Ravintola Olo 12.11.2011

Odotukset olivat korkealla, kun saavuimme Ravintola Oloon lauantai-iltana seitsemän aikaan. Varauksen Oloon olimme tehneet jo kuukausia sitten. Näin pitkää odotusaikaa ei ravintolaan ole, mutta oma aikataulumme on ollut kiireinen. Tällä kertaa olimme liikkeellä neljän hengen seurueella.

Ravintola Olo sai Michelin -tähden maaliskuussa 2011. Tämä Starajuttu on vähän kaksipiippuinen. Olemme käyneet Helsingin Michelin tähti ravintoloissa Luomossa, Chez Dominiquessa, Postresissa ja Demossa ja vain Olo on ollut käymättä. Michelin -tähti näyttää usein tuovan tietynlaista jäykkyyttä ja kikkailua ravintolaan. Lautasella saattaa olla kymmeniä erilaisia raaka-aineita, joista tunnistat vain pienen osan ja palvelu on virheetöntä, mutta usein myös persoonatonta. Toki poikkeuksiakin löytyy ja Olo osoitti olevansa yksi näistä. Mahtavaa!

Alkusnackseja

Ravintola Olo on jo ennen Michelin -tähti tunnustusta niittänyt kunniaa. Esimerkiksi Suomen Gastronominen seura valitsi Ravintola Olon vuoden ravintolaksi vuonna 2009. Keittiömestari Pekka Terävä on valittu vuoden keittiömestariksi vuonna 1995 ja hän on niittänyt mainetta ja kunniaa monella tavalla tämän jälkeenkin, mm. kokkimaajoukkueen kapteenina ja monien huippuravintoloiden keittiömestarina.

Tunnelma

Monissa Michelin -tähdellä palkituissa ravintoloissa on se ongelma, että niissä on vaikea viettää mukavaa iltaa pöytäseurueen kanssa, koska koko ajan joku on kertomassa pitkää listaa ruokalajien tai keittiön tervehdysten sisällöstä ja keskustelua on vaikea ylläpitää. Toki, kun tähän varautuu, eikä tulekaan seurustelemaan ravintolaan, vaan keskittymään ruokaan, niin ongelma poistunee... Olossa ei kuitenkaan käynyt näin. Ravintolan tunnelma oli yllättävän rento ja salissa kuului mukava puheensorina. Ravintolaa saattaisi jopa kuvailla kotoisaksi. Sisustus oli pelkistettyä ja tyylikästä, meidän mielestämme myös sopivan rentoa.

Palvelu

Palvelu oli erittäin ystävällistä ja Olon tarjoilijat olivat rentoja ja helposti lähestyttäviä. Kaikki ei ehkä ihan tiptop sujunut, mutta itse asiassa parempi näin. Tunnelma oli rento ja tarjoilijoilta löytyi huumoria ja hymyä!

Ruoka

Lauantaisin Olossa on mahdollista tilata Yllätysmenu, joka sisältää neljä ruokalajia. Aivan aluksi meiltä kysyttiin, mitä ruokia emme syö. Onneksi olimme olleet tälläisessa tilanteessa ennenkin, joten osasimme miettiä laajasti myös erikoisempia ruokalajeja. Silti joukkoon pääsi yksi minun ja Pauliinan inhokki, veri. No, tuo oli onneksi vain pieni osa ruokaa. Mutta kannattaa siis todella miettiä laajasti, mitä ei halua tai pysty syömään. 

Olo on skandinaavinen ravintola. Menussa näkyy vuodenaikojen vaihtelu ja kotimaisuus. Maut olivat raikkaita ja puhtaita ja annokset selkeitä kokonaisuuksia. Oli erittäin virkistävää, että tunnisti suurimman osan lautasella olleista raaka-aineista. Positiivista oli erityisesti se, että suurin osa raaka-aineista löytyy myös omasta jääkaapista. Silti ruoka oli kaikkea muuta kuin tylsää tai perinteistä. Molekyyligastronomia toi oman erikoisuutensa ruokiin, mutta ei ollut hallitsevassa roolissa.

Alkuun saapui keittiön tervehdyksenä piparjuurijäätelöä, selleriä, Skånen sinappia ja punakaalia. Aika rohkea aloitus! Voimakkaat ja raikkaat maut jakoivat pöytäseurueemme mielipiteitä.

Seuraava keittön tervehdys oli katkarapusnacks, jonka kanssa tarjoiltiin katkarapuja, tilliä, guacamolea ja voimaltoa (joka oli molekyyliruuanlaiton tulosta). Tästä pidimme kaikki!

Ensimmäisenä alkuruokana oli illan monimutkaisin annos. Annoksessa oli emmental -juustoa, vuohenjuustoa, kurpitsaa ja pistaasipähkinöitä sekä muutama muu tunnistamaton ainesosa.

Toinen alkuruoka oli yksi illan parhaista annoksista. Se sisälsi kuhaa kahdella tavalla, pikkelöityjä vihannneksia, lämmintä majoneesia, kukkakaalia, kantarelleja ja suppilovahveroita. Kooltaan annos oli reilu. Kalaa oli runsaasti ja sienet mahtavan makuisia.

Paletin puhdistamiseen tarjoiltiin tässä välissä rosmariinikuusenkerkkävaahtoa, karpalotapiokaa ja karpaloita. Pauliina piti - Mirkan mielestä annos maistui joulukuuselta ;).

Pääruuaksi tarjoiltiin poroa, joka on kuulemma Hannu Lahtelan villiporoa. Hannuhan on meille ennestään tuttu;) käy lukemassa juttu Lasipalatsin poroviikoilta, jossa tapasimme Hannun. Poron kanssa tarjottiin kaalia, selleriä, veripalttua ja puolukkaa. Veripalttu oli tehty poron verestä, mutta Lahtelan tilalta tämä ei ollut, koska Hannu kertoi meille, että he eivät käsittele verta, koska heillä ei ole siihen asianmukaisia tiloja.

Tässä välissä pöytään saapui erikseen tilaamamme juustot. Juustolautaselta löytyi kolmea eri juustoa: Armas, vuohenjuustosta tehty cheddar ja Peltolan blue. Hmmm....aika tuttua. Tuntuu, että jokaisessa ravintolassa on nykyään nämä samat juustot. Mutta, hyvää oli ja lisukkeet olivat hauskoja: pähkinää, kahvia ja hunajaa sekä luumurusinahilloke.

Sitten taas väliruokaan, joka oli tyrnisorbee suklaamoussen ja valkosuklaan kera. Ah, ihanaa! Nam, nam, nam...

Varsinainen jälkkäri oli sitruunaa ja lakritsia eri muodoissa. Voi elämä, miten hyvää.

Lopuksi vielä hiukan kahvia ja keittön tervehdys: vaniljamaitoa ja vaniljamunkki. Loistavaa.

Ainut asia, joka ei meitä Olon illassa ihan vakuuttanut oli leipä. Tarjolla oli vaaleaa ja tummempaa patonkia. Parempiakin on tullut vastaan. Leivät tulivat suoraan uunista ja olivat todella kuumia. 

Viinit

Koska Olossa tarjoillaan lauantaisin vain yllätysmenuita, helpoin tapa valita viinit ruuille on ottaa viinipaketti. Valitsimme jälleen puolikkaan viinipaketin. Täällä viiniä oli aika niukalti, usein puolikaskin paketti on ollut riittävästi. Joitakin Olon viinejä löytyy kuulemma Alkon tilausvalikoimasta, mutta pääasiassa viinit tulevat pientuottajilta.

Emmentalin ja vuohenjuuston kanssa tarjottu viini

Kuhan kanssa tarjottu viini

Pehmeä Chardonnay.

Poron kanssa tarjottu viini

Tämä punaviini oli melko kevyt ja voimakas.

Sitruunalakritsijälkiruuan kanssa 
tarjottu jälkiruokaviini

Tämä jälkiruokaviini oli loistava!

Hintalaatusuhde

Ravintola Olo ei toki ole mikään halpa ravintola. Mutta kyllä ruoka oli ehdottomasti rahan arvoista. Eikä hintataso nyt ihan kohtuuton ole. Lauantaina neljän ruokalajin yllätysmenu maksaa 49€, joka on oikein hyvä diili! Suosittelemme! Lisäksi EatHelsinki2011 -kirjan alennus laski loppulaskua; toinen menu tuli puoleen hintaan.

Pidimme

- Rento meininki

- Kotoisa tunnelma

- Selkeät ja raikkaat annokset

- Suomalaiset raaka-aineet, lähiruoka

- Vuodenajan mukaan suunniteltu menu

- Ei turhaa kikkailua

- Raaka-aineet tunnistettavissa annoksista

- Tarjoilijat rentoja ja ystävällisiä, ei turhan jäykkiä ja virallisia

Miinusta

- Neljän ruokalajin illalliseen vierähti 4 tuntia, joka oli meidän mielestämme hiukan turhan pitkä aika

Osuma.fi

Aukioloajat:

Ma 11.30-14.00

Ti-pe 11.30-24.00

La 17.00-24.00

Keittiö kiinni arkisin: 13.30-17.00

Osoite: Kasarminkatu 44, Helsinki

Ravintola Graniittilinna 15.10.2011

Illan pääkohde oli Milow, jolla oli lauantaina keikka Tavastialla. Tässä mun lempparibiisi You-and-me-my-pocket. Oli aivan mahtava keikka! Mutta sitten tämän blogin pääteemaan eli ruokaan. Ennen Milow:n keikkaa kävimme illallisella Graniittilinnassa, joka on yksi EatHelsinki 2011 -kirjan ravintola.

Ravintola oli lauantai-iltana melko tyhjä. Meidän lisäksemme ravintolassa oli vain muutama muu asiakas. Saapuessamme ravintolaan kukaan ei kiinnittänyt meihin sen kummemmin huomiota. Meidät kuitenkin ohjattiin pöytään, kun kerroimme, että olimme varanneet pöydän.

Aluksi kysyttiin alkudrinkeistä ja kun emme heti osanneet päättää, jouduimmekin odottelemaan aika tavalla, ennen kuin tarjoilija uudemman kerran tuli kyselemään juomista. Muutenkin palvelu oli kovin hidasta, vaikka ravintolassa ei ollut juuri asiakkaita :-(.

Valitsimme kaikki alkuruuaksi jokirapukeiton 11,50€, joka oli tummaa ja voimakkaan makuista. Ei ehkä ihan sellaista kuin odotimme, mutta hyvää kuitenkin. Annos oli todella iso.

Pääruuiksi valitsimme paistettua poronvasan maksaa ja savukylkikastiketta 21,50€, helmikananrintaa a'la Kiev 21,50€ ja hirvelihakäristystä pottuvoilla 23,50.

Hirvenlihakäristys

Annokset olivat valtavia. Jokaisessa annoksessa oli perunamuusia lisukkeena ja proteiini vain oli vaihdettu (listalla ei ollut mainintaa lisukkeista). Hirvenlihakäristys oli maittavaa, sopivasti maustettua ja liha oli mureaa. Kana oli erittäin kuivaa.

Kanaa

Poronvasan maksa oli epätasaisesti paistettua. Osa paloista oli täysin raakoja ja osa kypsiä. Annos palautettiin keittiöön. Asiaa ei kummemmin pahoiteltu. Kerroin kuitenkin, etten halua uutta annosta, (koska raaka maksa oli hiukan pilannut ruokahalua...)

Poronvasan maksaa

Jälkiruuaksi valitsimme creme brüléen salmiakilla 9,50€. Tarjoilija kertoi, että talo tarjoaa kahvit koko seurueelle (3) maksa-annoksesta korvaukseksi. Creme brülée oli ihan ok. Pinta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi pitkään paahdettu (Espan kokkikoulussa juuri opimme oikean valmistustavan).

Ruoka Granittilinnassa oli enemmän sellaista rekkamiehen ruokaa. Miljöö toki oli hieno. Myös kastikkeet olivat annoksissa onnistuneita. Laskunkin kanssa meinasi tulla pientä hässäkkää, mutta loppujen lopuksi homma hoitui.

Yleensähän emme kirjoita näitä kovin huonoja kokemuksia ollenkaan, mutta Eat Helsinki -kirjan kaikista ravintoloista kuitenkin kirjoitamme. Onneksi Pauliinalla on parempi kokemus Graniittilinnasta viime vuoden puolelta.

Kokonaisarvio 6

Ravintola Carelia 17.9.2011

EatHelsinki 2011 -kiertue jatkui viime viikonloppuna kahdella kirjan ravintolalla. Lauantaina oli vuorossa Carelia. Careliasta meillä ei juurikaan ollut mitään ennakkotietoa - menimme tänne EatHelsinki 2011 -kirjan innoittamana. Itse asiassa kävimme täällä viime syksynä EatHelsinki 2011 -kirjan julkistamistilaisuudessa.

Tunnelma

Ravintola oli aivan täynnä lauantai-iltana. Olimme varanneet pöydän ajoissa, mutta saimme iloksemme samana päivänä vielä muutettua pöytävarausta. Tunnelma ravintolassa oli vilkas ja hyväntuulinen. Porukka oli iloisella päällä ja henkilökunta vaikutti viettävän työntäyteistä iltaa. Tykkäsimme Carelian sisustuksesta. Paikka on muinoin toiminut apteekkina, joka näkyikin sisustuksessa. Tummaa puuta ja apteekin lasipurkkeja seinää reunustavilla hyllyillä.

Ruoka

Carelian menu on lihapainotteinen, vaikka alkuruuista löytyi myös kasvisruokia, jotka oli mahdollista tilata pääruokina. Hetki meni aikaa pähkäillessämme syötäviämme. Kolmen hengen porukkamme oli ihailtavan yksimielistä: valitsimme kaikki saman menun, eli Menu Brasserien. Mirka tosin vaihtoi menun jälkiruuan Créme Caramelliin. Ravintolan leipä oli hyvää maalaisleipää. Rapea kuori ja hyvän makuinen sisus maistui meille useamman palan verran. Leipä on tehty 100 -vuotta vanhaan juureen, joka tulee jostakin päin Suomea (ei enää muistu mieleen mistä...)

Menu Brasserien alkuruokana oli Maa-artisokkakeitto. Keitto oli yksinkertaisesti sanottuna hyvää. Oikein hyvää. Sopivan mausteista ja samettisen pehmeää. Joukossa oli muutamia artisokan paloja, näitä olisi voinut olla enemmänkin. 

Pääruuaksi saimme Mergues-makkaraa ja Puy-linssejä. Annos oli todella simppeli, tasapainoinen ja maukas. Mergues-makkaran tulisuutta tasoitti lempeästi maustetut linssit. Makkaran kanssa tarjottu sinappi oli sopivan tujua ja karamellisoidut sipulit hyvä ja makeahko lisuke. Muuten ehkä vähän väritykseltään tylsän näköistä annosta koristi vihreät yrtit - kummasti tämä pikkuinen juttu piristi annoksen ulkonäköä! Tykkäsimme kaikki pääruuasta kovasti.    

Jälkiruuaksi Mari valkkasi sorbeteista mansikan ja Pauliina mustaherukan. Sorbetit olivat vahvan makuisia ja koostumukseltaan ihanan pehmeitä. Raikas ja piristävä illan päätös. Mirkan Créme Caramel oli myös onnistunut jälkkäri. Créme Caramelin myötä innostuimme selvittelemään toden teolla Créme Brüleen, Crema Catalanin ja Créme Caramelin eroja .. ja selvisihän tuo ;). Kaikkiin kolmeen tulee vähän samoja ja vähän eri aineksia ;-) 

Palvelu

Saapuessamme ravintolaan meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Alkuun jouduimme hieman odottelemaan. Istuimme pöydässä tovin, ennen kuin saimme ruokalistoja tai juomia. Onneksi alun hitauden jälkeen palvelu Careliassa sujui mukavasti. Oma-aloitteinen tarjoilija kameran huomattuaan tarjoutui ottamaan meistä kuvia - oikein huomaavaista! Palvelussa oli muutenkin sopivan rento meininki.

Hintalaatusuhde

Valitsemamme Menu Brasserie oli kohtuuhintainen, maksoi 36 €. EatHelsinki -kirjan alennuksen myötä vielä varsin edullinen. Alkuruokien hinnat vaihtelivat välillä 7-15 € ja  pääruokien 19 € - 31 €. Ruoka oli hyvää ja konstailematonta, ei kuitenkaan ihan halvimmasta päästä. Ilta Careliassa oli miellyttävä, me viihdyimme täällä ja mikä onkaan parempaa kuin päättää illallinen lasilliseen Shamppanjaa! Carelia

ps. Careliassa on TODELLA laaja ja monipuolinen viinilista!
Tunnelma 9
Ruoka 9+
Palvelu 8 ½
Hintalaatusuhde 8


Mannerheimintie 56

Postres, 16.9.2011

EatHelsinki 2011 -tour jatkoi pitkästä aikaa. Nyt oli vuorossa Postres. Tällä kertaa Pauliina ei päässyt mukaan vaan illallistin hyvän ystäväni kanssa. Postres sijaitsee Eteläespanadilla Kaartinkaupungissa. Ravintola on avattu vuonna 2006 Samuli Wirgentiuksen ja Vesa Parviaisen toimesta.

Nimensä mukaisesti ravintola on alkujaan erikoistunut nimenomaan jälkiruokiin. Nyt listalla ei jälkiruuilla ollut erityistä asemaa. Tätä kysäisin tarjoilijalta, joka kertoi, että ravintola on siirtynyt jälkiruokamenuista kahteen menuseen, joihin toki sisältyy jälkiruuatkin. Jälkiruokamenuja on tarjolla pyynnöstä, mutta tästä ei ollut missään mainintaa.

Samaten pieni pettymys oli se, että listan menuissa ei ollutkaan ranskalaista omenapiirakkaa, Tarte Tatinia, josta olin lukenut jostakin lehdestä aivan vähän aikaa sitten. Illallisen lopuksi selvisi sitten sekin. Tarte Tatinia saa ravintolasta pyynnöstä, jos siis sitä osaa pyytää. Valmistukseen menee noin 20 minuuttia, joten tilaus kannattaa tehdä illallisen aluksi.

Olin varannut pöydän noin viikkoa aikaisemmin perjantai-illaksi. Oikeastaan olin hiukan hämmästynyt, että pöytä järjestyi näin lyhyellä varoitusajalla tästä Michelin -tähdellä ansioituneesta ravintolasta, mutta hyvä näin. Tämän himoitun tähden ravintola on saanut vuonna 2008 ensimmäistä kertaa, joten ehkäpä suurin huuma ravintolan ympärillä onkin laantunut.

Meidät vastaanotettiin ravintolassa erittäin ystävällisesti ja ilta alkoi mukavasti. Alkuun tilasimme kuohuviiniä (11€/lasi), joka oli erinomaista. Melko pian pöytään alkoi saapua erilaisia keittiön tervehdyksiä. Ensimmäiseksi pöytään tuotiin pieni kasvimaa, jossa oli retiisejä ja porkkanoita oliivipedillä, joka toimi kasvimaan "multana". Jostakin olen lukenut, että Nomassa -Kööpenhaminassa sijaitsevassa maailman parhaaksi ravintolaksi rankatussa paikassa- on ainakin ollut samantyyppinen annos tarjolla.

Tämän jälkeen pöytään saapui lisää keittiön tervehdyksiä. Seuraavaksi oli vuorossa kolme pientä annosta. Ruuat esiteltiin vasemmalta oikealle ja päädyimme pienen harkinnan jälkeen syömään annokset samassa järjestyksessä, joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, jotta jokaisen suupalan maut pääsivät oikeuksiinsa. Keskustelimme asiasta tarjoilijan kanssa jälkikäteen ja hän kertoikin, että tämä oli tarkoitus. Hmmm...olisi tietysti ollut mukavaa, että tästä olisi mainittu, vaikka aika luonteva järjestys tuo olikin....

Halusimme keskittyä ruokailuun täysipainoisesti, joten en kirjoittanut eri ainesosia ylös (niinkuin aika usein teemme), joten raaka-aineet ovat nyt muistelun varassa. Alla oleva pieni tryffelillä maustettu keitto oli aivan taivaallinen!

Seuraava annos sisälsi lohta ja maistui mielestäni ihan hyvältä, vaikka lohi ei kuulukkaan suosikkiruokiin...

Viimeinen annos oli friteerattu kananugetti majoneesilla. Ihanan rasvainen ja maukas suupala.

Seuraavaksi pöytään saapui varsinainen Amuse-bouche eli keittiön tervehdys. Tämä pieni ruoka oli aivan ihanan raikas ja kevyt. Ja todella valmisti makunystyrät tulevaan menuseen. Ah ja voih, kuinka hurmaava annos!

Sitten päästiinkin itse menuseen. Valitsimme kahdesta tarjolla olleesta vaihtoehdosta Menu Esplanadin, joka sisälsi 4 ruokalajia (59€). Lisäksi valitsimme puolikkaan viinipaketin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että viiniä tulee 6 senttiä 12 sentin sijaan. Olemme havainneet useamman kerran, että tämä on ollut loistava valinta tämäntyyppisissä ravintoloissa, koska ruokalajit ovat niin pieniä, ettei millään ehdi juoda koko lasillista viiniä yhden ruokalajin kanssa. Onneksi tämä oli mahdollista.

Ruuan kanssa tarjoiltiin aivan suussasulavia leipiä; pikkupatonkeja, näkkileipää ja tummaa saaristolaisleipää, leivottu minikokoon tietenkin :-)

Alkuruokana oli tomaattipikkelssiä hiillostetun mustekalan ja majoneesin kanssa. Annos oli maukas, mustekala ihanan pehmeää, juuri sellaista kuin sen pitääkin olla. Merellinen annos.

Seuraavaksi tarjoiltiin porsaan poskea kurpitsan, tattien ja pähkinöiden kera. Annoksessa oli paljon makua ja liha oli todella mureaa ja suussasulavaa.

Pääruuaksi tarjolla oli kampelaa, joka itsessään oli kovin mautonta. Annokseen tuli kuitenkin makua kastikkeista ja guacamolesta. Jotenkin annos oli kuitenkin aika mitäänsanomaton ja väritön.

Ennen varsinaista jälkiruokaa saimme pienen herkkupalan. Lasissa oli jäätelöä ja lakkoja ja päällä rapea keksi sekä tuoreita marjoja. Annos maistui erittäin hyvältä, nam.

Varsinainen jälkkäri tuli sellofaanin kiedottuna. Tämän oli tarkoitus pitää tuoksut sisällä. Jälkkäri oli aivan täydellinen, kaikkea oli sopivassa suhteessa; omenaa, kanelia ja kinuskia.

Lopuksi saimme vielä pieniä maistella pieniä suupaloja keittiöstä. Oikein mukava aterian lopetus!

Ravintolan tunnelma oli hyvin rauhallinen ja seesteinen. Jokaisen ruokalajin kohdalla kerrottiin mitä ne sisälsivät. Myös viineistä kerrottiin laajasti. Mukava, miellyttävä tunnelma Postresissa oli. Ilta oli oikein onnistunut ja ruoka oli hyvää. Menu oli raikas ja kevyt, mutta täyteen tulimme. Neljän ruokalajin menuseen kuului yhteensä 11 annosta ja ruokailuun meni 2,5 tuntia. Eli aikaa herkutteluun kannattaa varata runsaasti.

Ruoka 9+
Tunnelma 9
Palvelu 9
Hintalaatusuhde 9