sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Via Tribunali - napolilaista pizzaa keskellä Helsinkiä!

Ihastuin Napoliin ja napolilaiseen pizzaan vuonna 2013 , jolloin kävimme Etelä-Italian kiertueella. Reissusta ja reissun pizzaelämyksistä pääset lukemaan tästä. Tämän jälkeen pizzaelämyksiä ovat vahvasti kotona tuottaneet Pizze-kirjan ohjeilla leivotut pizzat. Olinkin tosi onnessani, kun kuulin, että Helsinkiin ollaan avaamassa pizzapaikkaa, jossa on aito napolilainen pizzauuni. Paikan avaaminen ei ollut aivan mutkatonta ja siinä vierähti hetki. Ja niin vierähti siinäkin tovi, että pääsin pizzan äärelle. Mutta viime tiistaina pääsin. 100-vuotiaan Suomen synttäreiden aattona!



Via Tribunali sijaitsee Sofiankadulla ja tänne olikin ihanan lyhyt kävelymatka Kämpistä, jossa yövyimme. Ravintolaan ei oteta pöytävarauksia, mutta saimme noin vartin odottelun jälkeen meille pöydän. Napolilaisella pizzalla on pitkät perinteet ja se on tarkasti valvottua. Via Tribunali sai elokuussa ensimmäisenä suomalaisena pizzeriana sertifikaatin Associazione Verace Pizza Napoletana -yhdistykseltä, joka valvoo napolilaisen pizzan perinteitä tarkasti. 



Ravintolan lista on lyhyt ja perinteinen, mutta kyllä täällä valinnanvaraa löytyy. Olin jo etukäteen päättänyt, että syön täällä Margheritan; klassisen napolilaisen pizzan, jossa on tomaattikastiketta, mozzarellaa ja basilikaa. Ruokaseuralaiseni valitsi listalta Cacio e Pepen, joka on nk. valkoinen pizza. Cacio e Pepe sisälsi mozzarellaa, suolattua lihaa (guanciale), pecorinoa, parmesania, oliiviöljyä ja mustapippuria  . 


Via Tribunalin pizzat olivat ihanat! Pohja oli pehmeä ja pizzassa oli kunnon reunat. Itse pohja oli todella maukas. Via Tribunalin Margheritassa on täytteenä tomaattia, fior di latte -mozzarellaa, basilikaa, pecorinoa ja oliiviöljyä. 



Cacio e Pepessä oli makua runsaasti. Eri juustot maistuivat sulassa sovussa erinomaiselle ja mielestäni mustapippuri kruunasi tämän makuelämyksen. Todella herkullinen pizza ja oli näistä kahdesta meidän suosikki!




Loppulasku kahdesta pizzasta ja limusta oli yhteensä 33 €. Saimme vatsamme todella täyteen, mutta ruokailun jälkeen ei ollut sitä epämiellyttävän ähkyä oloa, mikä joskus kokonaisen pizzan syömisestä jää. Me tykkäsimme kovasti Via Tribunalin pizzoista. Suosittelen paikkaa ehdottomasti! Niin ja se paljon puhuttu uuni oli upea. Väriltään tämä uuni on turkoosi ja painaa tuhat kiloa!  Pizzat paistetaan yli 450:ssä asteessa ja paistoaika on noin minuutti. Ja tuloksena superherkulliset, napolilaiset pizzat! Via Tribunali

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Baskeri ja Basso!

Baskeri ja Basso eli BasBas on huippusuosittu Nicholas Thieulonin ja Kalle Kiukaisen hurmaava bistro Tehtaankadulla, Helsingissä. BasBas on todella viihtyisä ja tunnelmallinen ravintola. Ravintolasali on aivan ihana isoine ikkunoineen ja jykevine seinineen. Fiilistä nostattaa kevyt taustamusiikki ja ihmisten puheensorina. Avokeittiö luo tilaan omanlaista tunnelmaa.  

Iltaa BasBasissa olimme hetken odottaneet. Pauliina vieraili BasBasissa ensimmäisen kerran toukokuussa ja tykkäsi kaikesta! Olikin tosi jännää mennä uudestaan illastamaan, kun odotukset olivat todella korkealla. Edellisestä kerrasta kirkkaimpana jäi mieleen BasBasin mutkaton tapa tarjota ruokaa. Ruoka on herkullista ja yksinkertaista, raaka-ainetta kunnioitetaan eri annoksissa. 

Viime kerralla ilahdutti kovasti myös BasBasin menu ja sen asiakkaalle tarjoama valinnanvapaus. Liitutaululta voit lukea kylmät alkupalat, väliruuat, pääruuat ja jälkkärit, hintoineen. Syödä voit, mitä haluat tai sitten voit listalta valita mieleiset annokset 4 ruokalajin menuuseen (45 €). Me päädyimme tähän menuseen valiten kaksi alkuruokaa, väliruuan ja pääruuan. Menun lisäksi otimme myös jälkiruuat (8 €). Ollaan molemmat hieman väsytty yllätysmenuihin ja on ihanaa, kun ravintolassa saa itse valita mitä syö!


Illan aikana luotimme täysin tarjoilijan juomasuosituksiin uskaltautuen pois myös omalta mukavuusalueeltamme. Ravintolaillallisilla kannattaa ehdottomasti luottaa henkilökuntaan ja luottaa ammattilaisten juomavalintoihin. Harvemmin on tullut pettymyksiä. Mirka aloitti illan uudella tuttavuudella: itävaltalaisella suodattamattomalla Rieslingillä, jonka taustalla ovat viinintekijät Martin ja Anna Arndorfer. Viini oli raikas, mineraalinen ja hedelmäinen. Aivan ihana uusi tuttavuus!


BasBasin leipä on todella herkullista tummaa, rapeakuorista maalaispatonkia. Leipää maistelimme useamman palan voin kanssa.  


BasBasissa alkuruuat tarjoiltiin pöytään kaikki yhtä aikaa. Kaikki annokset ovat reilun kokoisia, joten alkupaloja on myös helppo jakaa seurueen kesken. 

Kuhaceviche oli raikas ja maukas. Simppeliä ja niin hyvää! Ja viini sopi annokseen täydellisesti!


Maa-artisokka ja kirjolohenmäti oli upea aloitus. Makua, tekstuuria ja väriä oli ihanasti, ja taas muistin, kuinka ihanaa maa-artisokka on. Kirjolohenmäti toimi tässä annoksessa todella hyvin. 


Italialaisittain tarjoiltu tartar oli meille molemmille uusi tapa nauttia tartaria. Italialainen versio tästä klassikkoannoksesta oli meidän makuun vähän vaisu. Ripaus suolaa auttoi asiaa, mutta tartar-fanit kaipasivat annokseen kananmunaa, majoneesia ja jotain pientä kivaa raksuteltavaa. Mahtavaa oli, että annoksessa tuli pääraaka-aine, eli liha, vahvasti esille. 


Illan paras veto oli täydellinen minttu-ruohosipulirisotto, jonka nautimme väliruokana. Jos haluat kokea täydellisen risottoelämyksen, ei tarvitse lähteä merta edemmäs sitä etsimään - suuntaa vaan BasBasiin ja makuelämys on taattu. Olemme syöneet risoton, jos toisenkin ja BasBas osaa tämän homman täydellisesti!


Pääruuaksi nautimme kampasimpukoita. Tämäkin annos oli todella herkullinen. Ruskistettu voi toi tähänkin oman kivan säväyksen - mihinhän se ei toisi..? Lisäksi lautasellla oli pähkinöitä, jotka taas antoivat mukavaa purutuntumaa pehmeiden kampasimpukoiden vastapainoksi. Kampasimpukoita oli annoksessa kaksi kappaletta - hyvin olisi maistunut kolmaskin.  


Pääruokien kanssa nautimme ranskalaista Loiren laakson Chenin Blanc -rypäleestä tehtyä valkoviiniä. Viini sopi erityisen hyvin kermaisen risoton kaveriksi. Viini oli sitruksinen, mineraalinen ja raikas. Aivan upea löytö tämäkin!



Omenaa ja shisoa -jälkiruoka piti sisällään nimensä mukaisesti raikasta ja tuoretta omenaa, shisoa, kauracrumblea, kinuskia ja jäätelöä. Jälkiruoka oli maultaan hyvä ja aika kepeä. Tähän iltaan ja hetkeen olisi voinut maistua aavistuksen makeampi ja tuhdimpi illallisen päätös. Hieman haikaillen muistelin edellisen vierailun mahtavaa maitosuklaamoussea pähkinöillä. On nimittäin yksi parhaista jälkiruuista ikinä. 


Crème Brûlée ja Moscato de Asti ovat täydellinen makupari, jota parempaa ei vielä ole eteemme sattunut. Aivan loistava päätös tälle illalla!



Nautimme ihanan illallisen BasBasissa. Ruoka oli hyvää ja saimme uusia, upeita viinielämyksiä. Meistä hinta ja laatu todellakin kohtaavat BasBasissa. Aivan parasta oli jumalainen risotto, joka jo yksistään on erinomainen syy suunnata BasBasiin. 

Palvelu BasBasissa oli mukavan rentoa ja asiantuntevaa. Illan aikana kaikki toimi ensihetkistä lähtien. Työläin osuus oli pöytävarauksen tekeminen haluttuun päivään ja kellonaikaan. Suosittelenkin soittamaan ravintolaan ja kokeilemaan onneaan, jos nettivarausjärjestelmästä ei pöytää löydy. Mutta pöydän metsästäminen oli todellakin kaiken vaivan arvoista! Suosittelemme BasBasia isosti - täällä on kaikki kohdallaan!  

Basbas

tiistai 28. marraskuuta 2017

Ravintola Kerhossa hampurilaisilla!

Tuusulan Hyrylään on jokin aika sitten perustettu uusi ravintola. Ravintola Kerho sijaitsee entisen upseerikerhon tiloissa, upeassa rakennuksessa. Kerhon perustajia ovat Konditoria PH7:n omistajat Toni ja Pedra Rantala sekä Pasi Pärssinen. Kerhossa tarjotaan arkisin lounasta ja iltaisin sekä viikonloppuna ruuat voi valita a la carte -listalta. Ravintolan yhteydessä on myös pieni kahvila ja myymälä, josta voi ostaa ihania herkkuja, kuten sitä mahtavaa juurileipää, jota olen useampaan kertaan hehkuttanut eri somekanavissa. Ja ihan syystä. Tämäkin kaunokainen katosi parempiin suihin hetkessä.     



Syyslomalla kävimme maistelemassa paikan lounasta, johon olimme kyllä kovin tyytyväisiä. Erityisesti ihastutti lounaalla tarjotut leivät. Seuraavaksi oli vuorossa lounaalta saadun tutusmistarjouksen hyödyntäminen eli arki-iltapäivisin voimassa ollut hampurilaistarjous (kaksi hampurilaisannosta yhden hinnalla!). Olikin muuten ihanaa luksusta töiden ja juoksulenkin jälkeen suunnata ravintolaan syömään! 

Ihan alkuun saimme eteemme Kerhon mahtavan leipäkorin, jossa oli neljää erilaista leipää. Ihastuin appelsiini-fenkoli-leipään syyskuisella Tukholman risteilyllä ja edelleen se oli yhtä ihanaa. Leivässä on ihan mahtava lakritsin maku. Lisäksi leipäkorissa oli levainia, ruisleipää ja patonkia. Leipien kera oli voita ja raikasta tuorejuustoa. 


Yllätyksenä leipien jälkeen saimme kovin kauniin keittiön tervehdyksen. Tämä kaunis annos sisälsi ruijanpallasta, palsternakkaa ja kastikkeen. Ihana, maukas suupala. 



Kerhon hampurilainen oli kokonaisuudessaan mahtava setti. Hampurilaisen kanssa tarjottiin herkulliset ranskalaiset, coleslawta ja itse tehtyä ketsuppia. 



Hampurilainen oli maultaan todella herkullinen. Briossisämpylän välissä oli mediumiksi paistettu naudanlihapihvi, pikkelöityä punasipulia, cheddar-juustoa, tomaattia ja majoneesia. 


Hampurilaisessa riitti syötävää. Tykkäsin briossisämpylästä ja täytteiden maltillisesta määrästä. Parasta tässä hampurilaisessa oli makujen tasapaino ja juuri minun makuun paistettu pihvi. Erinomainen esitys yhdestä lemppariruuastani!

Kerhon burgeri sai meiltä hyvät pisteet! Annos kokonaisuudessaan oli todella maukas ja täyttävä, joten jälkiruuille ei tällä kertaa ollut tilaa. Palvelu Kerhossa oli ystävällistä ja huomaavaista ja arki-iltanakin ravintolassa oli mukavasti väkeä. Tällä kertaa söimme hampurilaiset todella edullisesti, mutta hinta on tässä annoksessakin normaalistikin aivan hyvä (17,60 €). Suosittelen lämpimästi vierailemaan Kerhossa! Ravintolan iltamenu on houkutteleva ja hinnoiltaan varsin maltillinen. Kahteen otteeseen käytynä Kerho on minusta kiva, herkullista ruokaa tarjoava ravintola. Ja niin tykkään ravintolan pikkupuodista, josta viimeksikin ostettiin jälkiruuat eli ihanat suklaalakritsipallot kotiin herkuteltavaksi!

maanantai 13. marraskuuta 2017

Mahtava viinitasting: Saksan jokilaaksojen viinit!

Tämän vuoden viini- ja ruokamessujen parasta antia oli mahtava viinitasting Saksan jokilaaksojen viineistä. Viime kesänä teimme ihanan reissun Alsacen kuvankauniisiin viinikyliin ja tutustuimme pitkään ja hartaasti alsacelaisiin viineihin. Reissun ihanin päivä vietettiin Eguisheimin kylässä, jossa tutustuimme mm. Zinckin viinitilaan ja kävimme lukemattomissa viinitaloissa. Eguisheim on meistä ihan must paikka Alsaceen matkuvastalle viinin ystävälle. Toisena matkahaaveena minulla on jo pidempään ollut Moselin alue. Tänne olisi ihana lähteä pyöräilemään ja tutustumaan Moselin alueen viineihin. 

Ajattelin lievittää matkakuumetta osallistumalla viini- ja ruokamessujen Saksan jokilaaksojen viinien tastingiin. Mitäs veikkaatte, lievenikö matkakuume...? Ei lieventynyt, päinvastoin! Antti Uusitalon pitämä luento ja tasting Saksan jokilaaksojen viineistä oli erinomaisen hyvä. Saimme kuulla napakan tietopaketin Saksan jokilaaksojen viineistä, tyypillisistä rypäleistä ja näimme kuvia upeista maisemista! Aivan mielettömän näköisiä paikkoja! Jos eteesi sattuu ja tarjoutuu mahdollisuus osallistua Antin pitämään tastingiin, suosittelen ehdottomasti osallistumaan. Viineistä innostuneelle suosittelen vierailua ravintola Vinkkeliin, jonka viineistä Antti vastaa.  

Tastingissa maistoimme kuusi erilaista viiniä, joista muutamasta omasta suosikista kerron tarkemmin. Kas kummaa, omat viinisuosikit olivatkin peräisin juuri Moselista. Taitaa olla mulle niin sopiva matkakohde! Maistelun aloitimme kuplivalla, jatkoimme valkoviineillä, maistoimme yhden punaviinin ja ihan lopuksi makeahkon rieslingin. Aika kiva lauantain alkuillan kattaus? Kannattaa muuten tsekata Saksan viinitiedotuksen sivut. Tastingissa saimme erinomaisen Saksan viinitiedotuksen esitteen saksalaisista viineistä.  



Saksahan tunnetaan valkoviineistä, mutta punaviinien tuotanto kasvaa koko ajan. Tämän verran itsekin tiesin ennen tastingia, mutta luennon aikana opin kaikenlaista uutta. Kuten, että Saksa on maailman kahdeksanneksi suurin viinintuottajamaa ja suurin osa maan viinialueista sijaitsee jokilaaksoissa. Alkon valikoimista Antin koonnin mukaan saksalaisia valkoviinejä on 172 kappaletta, punaviinejä 16 kappaletta. Mielenkiintoista on, että Saksa on maailman kärkimaita kuohuviinien nauttijoina ja meiltä Alkostakin saksalaisia kuplivia löytyy 24 erilaista.  

Tastingissa maistoimme alkuun erittäin kuivaa, hapokasta, hedelmäistä ja sitruksista Barth Riesling-kuohuviiniä. Hintaa tällä kuohuviinillä on 19,98 €. Minun makuuni Barth Riesling oli aivan kiva kuohari, mutta aavistuksen liian kuiva. Barth Rieslingissä miellytti pehmeät kuplat ja hedelmäinen maku. Juoma toimii hyvin tietenkin aperitiivina, pikkusuolaisten ja vaikka blinien kera. 


Kuva löytyi täältä
Maistelun viineistä omaksi suosikiksi nousi aivan uusi tuttavuus! Ihastuin tähän Moselin alueen Carl Loewen Quant Riesling 2016 -viiniin. Viinitalon tarhojen vuonna 1896 istutetut riesling-köynnökset kuuluvat maailman vanhimpiin. Carl  Loewenilla on pitkä historia aina vuodesta 1803 lähtien. Perheomisteinen tila keskittyy ainoastaan riesling-viinien tuotantoon ja heidän mukaansa Moselin riesling on parhaimmillaan kepeä, mutta täynnä luonnetta.  

Täytyy sanoa, että taisi olla rakkautta ensisiemauksella meidän välillä! Viini on hedelmäinen, erittäin hapokas ja puolikuiva - kaikin puolin siis täydellinen minun makuuni! Juoma oli todella raikas ja tasapainoinen. Hintakin on varsin kohtuullinen eli 13,35 €. Ruokasuosituksena tälle Viinitien maahantuomalle Carl Loewen Quant Rieslingille on kala- ja äyriäisruuat ja se toimii hyvin mausteisten ruokalajien kanssa. Minusta tämä on myös oiva seurusteluviini. 
Aivan mahtava viinibongaus tässä tastingissa oli Dr. Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2015, joka on Dr. Hermannin viinitilan tuotantoa Moselista. Viini on loistava yleisviini juustoille. Juuri hetki sitten pohdimme juustoille sopivia valkoviinejä ja tässä on yksi hyvä vaihtoehto. Tämä viini oli ihanan makeahko, joka minulle toimisi ihan yksinkin jälkiruokaviininä. Riesling on erittäin hapokas rypälelajike, joten se sopii erinomaisen hyvin makeiden viinien valmistukseen. Vaikka viinit ovat makeita, niiden raikas hapokkuus tekee kokonaisuudesta tasapainoisen. Antin juustosuositukset tälle viinille olivat miedot juustot ja sinihomejuustot - meillä ainakin menee tämä viini pian kokeiluun juustojen kera!


Kuva löytyi täältä
Viini- ja ruokamessujen tasting ja luento oli tosi kattava ja mielenkiintoinen. Kiitos Antti Uusitalolle! Mosel, raikkaat rieslingit ja fillarointi alkavat yhä vahvemmin kiiltelemään reissusuunnitelmissa! Seuraava kiinnostava tasting voisi ollakin viinien ja juustojen yhdistelmä. Vinkkaa, jos sellaisen bongaat!

Kokonaisuudessaan iltapäivän viinikattaus oli seuraava: 

Barth Riesling Brut

Carl Loewen Quant Riesling 2016

Anselmann Weißburgunder Trocken 2016

Dreissigacker Bechtheimer Silvaner 2013

Benedikt Baltes Buntsandstein Spätburgunder 2015

Dr.Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2015




maanantai 6. marraskuuta 2017

Lahden ihana Bistro Popot!

Onneksi Lahteen on aina silloin tällöin asiaa! Lahdessa nimittäin houkuttelee erityisesti Bistro Popot, jonka lounaaseen olen kovasti tykästynyt! Toki aina kiinnostaa käydä yhdessä ihanassa kenkäkaupassa, klik klik, mutta Lahden vierailulla tekisi tuskaa ohittaa Bistro Popot!


Bistro Popotin lounaasta olen raportoinut blogiin aikasemminkin. Juttuun pääset tästä! Lounaalla on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja: keittolounas, salaattibaari, keitto & salaattibaari, kotiruokalounas, pitkä lounas ja vielä pidempi lounas. Salaattibaari keiton kera oli minun valintani. Syyslomaperjantain lounaskeittona oli tomaatti-chilikeitto. Höystin keittoa parilla fetajuuston palalla. Keitto oli maukas ja pala leipää sen kanssa maistui erinomaisen hyvin. 




Bistro Popotin salaattibaarin tarjonta on runsas ja ruokaisa. Tällä kertaa tarjolla oli vihreää salaattia, tuoreita tomaatteja, meloneja, punajuurisalaattia, coleslawta, tsatsikia, peruna-makkarasalaattia, papu-tomaattisalaattia ja parsa-oliivisalaattia - ainakin. Jossain salaatissa oli kyllä kikherneitäkin. Lisäksi salaattibaarissa oli tarjolla lautasellinen lohta, metwurstia, revittyä possun niskaa, feta- ja brie-juustoa. Lautaseni sain kyllä mukavasti täyteen. Lounasseuralaiseni tykkäsi myös lounaasta. Saimme vatsamme täyteen aamupäivän pitkän juoksulenkin jälkeen.  



Leipää oli sekä tummaa että vaaleaa ja niiden kanssa pari eri levitettä. Tumma leipä toi mieleen makeudessaan saaristolaisleivän. Tykkäsin!

Bistro Popotin lounaaseen sisältyy vielä kahvit ja jälkkäri. Jälkiruokana oli pienet suupalat porkkanakakkua ja mokkapalaa. Kooltaan nämä pienet herkut olivat juuri sopivat täyttävän lounaan jälkiruuaksi ja ihanan maukkaita!




Bistro Popot vakuutti jälleen lounaallaan. A la carte -lista on myös houkutteleva. Listalta löytyy mm. simpukoita. Minua ainakin alkoi kovasti kiinnostamaan esim. Isänpäivän kolmen ruokalajin menu, tsekkaapa tästä! 

Lahden reissu olikin aivan nappireissu, kun pääsin saman päivän aikana Bistro Popotiin toisenkin kerran! Illan keikan jälkeen suuntasimme keskustaan vielä juomille ja päädyimme Popotiin maistelemaan viinejä. Jos etsit Lahdesta viihtyisää ja kivaa paikkaa, jossa nauttia juoman tai kaksi niin suosittelen lämpimästi Bistro Popotia! Matkan varrella tsekkasimme muutamat muut mestat, mutta kurkkaamamme baarit eivät houkutelleet. Vietimme illan viimeiset tunnit mm. etelä-afrikkalaisen rieslingin parissa. Maistoimme myös Moselin alueen rieslingiä - Alsacea unohtamatta. Illan makea päätös oli kivan kepeä Brachetto. 




Suosittelen lämpimästi Bistro Popotia niin lounaalla kuin illan viimeisille juomille. Viihtyisä ravintola, jossa on juomat ja ruuat kohdillaan! Bistro Popot

torstai 2. marraskuuta 2017

Yhden yön lomalla Helsingissä!

Syyskuisella Helsingin lomalla yövyimme hotelli Klaus Koossa, joka on vuosien aikana tullut meille tosi tutuksi. Tällä kertaa yövyimme tavallista fiinimmin eli yhdessä Klaus Koon kolmesta sviitistä. Meille valikoitui sviitti, jossa on todella jännittävä sotkanmunan muotoinen sänky! 







Sviittivieraille on varattu ikioma kattoterassi, jossa nautimme minibaarin antimista, auringosta ja näkymistä Helsingin kattojen yllä. Mahtava paikka!



Illallispaikaksi valikoitui tällä kertaa Corso Dining, josta olimme kuulleet paljon hyvää. Corsoon meidät houkuttelivat italialainen ruoka, herkullinen menu ja paikan viinit. Illan aloitimmekin aivan ihanalla Moselin alueen Rieslingillä. Riesling on ollut suosikkirypäleemme jo pitkään ja kesällä Alsacen reissulla tutustuimme todella tehokkaasti lempiviiniimme. 


Alkuruuaksi saimme eteemme ehkä maailman kauneimman risoton! Risotto oli kypsyydeltään ja koostumukseltaan aivan täydellinen. Maku oli suussa sulava, mutta valitettavasti risottoon oli heilahtanut suolaa vähän reippaammalla otteella. Jopa meidänkin makuun suolaa oli liikaa, ja samaa mieltä oli tarjoilijamme. Hieman harmitti palauttaa annos - olisimme niin halunneet syödä tämän. 


Mutta kyllä meille maistui sienet pastankin kanssa. Annos oli oikein maukas ja pasta erinomaisen makuista. Itse tehdyn pastan maun todella maistoi - ja tässä annoksessa oli suolaisuuskin kohdillaan. 


Myös illan punaviini oli todella onnistunut valinta ja sopi erinomaisesti 
pääruuaksi valikoituneen karitsan kanssa. Viini oli mukavan tasapainoinen eikä siinä ollut liikaa tanniineja. 



Mirkan pääruoka oli siis ylikypsää karitsan niskaa ja risottoa. Erittäin hyvä setti! Täyteläiset mauat ja liha suli suuhun. Ei siis huomautettavaa ;)


Pauliinan pääruoka oli niin Italiaa kuin olla voi! Annoksessa oli suussa sulavaa burrataa, tomaattia ja gnocchia. Ja oli muuten niin hyvä ja täyttävä annos. Ihanan autenttisen makuista safkaa.  


Corsossa oli maukasta safkaa. Risoton suolaisuus korjattiin tyylillä ja olimme illan annoksiimme oikein tyytyväisiä. Saimme siis risoton tilalle alkuruuaksi pastat ja loppulaskussa ei alkuruuista veloitettu lainkaan. Olisimme olleet jo tosi tyytyväisiä siitä, että suolainen alkuruoka vaihtui, joten huomiointi laskussa tuntui todella hyvältä asiakaspalvelulta.  

Viiniosaamista ravintolasta löytyy ja Corsossa pääsee maistelemaan ravintolan oman maahantuonnin juomia. Meidän illan viinit olivat aivan huippuja ja sopivat ruokien kanssa hyvin yhteen. Hintalaatusuhde Corsossa on hyvä ja mieluusti illastetaan Corsossa uudestaan. Ruoka oli aidon italialaisen oloista ja makuista. Suosittelemme vahvasti siis.   

Parasta illallisellamme ruuan ja juoman lisäksi oli aivan loistava tarjoilijamme, joka palveli meitä ystävällisesti ja ammattitaitoisesti koko illan. Viivi todella osasi hommansa ja sai meidät viihtymään täysillä. Oli ilo seurata hänen ammattitaitoista työskentelyään ja palvelualttiuttaan. Kiitos kaunis huippupalvelulle meidän onnistuneesta illasta!

Corsosta poikkesimme jälkkäreille Naturaan, koska Naturassa tarjoillaan meidän mielestä maailman parasta jälkiruokaa! Frozen Yougurt on yhdistelmää makeaa, raikkautta, keveyttä ja kirpsakkuuttakin. Jäinen jugurtti, vadelma ja hunajakenno on ihan mahtava kombo! 


Illallisen ja jälkiruuan jälkeen suuntanamme oli suosikkicocktailbaarimme A21Decades 10-vuotis synttärijuhlat! Skål på den saken! Vietettiin ihana ilta cocktailien ja juhlahumun parissa. Oli mahtavaa päästä juhlimaan suosikkibaarimme juhlia. Ja olipa hei mahtavaa, että "kotiin" oli tällä kertaa lyhyt matka. Suosittelemme lämpimästi minilomaa pääkaupungissamme. Taas oli niin kiva reissu!





sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Juurileipää!

Leipä ja erityisesti juurileipä on vaan niin hyvää. Leipää olen syönyt aina ja tykännyt siitä niin paljon! Ravintolavierailuilla ollaan aina kiinnitetty huomiota leipiin ja muistijäljen ovat jättäneet mm. Chef & Sommelierin leivät ja siellä erityisesti taivaallisen ihana rosmariinilla maustettu ruisleipä. Ravintola Ragun illallisella leipävalikoima oli mieletön ja onneksi Helsingistä löytyy nyt ihana leipomo-ravintola Levain, joka on leivänrakastajan taivas! Viimeksi olin juurileivästäaivan fiiliksissä ravintola Kerhon lounaalla - mahtavaa, että lounaalla tarjotaan ihan todella hyvää juurileipää! 

Ravintola Kerhon leipomon, konditorian PH7:n leipiä maistelimme myös taannoisella Tukholman risteilyllä. Suosittelen tutustumaan konditoria PH7:n tuotteisiin - leivät olivat ihan älyttömän hyviä! Ja niin ovat konditorian makeat tuotteet myös. 


Juurileivät ovat minun makuun aivan täydellisiä leipiä. Itse innostuin toden teolla juurileivän leivonnasta viime syksynä, kun osallistuin Järvenpään Opiston loistavalle ruisleipäkurssille. Ruisleipäkurssi kesti yhden illan (noin 4h) ja kurssin vetäjänä toimi Tiia Salonen, joka todella hyvin opetti meille perinteisen, juureen leivotun ruisleivän salat.

Taikinan oli Tiia tehnyt meille valmiiksi, koska juureen leivottu leipä vaatii aikaa. Ensin sekoitetaan kädenlämpöiseen veteen (1,5l) juuri (2 dl) ja niin paljon jauhoja, että syntyy sakea velli. Tämä seos jätetään lämpimään ja vedottomaan paikkaan 1-2 vuorokaudeksi. Seosta voidaan sekoitella ja hämmennellä joitakin kertoja ja lisätä samalla jauhoja. Seuraavana päivänä on erittäin tärkeää muistaa ottaa juurta talteen seuraavaa leivontakertaa varten!  

Tässä vaiheessa taikinaan lisätään suola (3-4 tl) ja se alustetaan niin, että se on sopivan kiinteää. Jauhoja kannattaa lisätä vähitellen, koska jauhot imevät nestettä ja taikina saattaa muuten turvota turhan kovaksi. Hieman löysemmästä taikinasta tulee maukkaampi leipä. 



Alustetun taikinan pinta tasoitetaan ja siihen painetaan kämmensyrjällä risti. Taikina jätetään kohoamaan vedottomaan paikkaan 1-2 tunniksi, ja ristikuvion kadottua taikina on valmis leivottavaksi. 


Taikina painellaan kiinteäksi ja siitä pyöritellään limppuja tai reikäleipiä. Teimme kurssilla ruislimppua, reikäleipää ja pieniä ruisleipäsiä. Reikäleipiin tuleva taikina kannattaa jättää vähän löysemmäksi. 




Oli kiva seurata ammattilaisen työtä ja myöskin itse saada opastusta erityisesti tässä leivän pyörittämisvaiheessa. 








Leivän annetaan kohota liinalla peiteltynä noin tunnin verran, kunnes pinta hieman repeilee. 






Reikäleivät ja ruisleipäset voi pistellä haarukalla ennen uuniin laittamista ja myöskin suihkauttaa vettä päälle. 


Paistoimme leipiä noin 225-250 asteessa hetken ja sen jälkeen lämpötilaa alennettiin noin 200 asteeseen ja paistamista jatkettiin noin puoli tuntia. Limput ovat kypsiä, kun ne kumisevat ontosti pohjaan koputellessa. Reikäleivät paistuvat noin 20-30 minuuttia. 



Arvatkaa vaan, miten ihanalta maistui uunituore (eka itse tehty!) ruisleipänen voin kera!





Ruisleipäkurssi oli yksi parhaista ruokaan liittyvistä kursseista, joihin olen osallistunut. Kurssin myötä olen itse innostunut leipomaan juurileipää kotona. Kurssilta saimme Tiian 40 vuotta vanhaa ruisjuurta matkaan, josta on aivan huippua leipoa niin ruisleipää kuin vaaleampaa versiota. Viimeisin innostus ruisleivän saralla on ollut maustaa se Chef & Sommelierin tapaan rosmariinilla. Aika hyvää tuli ensi kerralla - saa nähdä millaista huomenna! Juurileivän ja -sämpylöiden leipominen on hauskaa puuhaa. Omat kotileipomukset ovat onnistuneet vaihtelevalla menestyksellä ja varsinkin paistoaikaa on pitänyt seurailla tarkkaan, uunit kun ovat erilaisia. Mutta tekemällä oppii, toivottavasti! 

Taannoisen Hesarin jutun innoittamana olen viime aikoina ollut erityisen innostunut leipomaan vaaleaa leipää ruisjuureen. Suosittelen tutustumaan Hesarin juttuun! Ohje on tosi hyvä ja olen saanut tällä reseptillä aikaan ihania sämpylöitä. Paras paistotulos on tullut, kun olen käyttänyt pizzakiveä. Jutussa annetaan ohje myös vehnäjuureen valmistukseen ja vehnäjuurileipään. Tähän tutustun seuraavaksi - kohta alkaa olemaan jääkaappi täynnä erilaisia juuria! Hesarin jutun lisäksi suosittelen tutustumaan Teemun ja Markuksen leipäkirjaan ja jos oikein todella innostunut hapanjuurileivonnasta, kannattaa liittyä facen Hapanjuurileipojat-ryhmään. 


Mutta jos sä et innostu juurileivonnasta, niin sitten kannattaa käydä hakemassa omat leivät Levainista, jonka nimikkoleipä on niin hyvää. Yksi pitkäaikainen leipäsuosikkini on Fazerin Grand Blanc -leipä, jota usein nappaan matkaan City Centerin myyntipisteestä. Uusin suosikki on kotikulmilla sijaitseva ravintola Kerho, josta juurileipää on myynnissä myös kotiin ostettavaksi edulliseen hintaan. 

Oispa kiva kuulla, mitkä ovat sinun leipäsuosikkisi? Tai mistä sinä käyt ostamassa herkkuleivät? Ootko jo kokeillut juurileivän tai -sämpylöiden leipomista?