintolan annoksena. Annos oli maukas ja tasapainoinen kokonaisuus ja kovin kaunis, kuten kuvasta näkyy. Hyvä setti!

Pääruoat tarjoiltiin ihanissa pienissä ruukuissa. Erityisesti ahvenruukku vei kielen mennessään. Pataruuat olivat selkeästi Bistro Le Potin vahvuus. Maukasta ruokaa! 

Illallinen Bistro le Potissa jätti hieman ristiriitaisen fiiliksen. Kaikkinensa ruuan taso oli epätasaista ja palvelu hieman ontui. Tarkempi analyysi ja arviointi vaatisi uuden käynnin Bistro le Potissa. Tällä kertaa päätimme jättää jälkiruuat ravintolassa väliin ja suunnata jälkiruokajuomille terassille.

Ilta jatkuikin illallisen jälkeen leppoisasti Telakalla, joka oli ehkä paras paikka koko Tampereen reissulla. Kaunis sää oli houkutellut ihmisiä nauttimaan kesäilmasta ja Telakka oli täynnä iloisia ihmisiä. Hyvä meininki tuntui vallitsevan koko terassilla. Hilpeään terassifiilikseen olikin huippua päättää ilta Tampereella ja hipsutella lyhyt matka kesäyössä Scandic Stationiin. Scandic Station

Gastropub Rikhards!

Hans Välimäen rento gastropub Rikhards avasi ovensa muutama viikko sitten. Minä jouduin skippaamaan avajaiskekkerit karmean flunssan takia, mutta Mirka pääsi juhlimaan ja tutustumaan Rikhardsiin avajaispäivänä. 

Itse en malttanut kovin kauaa odottaa Rikhardsiin tutustumista, vaan varasin samoin tein pöydän Helsinki City Runin jälkijuoksuja varten. Puoli seiskan aikaan paikalle saavuttuamme, ravintolassa oli muutamassa pöydässä ruokailijoita, mutta tunnin päästä mesta oli jo aivan täysi. Suosittu tuntui Rikhards olevan. Eikä ihme. Rikhards on rento ja viihtyisä mesta. Sisustus on hauska ja persoonallinen. Menun annokset vaikuttivat ensisilmäyksellä mielenkiintoisilta ja annosten kuvauksia oli hauska lueskella. Tälläistä mestaa on Helsinkiin odotettukin.

Ihan alkuun olisin ottanut alkoholittoman oluen, jota paikasta ei kuitenkaan tähän hätään vielä löytynyt. Ruokalistaan tutustumisen hoidin siis veden voimalla. Menuun on otettu vaikutteita Ranskasta, Belgiasta, Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Menulta löytyi monta houkuttelevaa annosta. Minä päädyin Chilli dogiin (15 €) ja lisukkeeksi valitsin pekonipapuja (5 €). 

Chilli dog oli nimensä mukaisesti sopivasti tujua potkua sisältävä hodari. Täytteitä oli reilusti, mutta hodari oli kuitenkin helposti syötävä. Chorizo vaan on aina niin hyvää ja tässä hodarissa sitä oli ilahduttavan paljon! Minä diggasin tästä; raikasta ja maukasta, hyviä makuja. 

Hodaria ihan himppasen enemmän säväytti niin simppeli ja niin maukas lisukkeeni: pekonipavut. Yksinkertainen annos oli älyttömän maukas, vaikken suuri pekonin fani olekaan. Papuja ja pekonia, ei tähän muuta tarvittu. Taas muuten vinkkiä kotikeittiöihin aikas hauskasta lisukkeesta.

Ruokakamuni valitsi listalta suolassa paahdettua juuriselleriä, purjotuhkaa, paistettua parsakaalia ja hollandaise-kastiketta. Mielenkiintoinen ja erittäin maukas oli selleri näin tarjoiltuna. Hollandaise-kastike tässä annoksessa oli parhaita, mitä olen maistanut. Ja enpä ole tainnut parempaa selleriäkään maistaa. Suosittelen testaamaan.

Sellerin lisukkeeksi valikoitui leipä, joka tosiaan oli pelkkää leipää. Tähän olisimme kaivanneet jotain mukavaa tahnaa tai voita pelkän leivän sijaan. 

Jälkiruokakahvit, espresso ja tavallinen kahvi, tarjoiltiin kauniista kahviastioista. Kahvia tarjoiltiin pöytään iso pannullinen, josta riitti monta kupillista. Tykkäsin.   

Jälkiruokana oli laventelilla maustettu Cremé Brúleé, jossa Rikhard's onnistui aivan hyvin.  

Rikhards siis täyttyi nopeasti illan aikana. Ravintola oli ruokailumme loppupuolella jo aivan tukossa ja jengiä riitti baaritiskiä myöten. Väen määrästä ja ravintolan alkumetreistä huolimatta palvelu toimi pientä, hetkellistä notkahdusta lukuunottamatta. Palvelu oli mutkatonta ja rentoa, tämän paikan fiilikseen oikein sopivaa. Illan loppulasku lämmitti mieltä. Varsinkin, kun olin sekä omaan että ystäväni ruokaan oikein tyytyväinen. 

Ensivisiitti Rikhardsissa oli positiivinen kokemus - onneksi. Tykkäsin paikasta heti ensisilmäyksellä ja olipa kivaa, että ruokakin oli tosi hyvää. Tänne kyls uudestaan. Niin ja hei, tiskille pääsee aina syömään ilman varausta. 

Rikhards

Midhillissä brunssilla!

Midhill Cityn brunssille menimme kutsuttuna ja täällä vierähtikin sunnuntaipäivästä muutama tunti. Midhillin burgereita olemme maistaneet Lintsillä ja niistä diggailimme kovasti. Odotukset olivat positiiviset ennen brunssia. 

Midhill City sijaitsee kahdessa tasossa. Sunnuntaibrunssia nautitaan yläkerrassa viihtyisässä ympäristössä. Yläkerran sisustus on värikäs ja raikas. Meininki on rentoa ja mutkatonta. 

Midhillin brunssi ei ole perinteinen, totutun tyylinen noutopöytäbrunssi, vaan brunssilistalta tilataan erilaisia annoksia jenkkityyliin. Brunssilista on laaja ja monipuolinen. Täältä luulisi löytyvän jokaisen makuun jotain syötävää. Listalla on toasteja, kananmunaa eri muodoissa, salaatteja, burgereita jne. Myös juomalista on kattava.  

Brunssin juomatarjonnasta maistelimme lattea, vettä, teetä, suodatinkahvia ja mehua. 

Mieleenpainuvin brunssin ruuista oli tämä alla oleva Smashed -salaatti, joka sisälsi kurkkua, vesimelonia, fetaa ja oli maustettu korianterilla ja chilillä. Kevyt ja freshi setti, jossa makuyhdistelmät toimivat.

French toast kera pekonin ei pettänyt. Maukas klassikkoannos hyvin valmistettuna!

Granola taasen ei meidän makuun pudonnut yhtään. Valju makuelämys, joka jäi syömättä.

Midhillin kahveista testasimme siis lattea ja pressokahvia. 

Ihanat kupit!

Ranskalaiset tilasimme vielä väliruuaksi ennen jälkkäreitä. Nämä eivät kuitenkaan yltäneet etukäteisodotusten tasolle. Odotimme perunaisia kunnon siivuja ja saimmekin vähän lötköjä perusranskiksia. Ketsuppi oli maukas! 

Jälkiruokalistalta valitsimme Creme Bruleen ja Snicker's cousinin. Midhillin Creme Brulee oli maustettu rosmariinilla ja oli tästä klassikkojälkiruuasta kelpo esitys. Ei moitteita. Snicker's cousin (suklaata, suolapähkinöitä ja toffeekastiketta) oli taas yksi parhaimmista jälkiruuista. Jossain muuallakin olen tätä samantyyppistä jälkkäriä syönyt ja silloinkin tykännyt. Ja aion syödä toistekin. Loistava suolaisen ja makean kombinaatio. 

Flunssaiseen fiilikseen teki vielä kaiken ruuan ja juoman jälkeen mieli teetä, joka tarjoiltiin kauniista astioista. 

Brunssin yksi parhaita juttuja, ja sellainen, joka eroaa monista muista paikoista, oli livemusa. Ilolla kuunneltiin kaunista laulua ja soittoa. Lisää tälläistä.

Midhillin brunssin annokset maistuivat meille. Tuli vedettyä vähän överit, mutta näin runsaalla otteella saimme mukavan kuvan paikan brunssitarjonnasta. Ruoka oli hyvin valmistettua, raikasta ja maukasta. Pääosin tykkäsimme, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. 

Annoksista eivät ole kooltaan jättimäisä, mutta niistä riittää jaettavaksi, että isomman porukan (esim. neljä henkilöä) ollessa liikkeellä, tilaisin muutamia annoksia jokaisen makuun jaettavaksi. Yhdelle henkilölle pari annosta, juomat ja ehkä jälkkäri olisi varmaan sopiva brunssisetti. Toki jos tilaa burgerin, tuskin tarvitsee startteria.....  

Koska olimme kutsuvieraita, oli brunssi meille ilmainen. Omalla rahalla brunssin ruuat ja juomat olisivat tulleet maksamaan yli 100 euroa, ei siis halpaa lystiä ;). 

Linnamäen Kattilassa: Midhill 29.5.2012

Tätä on odotettu pitkään! Vihdoinkin Linnanmäelle on avattu oikeita ravintoloita! Ravintoloiden takana on useita huippuravintoloitsijoita Hans Välimäestä Tommi Tuomiseen. Kattila on kuuden ravintolan ravintolakeskittymä Linnanmäen pääsisäänkäynnin lähellä. Kattilan ravintolat ovat lihapullabaari Kuula (Demo), Coccola (Postres), Midhill (Hans Välimäki), Ilona (Aino), Sushibar+Wine ja Caruzello. Kattilan ravintoloita on mainostettu huokeina, joka on toki suhteellinen käsite. Kävimme kiertelemässä Kattilassa ja tutkailemassa eri ravintoloiden ruokalistoja ja hintatasoa eivätkä nuo nyt ihan huokeilta vaikuttaneet. Hinnat vaihtelivat reilusta kympistä kolmeen kymppiin.

Ensimmäisellä visiitillämme testasimme Hans Välimäen hampurilaisravintolan Midhillin. Paikan sisustus oli oikein houkutteleva ja hauska. Värikäs sisustus sopii hyvin Linnanmäen tunnelmaan ja tekee paikasta persoonallisen ja erottuvan.

Midhillin ruokalista oli houkutteleva ja hintaso varsin kohtuullinen.

Minä päädyin päivän annoksena myytyyn Korean BBQ hampurilaiseen ja Pauliina valitsi lammaspurilaisen. Molemmat annokset olivat huippuhyviä!!!

Lammasburger

Korean BBQ Burger

Olimme jo etukäteen kuulleet huhua Midhillin veden hinnasta. Ja toden totta, myynnissä oli vain 0,8 l vesipullo, jonka hintana oli  7 €. Tilasimme siis luonnollisesti viiniä, joka oli hinnoiteltu oikein kohtuullisesti, 5 € lasi ;-).

Jälkkäriksi valitsin suklaacookiesit, jotka olivat aivan loistavia. Olisin ottanut jäätelöä, mutta se tulee kuulemma suoraan Valion paketista :-(.  Latte maksoi 4 € ja tavallinen kahvi 3 €. Mutta tavallisen kahvin hintaan sisältyy santsikuppi.

Aika kohtuullinen loppulasku :-).

Ensi viikolla testissä taas uusi Kattilan ravintola, toivottavasti ehdimme niissä kaikissa kesän aikana käymään! Osuma.fi