Makumatka vaativan makuun - Menu Retkellä ravintola Olossa

Olo on huippukokki Pekka Terävän Michelin-tähdellä palkittu ravintola Pohjois-Esplanadilla. Olon keittiö edustaa uutta Skandinaavista keittiösuuntausta, jossa perinteisyyttä edustaa kaikista Pohjolan maista kootut raaka-aineet. Olossa kunnioitetaan aina vuodenajan parhaita raaka-aineita saatavuuden mukaan. Olon sydän on keittiö, joka ammentaa inspiraationsa Suomen upeasta luonnosta: puhtaudesta ja vaihtuvista vuodenajoista. 

Me illastimme kutsuttuina ravintolan samppanjakabinetissa, jonne mahtuu illastamaan 12 henkeä. Kabinetin sisustus ja värimaailma on karsittu minimiin. Skandinaavisuutta aidoimmillaan. 

Pöydässä meitä odotti oma leipämme, joka valmistetaan kolme vuotta vanhasta juuresta.

Illan aloitimme samppanjalla. Tämä Pinot Noir -rypäleestä valmistettu kuohuva oli aivan loistava! Sokeria kuohuvassa oli vain vähän, mutta Pinot Noir -rypäle antoi juomalle kivan pehmeyden. Uusi lempijuoma, jota on saatavilla yksinoikeudella Olosta.

NV Blanc de Noirs, Benoit Lahaye – Bouzy, Champagne

Ilta alkoi erilaisilla pienillä makupaloilla samppanjan kanssa. Nämä pallerot sisälsivät puolukkaa ja hunajajogurttia. Maku oli hyvä, mutta hämmentävä, ei makea eikä suolainen. 

Kaakaovoihin pakattua puolukkaa ja hunajajugurttia

Seuraavaksi pöytään tuli kevätretiisiä vuohenjuustokreemin kanssa.

Retiisiä Tammisaaresta ja Saloniemen vuohenjuustoa

Ruiskeksi kuivatulla poronsydämellä oli vähintäänkin mielenkiintoinen annos. Asettelu oli taas kovin kaunis.

Fermentoitu ruiskeksi, katajanmarjaa aja poron kuivattua sydäntä

Lohi tarjoiltiin taimenen mädin, karviaisvinegretin ja isomaksaruohon kanssa. Lohi oli maukas. Isomaksaruoho oli pakko nakertaa, kun ensimmäistä kertaa oli tälläistä tarjolla. Maku sinänsä ei ollut kovin kummoinen. Tarjoilijalta varmistettiin, ettei annoksen liemi ollut tarkoitettu syötäväksi ;)

Lohta, karviaisvinegrettiä, isomaksaruohoa ja taimenen mätiä

Viimeinen sormisyötävä, mallaskeksi, oli oikein maukas suupala.

Mallaskeksi, punajuurta ja puolukkaa

Kaikki samppanjan kera tarjotut sormisyötävät eivät maultaan olleet meidän mieleen, mutta mielenkiintoisia maisteluelämyksiä kylläkin. Maut olivat aitoja, raikkaita, tuoreita ja aikas jänniä. Modernia villiyrttimeininkiä. 

Ensimmäinen ruokaviini tuli Unkarista ja oli hauskasti nimetty: Fox Bros. 

2011 Furmint, Fox Bros – Tokaji, Hungary

Fox Bros viini toimi tosi hyvin huikean mannapuuron kanssa. Malmgårdin emmervehnästä valmistettu mannapuuro on kyllä elämämme paras mannapuuro. Mielettömän hyvä.

Emmer mannapuuro, sieniliemi ja korvasientä

Sokerisuolattu siika oli aika erikoinen annos. Meihin se ei oikein iskenyt. Tässä annoksessa parasta oli kaunis ulkoasu.

Siikaa sokerisuolattuna, nokkosta, avomaakurkkua hiillostettuna ja kermaviiliä

Väliolutta leivän kanssa. Tämä olut sopii mainiosti ruuan kanssa, mutta ei ole mikään nautiskeluolut. Suurempi alkoholipitoisuus (8 %) antoi olueen tiukkaa potkua ja varmasti Emmer tuo tähän olueen oman makunsa.

Emmer-Trippel beer – Malmgård

Pikkuleipämme saapui maisteltavaksi ihanien tahnojen kanssa. Kaikki kolme tahnaa; kirnuvoi, ruskea voivaahto ja fermentoitu hernepyree olivat herkullisia - samoin kuin itse leipä! Oluen kanssa oikein hyvä kokonaisuus.

Talon leipää, Peltolan kirnuvoita, ruskea voivaahto ja fermentoitua hernepyree

Sauvignon blanc ei ole meidän kummankaa lempirypäle, mutta tämä Itä-Espanjalainen valkoviini yllätti meidät positiivisesti. Olipas hyvää! Tässä  täyteläisessä Sauvignon Blancissa maistui mustaherukka ja karviaismarja. Viini toimii myös seurustelujuomana!

2013 Impromptu, Hispano Suizas – Utiel requena, Spain

Kampela-annos oli yksi illan parhaista! Kevyt, keväinen ja tasapainoinen annos!

Piikkikampelaa Pohjanmereltä, grillattu kevätsipuli ja herakastike

Karitsatarta jakoi mielipiteemme, Mirka tykkäsi, Pauliinan mielestä annos jäi makumaailmaltaan hiukan laimeaksi. Kuusi maistui karitsan kaverina hyvin.

Karitsatartar, pikkelöity kuusenkerkkä, suolattu retikka ja sipuliliemi

Australialainen punaviini ei miellyttänyt meitä kumpaakaan, eikä maku muuttunut ruuankaan kanssa miellyttäväksi. Etukäteen tätä jo aavistelimmekin, olihan viini valmistettu Cabernet Sauvignon (70%) ja Merlot (30 %) -rypäleistä, joista kumpikaan ei suosikkeihimme kuulu.

2010 Cabernet Sauvignon, Cape Mentelle – Margaret River, Australia

Punaviinin kanssa tarjoiltu Kateenkorva ja kaali sen sijaan maistui. Täydellistä! Tämä oli yksi illan parhaista annoksista.

Häränhäntää, kateenkorvaa, kevätkaalia, grillattu purjoliemi ja fermentoitua valkosipulipyree

Tässä vaiheessa olimme jo kokeneet monen monta makuelämystä niin ruuan kuin juoman muodossa. Ja vielä niitä oli tiedossa lisää. Mikä jälkkäriviini! Maailman paras! Apua, mistä tätä saa ostaa?

2012 Noble Riesling, Villa Maria – Marlborough, New Zeland

Ja mikä jälkkäri. Tässä kalpenee kyllä kaiken maailman fondantit ja muut ;) Villa Maria -viini ja vuohenmaito-­hunajamousse kera valkoherukka-­jäätelön oli täydellinen yhdistelmä. Harvemmin tulee muuten vastaan näin huippua jälkkäriä. Illan mieleenpainuvin ja maistuvin annos.

Ilmattu vuohenmaito-hunajamousse, valkoherukka-jäätelöä ja jugurtin herahyytelö

Kahvin kanssa valitsimme suomalaista likööriä. Hyvää siinä oli tarina ja suomalaisuus.

Ja vielä jälkkärin jälkkärit. Hyvä päätös mielenkiintoiselle illalliselle. Suklaa on aina hyvä.

Manjari-suklaata ja vadelmaa, koivusiirappi-vaahtokarkki tikkari sekä punajuurta ja mustaherukkaa

Palvelu oli koko illan tietenkin huipputasoa, niin kuin tälläisessä paikassa pitääkin olla. Se, mikä Olon erottaa muista Michelin-tähtiravintoloista, on palvelun rentous. Täällä ei pönötetä!

Raaka-aineet Olossa olivat tottakai parasta mitä Suomesta saa. Kaikki on tuoretta ja vimpan päälle. Makumatkalla sattui monenlaista. Upeita hienoja annoksia, joita rakastimme. Ja sitten vähän outoja, erikoisia makukokemuksia, jotka jättivät meidät ihmettelemään. Olo ei ole helppo. Eikä varmastikaan kaikkien makuun. Jos haluat kokea jotakin uutta ja erilaista mene Oloon.

Ravintola Olo

Postres 25.9.2012

Tsägällä osui facessa silmiimme Postresin vallan mainio syysillan tarjous. Tähän oli tartuttava heti. Hetkeen emme kumpikaan olleet vierailleet fine dining -ravintolassa, vaan enemmän ruokailleet muunlaisissa paikoissa. Tätä tajusimme molemmat kaivanneemme ;). 

Postres on vuonna 2006 perustettu ravintola, joka sai Michelin -tähden vuonna 2008. Mirka n aiemmasta vierailusta löytyy juttu tästä. Me päädyimme valitsemaan iltaan viiden ruokalajin menun ja Mirka menuseen kuuluvan viinipaketin puolikkaana versiona. Alkuun eteemme kiikutettiin erilaisia keittiön tervehdyksiä.

Juustotikut olivat maukkaita ja aivan hauskoja snackseja. Tikut tarjoiltiin sinappimajoneesin kera. 

Syksyn juurekset sen sijaan olivat mauttomia, vaikkakin kovin kauniita ja söpöjä. Me olisimme kaivanneet ripauksen suolaa. 

Ihan paras veto ja huikean hyvä taasen oli Tryffeliperunakeitto ja muikunmätileipä. Vahva maku, mutta oikein kohdallaan. 

Ennen varsinaista alkuruokaa saimme vielä setin maistiaisia. Keltajuurta, lohitötterön ja ankkakrokettia. Aika huikea alku illalle!

Ensimmäinen varsinainen alkuruoka oli Vasikkatartar, jonka viininä toimi tämä saksalainen riesling. 

Vasikkatartar tarjoiltiin kaviaarin ja sienten kera. Annoksesta löytyi myös luuydintä, joka olikin yllättävän hyvää - pikkasen epäilevin mielin maistoimme ;). Tartar -alkuruoka oli mielestämme persoonallinen kokonaisuus ja varsin mielikuvituksellinen. Annos sisälsi vahvoja makuja ollen kuitenkin raikas ja kepeä. 

Toiseen alkuruokaan; Islantilaisia katkarapuja ja porsaankylkeä, oli meidän mielestämme sotkettu vähän liikaa makuja. Lautaselta löytyi edellä mainittujen lisäksi kikhernepyrettä, kikherneitä, aiolia, fenkolia, kuivattua ja jauhettua kruunutilliä, tuoretta tilliä ja tryffeliöljyllä maustettua kanalientä. Ei täysillä uponnut meidän makumaailmaan, vaikka tietysti lautanen tuli syötyä tyhjäksi ;). 

Katkarapujen kanssa Mirka sai ranskalaista sauvingon blancia, joka tulee Sancerren alueen vanhimmalta viinitilalta. Pisteet tässä vaiheessa kuitenkin edelliselle rieslingille... 

Ennen pääruokia saimme maukasta sitruunalimpparia raikastamaan suuta. 

Pääruokana nautimme Sällvikin Karitsaa. Annos sisälsi myös salaattiemulsiota, joka oli meille uusi tuttavuus. Tähän makuun ihastuimme. Karitsaa tarjoiltiin kahdessa eri muodossa. Lautaselta löytyi paistia ja haudutettua lapaa. Annos sisälsi myös perunakuorista värkätyty kupit ja tuoretta salaattia. Karitsa lisukkeineen oli täydellinen ja selkeä kokonaisuus ilman mitään turhia härpäkkeitä. Maistui meille. 

Karitsalle valittu viini olit italialainen, Nebbiola -rypäleistä valmistettu tuhti ja pyöreä Riva Leone. 

Huippusuoritus oli illan ensimmäinen jälkkäri: Viinitarhurin juustoa, hunajaa ja siitepölyä. Annos sisälsi myös ranskalaista brietä, maalahden limppua paahdettuna, hunajaa, päärynää, päärynähilloketta ja hunajakeksiä. Eri maut täydensivät hienosti toisiaan ja lopputulos oli pehmeä ja lempeä. 

Juuston juomana oli Loiren laaksosta Vouvray -niminen viini, jossa on jälkiruokaviiniksi vähän sokeria. Viinissä on paljon hapokkuutta. Maku oli juojan mielestä aika kirpsakka. 

Illan mahtavan ruokaelämyksen kruunasi yksi parhaista ja kauneimmista jälkiruuista ikinä. Tälläistä taideteosta ei melkein tohtisi edes syödä. Vadelmasuklaamousse oli tuhtia ja suklaista. Tätä täyteläisyyttä kevensi raikas vadelmasorbetti. Kepeää makeutta toi kermavanukas ja suklaakaakaomurut raksuivat mukavasti suussa. I h a n a annos!

Oiva jälkiruokaviini oli tämä Piemontesta tuleva Malvira. Kepeä ja sopivan makea. Suosittelemme! Illan paras ja mieleenpainuvin juoma. 

Vietimme erikivan illan Postresissa. Tunnelma oli lämmin ja rento. Meidän mielestämme Postresissa erityisen parasta on palvelu. Koko ajan kaikki toimi ja sujui mukavasti ilman turhaa pönötystä. Palvelu oli tasokasta ja asiantuntevaa kivalla ja lämpimällä fiiliksellä höystettynä - ja vähän huumoriakin oli messissä. Yhtään ei ollut sellainen olo henkilökunnan puolelta, että olemme huippuravintolassa syömässä. Asiakkaalla oli täällä hyvä fiilis!

Postresin syysillan tarjous oli äly halpa. Ruuat yhdeltä henkilöltä maksoi 39 € ja puolikas viinipaketti noin 30 €, sisältäen viisi eri viintä. Me olimme kaikkinensa oikein tyytyväisiä :). Postres

Eteläesplanadi 8

ps. meinasi ihan unohtua yksi illan tärkeimmistä jutuista eli ravintola leivät! Leipiä oli tarjolla kolmea erilaista: vaaleaa raskileipää, näkkäriä ja Postresin versio saaristolaisleivästä. Leivät tarjoiltiin savustetun voivaahdon ja voimakassuolaisen voin kanssa. Olivat niin hyviä. Suosikiksemme kuitenkin selkeästi nousi saaristolaisleipä :). 

http://www.osuma.fi/

What is the diffrerence between 2 -star and 3 -star Michelin restaurants?

This question has been puzzling our minds for a long time. After having the out of this world experience in Chez Dominuque last year we have been wanting to test out a 3 -star restaurant to see if the food can be even more outstanding.

New York has five 3 -star restaurants to choose from. It took us a while to decide but we ended up with Eleven Madison Park. They have a great lunch offer four dishes for 74 $.

There is really no point to review all the dishes while they all were amazing. The lunch started with four Amuse Bouche -greetings from the kitchen.

We chose duck liver for first dish and it was the best ever!

The second dish was lobster.

The third dish was meat and it was the weakest of all dishes.

After that we got two more Amuse Bouche.

For desert we had chosen milk chocolate and dark chocolate.

The lunch ended up with the same kind of cookie it started but as sweet version of it.

So was there a difference? The food in both restaurant was impeccable. The service was great in both places but different. In Eleven Madison Park the staff was really friendly, saying things like we are so happy to meet you and giving us compliments how we look and dress. In Chez Dominuque the staff was more reserved and distant. This could be a cultural difference too and I'm almost sure it is.

The portions were more complicated in Chez Dominique, in Eleven Madison Park the dishes were simpler. The Eleven Madison Park was a really exquisite restaurant, Chez Dominuque's interior is modern and simple.

So the case remains unsolved. Both restaurants are top notch but different. The food in both places was first-class.The Elevan Madison Park is much bigger than Chez Dominique and website is much more informative. But still I can't make up my mind. Elevenmadisonpark