perjantai 19. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Kohta on joulu - ihan kohta ja taas. Loma lähenee ja joulufiilis kohenee, näin se menee. Perjantai-illan ratoksi leivoin pitkästä aikaa joulutorttuja. Torttujen leipomiseen innostuin Prinsessakeittiön joulukalenterin 3. luukun postauksesta. 

Lisäpuhtia torttujen leipomiseen sain työkaverin leipomista tortuista. Töissä saimme nauttia aivan ihania minijoulutorttuja, jotka olivat kooltaan neljäsosan siitä, mitä tavalliset joulutortut ovat. Loistavan kokoisia suupaloja. Omiin torttuihin halusin ehdottomasti laittaa vadelmatäytteen. En ole kovin suuri luumuhillon tai aprikoosimarmeladin ystävä, mutta vadelmahillo maistuu! 

Prinsessakeittiön rahkavoitaikinan ohje oli helppo ja selkeä. Aika kirjaimellisesti toimin reseptin mukaan ja hyvää tuli. Päälle nokare paistonkestävää vadelmamarmeladia ja uuniin. Maku oli mitä mainioin. Suosittelen kokeilemaan. Mun joulutortut on tästä lähtien  tämännäköisiä. 


Kaikille blogimme lukijoille haluamme toivottaa oikein hyvää joulua 
ja loistavaa uutta vuotta 2015! 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Tampere on niin Popeda!

Vierailimme viime huhtikuussa Turussa, jonka jälkeen suuntasimme innolla Tampereelle. Odotukset olivat korkealla todella onnistuneen Turun visiitin jälkeen. 

Tästä vierailusta on siis jo vierähtänyt tovi, mutta mikäs sen mukavampaa kuin muistella aurinkoisia kesäpäiviä näin pimeimpään vuodenaikaan. Tampereen reissulla meitä helli lämmin ja aurinkoinen sää, joka oli saanut valtavasti ihmisiä liikkeelle. 

Tampereella oli kyseisenä viikonloppuna kovasti kaikenlaista häppeningiä meneillään. Likkojen lenkki oli kerännyt ihmisiä sankoin määrin kaduille. Tuntui myös, että joka toinen kadulla vastaan tuleva ihmisryhmä oli polttariporukka tai joku vastaava hässäkkäseurue. 

Ihmiset olivat pääsääntöisesti aivan hyvällä tuulella, mutta nakkikioskin kohdalla piti jo kiihdyttää askelia. 

Tampereen reissumme aloitimme lounaalla Hansin aasialaishenkisessä ravintolassa, Masussa. Masu tarjoaa moderneja, mutta rentoja aasialaismakuja suomalaiseen suuhun sovitettuna. Menulta löytyykin monenlaista syötävää, kuten sushia, dim sumeja, ribsejä jne. 

Ravintolan sisustus oli todella tyylikäs ja tunnelma viihtyisä! Me tykkäsimme. 



 

Pauliinan valitsema sushipizza oli aivan järjettömän hyvä! Kerrassaan upea annos! Tätä pizzaa suosittelemme maistamaan. Annos oli myös varsin täyttävä. 



Sushipizzan lisukkeena toimi hyvin maukkaat vihannekset. Superhyvä setti kaikkinensa.


Mirkan valinta ei mennyt aivan yhtä hyvin nappiin. Simpukka-annos oli pieni, eikä siitä oikein lounaaksi ollut. Maku sinänsä oli ihana hyvä ja perunat toivat annokseen ruokaisuutta. 







Hinnat olivat Masussa kyllä aivan tapissa. Simpukka-annokseni maksoi 19 € ja oli kooltaan jotakin alkuruoan ja pääruoan välistä. Sinänsä ruoka oli Masussa hyvää. Annoksissa oli runsaasti makuja ja niissä oli käytetty sopivasti mielikuvitusta. Harmi, että olut oli kuumana kesäpäivänä lämmintä.  

Lounaan jälkeen halusimme nauttia ihanan kesäisestä päivästä ja suuntasimme metsästämään kehuttua Minettin jäätelöä. Ja hyvää se olikin! Kesän eka jätski!




Hellepäivä oli aivan huippu. Istuskelimme ulkona ja joen varrella auringosta nauttien. Pienpanimoiden olutfestari houkutteli meitä siirtymään Raatihuoneen torille maistelemaan erilaisia oluita. 



Rekolan panimon inkivääriolut oli todella hyvää. 



Bryggeriltä maistoimme Maibockia, joka ei kyllä maistunut yhtään siltä, mitä kuvaus antoi olettaa :(.





Yövyimme Tampereen reissullamme Scandic Stationissa, joka sijaitsee loistopaikalla. Superior extra -tason huone oli mukavan kokoinen ja viihtyisä huone. Rauhallista väritystä piristivät raikkaat punaiset yksityiskohdat. Scandicin sängyt olivat taas mukavat ja hyvin maistui uni näissä sängyissä :).


Superior extra -tason huoneessa oli aivan mukavasti tilaa ja tilavaan huoneeseen mahtui sänkyjen lisäksi pieni sohva pöytineen. Kylpyhuone oli siisti ja myös kylpyhuoneen ilmettä piristi punaiset yksityiskohdat. Laadukkaat Face Stockholm-tuotteet löytyivät kylppäristä. Tärkeä yksityiskohta huoneessa ovat laadukkaat kylpytuotteet!

                           

Majapaikkaamme olimme jälleen tyytyväisiä. Scandicin henkilökunta palveli meitä ystävällisesti ja avuliaasti ja aamiainen oli hyvä ja monipuolinen, kuten Scandicissa on ollut tapana aamiaisen olla. Keskeinen sijainti helpotti liikkumista kummasti. Sattumalta iltaravintolamme oli aivan Scandicin lähellä.

Illallispaikaksi olimme valinneet maalaisranskalaista keittiötä edustavan Bistro Le Pot:n, joka oli verrattain uusi ravintola Tampereella. Innolla odotimme illallista tässä Arto Rastaan luotsaamassa mestassa.   

Ravintola on varsin tilava ja avara. Me olimme melkein ainoita ravintolan asiakkaita - kuuma kesäpäivä ei tainnut houkutella syömään sisätiloihin.

Asiakkaiden vähyydestä huolimatta palvelu ei ihan kympillä lähtenyt liikkeelle. Jonkun verran jouduimme mielestämme turhaa odottelemaan ja viinivalinnoissa  emme ihan löytäneet yhteistä säveltä.

Alkuruoat olivat valitettava epätasaisia laadultaan. Katkarapu-cocktail oli melko kummallinen annos. Annos sai meidät palaamaan '80-luvulle ja lapsuuden ruokamuistoihin ja herkkuhetkiin.  



Punajuuret edustivat selkeästi fine diningia tyyliltään ja kooltaan. Tämä hiukan kummastutti bistrohenkisen ravintolan annoksena. Annos oli maukas ja tasapainoinen kokonaisuus ja kovin kaunis, kuten kuvasta näkyy. Hyvä setti!


Pääruoat tarjoiltiin ihanissa pienissä ruukuissa. Erityisesti ahvenruukku vei kielen mennessään. Pataruuat olivat selkeästi Bistro Le Potin vahvuus. Maukasta ruokaa! 






Illallinen Bistro le Potissa jätti hieman ristiriitaisen fiiliksen. Kaikkinensa ruuan taso oli epätasaista ja palvelu hieman ontui. Tarkempi analyysi ja arviointi vaatisi uuden käynnin Bistro le Potissa. Tällä kertaa päätimme jättää jälkiruuat ravintolassa väliin ja suunnata jälkiruokajuomille terassille.

Ilta jatkuikin illallisen jälkeen leppoisasti Telakalla, joka oli ehkä paras paikka koko Tampereen reissulla. Kaunis sää oli houkutellut ihmisiä nauttimaan kesäilmasta ja Telakka oli täynnä iloisia ihmisiä. Hyvä meininki tuntui vallitsevan koko terassilla. Hilpeään terassifiilikseen olikin huippua päättää ilta Tampereella ja hipsutella lyhyt matka kesäyössä Scandic Stationiin. Scandic Station



torstai 4. joulukuuta 2014

Rivoli-vielä ehtii hyödyntämään vuoden 2014 EatHelsinki -kirjaa!


Illallinen Rivolissa on kuin aikamatka takaisin 80-luvulle. Paitsi, ettei meistä kumpikaan käynyt 80-luvulla tälläisissä ravintoloissa ;) Tarjoiljammekin oli ollut ravintolassa töissä vuodesta 1972 eli ennen kuin kumpikaan meistä oli edes pilkahdus vanhempiemme silmäkulmassa ;).


Rivoli sai viime keväänä NYT -liitteen klassikkoarviossa hyvät arviot ja onkin ollut meidän to go -listalla siitä lähtien. Lisäksi Rivoli on vuoden 2014 EatHelsinki -kirjassa, joten tämä oli vielä pakko ehtiä testaamaan tämän vuoden aikana. 


Alkuun etanat ja Dim Sumit tiikeriravulla olivat ihan hyvä aloitus illalle. Täytyy myöntää, että etanoiden syöminen ei sujunut ihan kuin tanssi, mutta kyllä ne sieltä kuorestaan lopulta ulos tulivat ;) 




Dim Sumeja oli annoksessa reilusti. Kuusi aivan kunnollisen kokoista nyyttiä täytti vatsan  hyvin. Kastike oli maukas ja syöjä tykkäsi kovasti.


Pääruoaksi oli ihan pakko tilata pippuripihvit, jotka oli valmistettu limousine härän lihasta. Tälläistä ei olekaan aikoihin tullut syötyä. Pihvi oli reilun kokoinen ja kastike herkullista. Todella täyttävä annos ja erittäin maukas! 

Pihvin kypsyttää kysyttiin ja vielä pöytään tuodessa asia varmistettiin, mutta harmiksemme tästäkin huolimatta pihvit menivät vääriin osoitteisiin. No asia saatiin itse korjattua muutaman haukun jälkeen. 



Pihvin kanssa tarjoitiin ranskalaiset hauskassa astiassa. Itse ranskalaiset olivat mitään sanomattomia ja vähän haaleita. Vinkki kaikille ravintoloille; pienet asiat merkkaa tosi paljon, ranskalaisiin kannattaa panostaa! Tai vaikka sinappiin. Rivolin sinappi olikin erittäin hyvää.  



Jälkkäriksi oli pakko ottaa Sambuca Créme Brulée, tosin tässä vaiheessa vatsaan mahtui enää puolikas. Bruléen kanssa tarjoiltu italialainen mokkajätski oli taivaallista niin kuin itse bruléekin. Yksi parhaista! 


Käynnistä Rivolissa jäi hyvä mieli. Rivolissa on ihan oma henkensä ja tunnelmansa ja tähän vaikutti varmasti sekä paikan sisustus että Rivolin henkilökunta, joilta palvelu sujui ammattitaitoisesti ja tehokkaasti.  

Ruoka oli laadukasta ja hyvää ja sitä oli riittävästi. Loppulasku oli noin 50€ per henkilö EatHelsinki -kirjan alennuksen kanssa, sisältäen kaksi ruokajuomaa. Ei paha. Suosittelemme! 

Rivoli



tiistai 2. joulukuuta 2014

Onnelliset voittajat!

Arvonta on suoritettu! Tää on aina yhtä jännää ja hauskaa puuhaa :). Tällä kertaa onnelliset voittajat ja uudet EatHelsinki 2015-kirjan omistajat ovat: 
 Aura ja Mari! Paljon Onnea voittajille ja maukasta vuotta EatHelsinki 2015-kirjan parissa! 




sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Klassikkoravintola Lehtovaarassa


Marraskuun melkeen vikana perjantaina suuntanamme oli yksi Helsingin klassikkoravintoloista, Lehtovaara. Lehtovaarassa olen käynyt kerran aikaisemmin, ehkä noin vuonna 2002, uusintakäynti oli siis enemmän kuin paikallaan. 

Lehtovaara omaa pitkän historian. Ravintola perustettiin Viipuriin vuonna 1916 ja Helsingissä ravintola on toiminut vuodesta 1940. Tarjoilijamme valotti meille Lehtovaaran historiaa ja toi meille pöytään myös luettavaksi  tekstin ravintolan historiasta. 



Ihan alkuun oli saatava glögit! Päivällä alkanut lumisade viritteli meitä pikkujoulutunnelmaan  ja tähän valkoiseen maahan terästetty glögi osui paremmin kuin hyvin. 




Lehtovaaran vaalea leipä oli hillittömän hyvää! Suurta ponnistelua vaati kohtuullisessa määrässä pysyminen. Tätä herkkua olisi popsinut vaikka kuinka. 

Alkuruuaksi jaoimme annoksen nimeltä Aurajuustotartaletti, hillottua päärynää, fenkolia ja pähkinävinaigrette. Alkuruuassa parhautta oli  lisukkeet eli päärynä, fenkoli ja pähkinävinaigrette. Lisukkeissa oli sopivasti makeutta, mutta kokonaisuus oli kuitenkin kevyt ja raikas. Itse tartaletin maku jäi aavistuksen vaisuksi, meidän makuun juustoa olisi voinut annostella reilummallakin kädellä.



Pääruuaksi valikoitui Lehtovaaran klassikkoannos Cœur de filet Provençale 1952, jota on nimensä mukaisesti tarjoiltu vuodesta 1952. Häränfilee tarjoillaan tiristettyjen valkosipuliperunoiden, valkosipulivoin ja  tuoreiden ruskistettujen herkkusienten kera. 

Annos oli huippu.Härän sisäfileessä onnistuttiin täydellisesti, kypsyydet medium ja kypsä, olivat juuri sitä, mitä odotimme. Liha oli mehevää ja maukasta. Valkosipuliperunat valloittivat rapeudellaan, sopivalla rasvaisuudellaan ja reippaalla valkosipulilla. Herkkusienet ja lisukekasvikset täydensivät annosta  keveydellään. Oli hyvää. Yksinkertainen ja tasapainoinen annos, jonka valmistuksessa onnistuttiin tänään erittäin hyvin. 



Suklaata ja aprikoosia oli jälkiruokamme sisältö, kauniimmin ilmaistuna Suklaa Charlotte Russe. Tämäkin annos jaettiin ja hyvin riitti makeaa molemmille. Suklaa oli täyteläistä ja maukasta. Aprikoosi oli aika voimakas pari suklaalle. Erikseen maistuivat hyvin, yhdessä olivat hieman epätasainen makupari. 



Ilta kustansi Lehtovaarassa 94 €. Lasku sisälsi alkuruuan, kaksi pääruokaa, jälkiruuan, muutaman glögin, oluet ja kahvin. Laskussa huomoitiin EatHelsinki -kirjan alennus, joka tässä kohtaa oli 33 € eli saimme toisen pääruuan ilmaiseksi. Mielestämme hinta vastasi hyvin laatua ja olimme iltaan kaikkinensa tyytyväisiä. 



Lehtovaara valikoitui illallispaikaksemme muutamasta syystä. Halusimme tällä kertaa johonkin klassikkopaikkaan, jossa olisi valkoiset pöytäliinat. Nytin keväinen arvio Lehtovaarasta puolsi myös tätä valintaa. Sijainti päivän ja illan muuhun ohjelmaan oli loistava ja lisäksi vielä Lehtovaaran mukana olo EatHelsinki 2014 -kirjassa taisi olla piste iin päälle. Hyvä valinta, johon olimme erittäin tyytyväisiä.

Ravintolailllallinen on aina kokonaisuus, jonka onnistumiseen ei riitä pelkästään hyvä ruoka. Lehtovaaran miljöö on viehättävä ja paikan historia luo oman tunnelmansa ravintolaan ja illalliseen. Miljöön lisäksi iltamme onnistumisen takasi loistava ja elegantti palvelu. Tarjoilijamme toimi koko illan tyylikkäästi ja palveli meitä asiantuntevalla, mutta lämpimällä otteella. Lehtovaarasta jäi edelleen hyvä fiilis ja illallista täällä voi pelkästään suositella. Vielä  on  muuten vuoden loppuun asti aikaa käyttää EatHelsinki2014 -kirjan etu :). 

Lehtovaara


psssst. Jos EatHelsinki 2015 -kirja on vielä hankkimatta, klikkaa tästä verkkokauppaan:     http://www.eatfinland.fi/. Meidän blogin koodilla: Dinner4u2 saat EatHelsinki -kirjasta 15 % alennuksen!

psssst. Ravintolasta lähdettiin muuten leipä kainalossa - ei ollut eka eikä varmaan vika kerta ;)




lauantai 29. marraskuuta 2014

Gloriassa!


Tsekkaa tästä Glorian juttu:

Opas helsinkiläisiin ravintoloihin 

Blogissa on vielä muutaman päivän ajan käynnissä arpajaiset! Jaossa on pari uunituoretta EatHelsinki 2015 -kirjaa! Arpajaisiin pääset tästä: 


EatHelsinki  2015 -kirjan voi ostaa myös verkkokaupasta, helposti ja kätevästi. Lisäksi verkkokaupassa kirjaostoksia tehdessäsi voit hyödyntää blogimme alennuskoodin. Alennuskoodilla dinner4u2 saat kirjan ovh:sta 15 % alennuksen!

Klikkaa itsesi verkkokauppaan tästä: EatFinland


tiistai 25. marraskuuta 2014

EatHelsinki 2015 - tässä se nyt on!

Dinner4u2 -blogi sai alkunsa EatHelsinki 2010 -kirjan innoittamana. Olimme sattumalta saaneet käsiimme kyseisen kirjan ja illastimme juuri auenneessa Farangissa kera kirjan. Aika monta kertaa ennen tätäkin illallista olimme viettäneet hetkiä ruuan parissa ravintolaympäristössä, ja yhdessä pohtineet sekä arvioineet niin ruokaa, palvelua kuin miljöötä. Tästä saimme idean perustaa ravintolablogi, jossa jakaisimme hyviä ja suositeltavia ravintolakokemuksia muillekin.

Ihan alussa päätimme käydä syömässä kaikissa EatHelsinki -kirjan ravintoloissa ja tehdä näistä arviot blogiin. Mutta ravintoloissa käyminen ei alun jälkeen jäänyt pelkästään EatHelsinki -kirjan ravintoloihin, kuten te blogin lukijat olette varmasti huomanneet!

Blogivuosien aikana on EatHelsinki -kirja kulkenut matkassa mukana, välillä enemmän, välillä taas vähemmän - tänä vuonna aika paljon enemmän. Me Dinner4u2-bloggaajat saimme kunnian olla tekemässä ensi vuoden kirjaa ja näin saimme mahdollisuuden esitellä meidän mielestämme 12 huippuravintolaa Helsingistä, joita voimme ilolla suositella!


EatHelsinki 2015-kirja julkaistiin 1.11.2014. Kirja sisältää 12 ravintolaa, joissa kirjaa näyttämällä toinen tilatuista pääruuista on ilmainen. Loistava etu, jonka käytännössä taas totesin viimeksi perjantaina. Jos ruokailijat valitsevat ravintolassa jonkun menukokonaisuuden, alennus on silloin pääruuan arvoinen toisesta menusta. 


Oli hieno hetki saada uunituore kirja ensi kertaa käsiimme! Kirjaa juhlistaaksemme arvomme teidän blogin lukijoiden kesken pari juuri painosta tullutta EatHelsinki 2015-kirjaa, josta ravintoloiden lisäksi löytyy juttua Goodiosta ja meistä. 

Kirja-arvontaan osallistut kommentoimalla tämän jutun loppuun. Kerro meille, missä ravintolassa olet kokenut mieleenpainuvan ja unohtumattoman elämyksen! Teidän lukijoiden kommentteja on aina niin kiva lukea. Kommentointiaikaa  on 1.12 asti. Arvonta suoritetaan 2.12. 

pssssst. Jos arpaonni ei satu suosimaan tai haluat varmistaa itsellesi oman kirjan, voit tilata kirjan suoraan verkkokaupasta: http://www.eatfinland.fi/ .Blogin lukijana saat 15 % alennuksen kirjan ovh:sta käyttämällä koodia Dinner4u2! 

lauantai 1. marraskuuta 2014

Kesä vaan jatkui pitkälle lokakuuhun

Tänä syksynä kesää jatkettiin muutamalla hienolla reissulla. Syysloman taitteessa suuntana oli Kroatia. Kroatiassa olen käynyt pari vuotta sitten, jolloin yövyimme Splitissä ja sieltä käsin retkeilimme vaikka minne. Juttuja näistä reissuista löytyy tästä ja tästä.

Ensimmäinen reissupäivä alkoi aikaisin. Aamuviideksi täräytimme Helsinki-Vantaalle, josta lensimme Norwegianilla Splitin. Splitin kentältä vuokra-auto alle ja noin puolen tunnin ajelu Splitiin ja lauttasatamaan. 


Lautalla (auto ja kaksi henkilöä noin 25 €) matkustimme noin tunnin verran Bracin saarelle. 


Lautta Splitistä saapui Supetarin kaupunkiin, josta lähdimme ajelemaan kohti Bollia. Matkan varrella pysähdyimme lounaalla pienessä kylässä nimeltä Donji Humac.

Mondon Kroatian jutusta oli jäänyt mieleen Kopachina -niminen mesta, joka oli testattava. 




Paikka oli mutkan arvoinen. Maukasta lammasta, lampaanmaitojuustoa ja vasikkaa ja ihan sairaan hyvät ranut, joita oli hullun paljon.



Bollissa majoituimme Stella Maressa. Huone oli siisti ja viihtyisä ja aivan meren läheisyydessä. Omistaja oli erittäin ystävällinen ja avulias. Huone oli edullinen ja sijainti oli loistava. Suosittelen! 




Bollin kuuluisuus; Zlatni Rat  -ranta, on ihan must-kohde. Vielä riitti rannalla väkeä jonkin verran meidänkin lisäksi. 



HIkisen ja mäkisen pyöräreissun jälkeen oli varsin virkistävää pulahtaa uimaan - taas.



Tie Bollista Supetariin on mieletön kokemus. Huikeat maisemat ja mutkikkaat tiet on elämys. Suosittelut tällekin reissulle, vaikka välillä hirvitti. Henkilöautolla tämä reitti on huomattavasti miellyttävämpi kokemus kuin bussin kyydissä. 

Bracista poistuimme Sumartinin lauttasatamasta Makarskaan, joka on vanha ja viehättävä turistikohde. Muutaman päivän ajan vietimme Makarskan rivieran eri kohteissa. 

Mieletön uintikokemus oli Baska Vodan biitsi. Kaunis, kirkas ja yllättävän lämmin vesi ja lähellä olevat jylhät vuoren huiput oli huikea yhdistelmä. Varmasti yksi mieliinpainuvimmista uintimestoista, mitä olen kokenut. 




Biokovon vuoriston huippu Sveta Jure houkutteli kovasti. 


Ajelu aivan kelpoa asfaltoitua tietä pitkin huipulle otti aikansa. Välillä meinasi usko loppua kesken, mutta huipulle asti päästiin. Tälläkin autoreissulla oli mielettömät näkymät. 






Matkalla kohdattiin muutamia muitakin...








ja jeesattiin miestä mäessä...




Vihdoin huipulla. Hienot olivat näkymät. Aivan kirkkaalla säällä kuulemma näkyy Italiaan asti. Nyt hieman pilvinen sää heikensi näkymiä. 


Makarskan rivieralla majoituimme pari yötä pikkuruisessa Mimicen kylässä Villa Gloria-nimisessä mestassa, joka sijaitsi mäen päällä. Huoneisto oli viihtyisä ja hyväkuntoinen. Ihanalta terassilta oli hienot näkymät Adrianmerelle. 

Mimicestä suuntasimme Omisin kautta Splitiin. Omisissa kävimme vain kääntymässä, mutta tämä kaupunki on mielenkiintoinen ja houkutteleva mesta. 


Krkan kansallispuisto Splitistä pohjoiseen oli seuraava kohteemme. Ajoimme pikkuiseen Skradinin kaupunkiin, josta matkasimme jokilaivalla katsomaan vesiputouksia. 



Vesiputoukset olivat huikean hienot!





Kevyt patikointireitti ja kuljeskelu Skradinski Bukin alueella oli erittäin kiva kokemus. Pilvinen ja viileähkö aamupäivän sää sopi vallan hyvin luonnossa liikkumiseen. 




Split on ihana. Näin ajattelin vieraillessani kaupungissa ensimmäisen kerran ja saman totesin nyt toisellakin vierailulla. 


Majoituimme aivan Diocletaniuksen palatsin lähellä LaPortassa. Huone oli siisti ja tosi hyvällä paikalla. Aamiainen tarjottiin läheisessä Lvxor-kahvilassa, jossa sekä miljöö, palvelu että itse aamiainen olivat kaikki erittäin hyviä. 



La Portasta mieleenpainuvinta oli henkilökunnan ystävällisyys ja erittäin hyvä palvelu. Jäi kerta kaikkiaan hyvä fiilis!

Splitin vanhassa kaupungissa on ihana kuljeskia pitkin pieniä ja kapeita katuja ilman sen kummempaa määränpäätä. Kaupungista löytyy useita mielenkiintoisia liikkeitä ja hyvää ruokaa.

Zinfadelissa poikkesimme lasilliselle kroatialaista valkoviiniä. Viehättävä paikka, jossa pöytiin kannettiin mielenkiintoisia ruoka-annoksia. 

Bokeria oli myös viihtyisä viinibaarin ja ravintolan yhdistelmä. 


PIzza on Kroatiassa minusta ihan superhyvää ja totta kai pizzaa oli saatava. Suositusten houkuttelemina pizzapaikaksi valikoitui Portas. Eikä tarvinnut pettyä. Oli maukasta raviolia kuin myös herkkua pizzaa. Aika täyteen tuli. Ei mahtunut herkkujälkkäreitä tämän setin jälkeen. Bissee sentään kyytipojaksi. 



Herkkujen puute korjattiin seuraavana iltana ihastuttavassa Creme de la Creme-kahvilassa. Valinnanvaikeutta oli ilmassa. Ensin valkattiin kaksi kakkua ja sitten vielä yksi. Hyvää olivat. Kaikki kolme. Suosittelen!



Syömisen ohella Splitissä ehti tehdä kaikkea muutakin. Hieno kokemus oli juoksulenkki halki vanhan kaupungin Marjanin kukkuloiden ympäri. Juoksulenkillä ehti vähän kuvailla aamuista Splitiä 


ja rantabulevardin laattoja Kroatian olympiamitalisteista

Vettä ripsi välillä reippaasti ja lenkkarit kastuivat rantoja kierrellessämme, mutta kyls oli tyytyväinen olo tämän vähän pidemmän aamulenkin jälkeen.  


Spontaani kampaajakäynti on useimmiten osoittaunut huonoksi valinnaksi, mutta riittävän pitkän tauon jälkeen kai, sain taas rohkeutta kokeilla muutakin kuin luottokampaajaa. Tämä kampaajalla käynti lähinnä johtui pitkien hiuksien suolavedessä lillumisesta aiheutuneesta järjettömästä takkuuntumisesta. Kolme tuntia vierähti sadepäivästä Looks-kampaamossa istuen. Palvelu oli tosi ystävällistä ja työn jälkeen olin tyytyväinen. Kannatti kokeilla!



Kroatian reissu oli tälläkin kertaa upea. Viiden päivän aikana ehti nähdä, tehdä ja kokea paljon, vaikka tahti oli leppoisa. Silti tuntui, että vaikka mitä olisi vielä voinut nähdä ja tehdä. Mutta tähänkin reissuun mahtui upeita mestoja, hyvää safkaa ja ystävällisiä ihmisiä yllin kyllin. Ei varmaan jää viimeiseksi Kroatian reissuksi. Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä erää.