Stadin parhaat ranskikset! - ja maistui se hodarikin!

Arki-iltana teatteriin oli suunta kello seiskaksi. Missä ehtisi syödä töiden jälkeen, kun aikaa ei ole paljon, on nälkä ja missiona saada maistuvaa safkaa? Tässä olivat siis kriteerit safkapaikan valintaan ja päädyimme Kaartin Hodariin ja hummeriin. 

Kaartin Hodari&hummeri on paikkana viihtyisä ja mutkaton. Me tykkäsimme sisustuksesta ja paikan fiiliksestä. Kivaa tunnelmaa lisäsi tosi ystävällinen palvelu! Meidät otettiin aidosti ja lämpimästi vastaan ja kerrottiin hodarivaihtoehdoista monipuolisesti ja moniin kyssäreihimme saimme vastaukset. Superkiitos! 

Meidän valinnat osuivat mustekala-chorizo -dogiin ja viikon dogiin; Spicy meat-a-balliin. Hodareiden seuraksi valitsimme jo etukäteen himotuista ranskalaisista parmesanilla sekä valkosipulilla&yrtillä maustetut versiot.

Me diggasimme Hodarin&Hummerin dogeista. Täytteitä oli runsaasti, muttei liikaa eli syöminen onnistui melko siististi ;). Molemmissa hodareissa oli makua hyvin. Sämpylään emme olleet aivan täysin tyytyväisiä, meidän hodareihin ei osuneet aivan tuoreimmat. Hodari oli meidän nälkään hyvän kokoinen, nälkä lähti, mutta fiilis ruokailun jälkeen ei ollut ähkyinen. 

Ja sitten ne ranskalaiset, jotka ovat meidän mielestä ihan parhautta. Näistä ranskalaisista löytyy kunnon perunan makua ja ne ovat hyvän kypsät. Ranskalaisten tarjoilu on hauska, pikku metallikorit ovat niin söpöt. Ranskalaisten määrä annoksessa oli meille sopiva, hyvin jaksaa popsia koko setin, mutta määrä on riittävä ranskishimon täyttämiseen. Kaikki siis toki syötiin viimeistä murua myöten. Makuelämystä täydensi loistava itse tehty ketsuppi ja Frenchs-sinappi. Meidän makuumme näissä huippuranskalaisissa olisi mausteet saaneet maistua vielä enemmän, eli reippaammin parmesania ja valkosipulia kiitos muuten täydellisiin ranskiksiin.

Kaartin Hodari&Hummeri oli meille tähän hetkeen erittäin hyvä valinta. Ruokailu hoitui nopeasti ja syömämme safka oli maukasta. Tämä ei siis jää viimeiseksi vierailuksi Hodarissa&Hummerissa. Maistuvan safkan ohella erityiskiitoksen saa hyvä palvelu, siitä jää aina hyvä mieli ja positiivinen fiilis koko mestasta. 

Hinta Hodari&Hummerissa vastasi laatua. Loppulasku kahdelta ruokailijalta, sisältäen kaksi hodaria, parit ranskalaiset ja yhden bissen, oli 32,40 €. Tullaan toistekin. 

 

 Kaartin Hodari&Hummeri

 pssst. Tsekkaa tästä, miten valmistat täydelliset ranskalaiset kotona

 pssst2. Teatteri oli myös loistava: Kaikki äitini, kaikki tyttäreni

Ragussa on hyvä pössis!

Saimme kutsun maistamaan Ragun ruokia ja juomia, mikäs sen mukavampaa. Ragu avattiin   huhtikuussa Ludviginkadulle ja kerran aiemmin olimme poikenneet Ragun viehättävässä baarissa kuohujuomilla. Tästä piipahduksesta jäi tosi hyvä fiilis - odotimme innolla ja varsin positiivisin mielin iltaa Ragussa. 

Arki-iltana Ragu oli aivan täynnä. Oli ilo nähdä ravintola täynnä ruokailijoita lasitettua terassia myöten. Me aloitimme illan tutustumalla huolellisesti Ragun listaan ja nauttimalla     lämpimään kesäpäivään kovin hyvin sopivaa juomaa; limoncelloa, aperitivoa ja veriappelsiinimehua - näistä aineksista valmistettiin tämä raikas drinkki! 

Ravintolan ruokalista oli todella mielenkiintoinen ja täältä löytää jokainen ruokailija varmasti jotakin. Lista on italialaishenkinen ja sieltä löytää sekä valmiita menuita että yksittäisiä ruokalajeja. Asiakas voi valita annokset joko isompina että pienempinä, joten vaihtoehtoja löytyy ja annokset voi siis ottaa joko pääruoaksi tai alkuruoaksi. We like!

Ragun astiat olivat meistä kauniita. Erityisesti värilliset juomalasit. 

Ragun leipä- ja levitevalikoima oli ilahduttavan monipuolinen.Hienosta tarjoiluastiasta löytyi juureen leivottua ohrafocacciaa, korianterinäkkäriä, mallasleipää ja parmesaanimuffinssia. Leivän päällä maistuivat kaikki neljä tahnaa: tomaattioliivi, vuohenjuusto, ruskistettu voi ja raparperi.

Mirkan ensimmäinen ruoka; Rapeaksi paistettu  kuha ei vakuuttanut. Annos tarvitsi makua ja rakennetta.  Myös annoksen ulkonäkö oli valju. Hollandaise-kastike oli kuitenkin maukas.

Kuhan kanssa juomaksi tarjottiin Toscanalaista Sauvignon blancia.Viini oli kevyt, raikas ja kivan kirpeä. Raikas kesäjuoma ja oiva valinta vaalealle kalalle.

Kukkakaalivaahto oli kuohkea ja pehmeä. Kuivattua tryffeliä oli runsaasti.Suolaheinät toivat annokseen sekä näköä että makua. Oikein hyvä. Ja niin oli viinikin ruuan kanssa.  

Kukkakaalivaahdon kanssa maistui persoonallisen makuinen Fiorfiore Umbriasta.

Seuraava viini oli Veneton alueelta, Soave classico, joka on valmistettu garganeca-rypäleestä. Viini tulee La Rocca -tarhalta.

Toinen  ruokamme oli Kantarelli -ravioli ja parapähkinää. Annos oli loistava! Maut täydensivät hyvin toisiaan ja parantamisen varaa ei tästä keksinyt. Pähkinöistä tuli annokseen mukavasti rakennetta ja raparperista raikasta makua. Suosittelemme maistamaan!

Varsinaiseksi pääruuaksi oli luvassa Karitsaa. Karitsan kanssa nautimme Barbarescoa, joka sopi erittäin hyvin karitsan kanssa. Selkeä ruokaviini, joka pääsee siis oikeuksiaansa vain ruoan kanssa. 

Karitsa-annokset otimme eri kokoisina. Annokseen kuului Karitsankylkeä, sienirisottoa, itse tehtyä karitsamakkaraa ja rapeaa sipulia. Me diggasimme molemmat tästä annoksesta. Kylki oli mureaa ja maukasta. Itse tehty karitsamakkara oli ensiluokkainen ja makkaran kanssa nautittu avernasinappi taivaallisen hyvää. Ja jotta kehut eivät loppuisi liian lyhyeen, oli sienirisotto myös just hyvä. Risotto oli meidän makuun juuri sopivan kypsyistä, täyteläistä ja maukasta, eikä yhtään liian jytkyä kamaa. 

Ennen jälkiruokaa jaoimme juustolautasen. Juustoja oli neljää eri sorttia: Valkohomejuusto Klippan, pecorinoa, Juustoportin Kitti-juustoa ja Peltolan blueta. Juustojen kanssa oli kuminanäkkäriä ja aivan älyttömän hyvää makeaa tomaattihilloa. Juustoviiniä oli huikean hyvä kuivatuista rypäleistä tehty makea punaviini Recioto. Juustoihin olimme muuten tyytyväisiä, mutta Peltokan blue on jo hiukan kulunut, toivoisimme uusia vaihtoehtoja!

Molemmat jälkiruokamme kuulostivat jo listalta luettuna erittäin herkullisilta ja sitä ne olivatkin. Odotukset täyttyivät. 

Suklaajälkkäri koostui ihanista suklaaganacheista ja vadelmista. Niin herkullinen ja raikas!

Mansikkaisessa jälkiruuassa oli  mansikkaa, valkosuklaata, vaahterasiirappikakkua ja jogurttia. 

Molempien jälkkärien kanssa toimi makea kuohuva Brachetto d'Acqui oikein hyvin. Tämä jälkkäriviini on kyllä noussut suosikkiemme joukkoon!

Illan vihoviimeiset herkut oli huippuhyvän illallisen päätteeksi lakritsipallerot loistavan kahvin kera. 

Ragu oli kaikkinensa erittäin ilahduttava kokemus. Paikan palvelu oli hyvällä tavalla rentoa ja toimi tosi hyvin. Paikan sisustus oli mukavan kodikas. Melkein tuntui, että olisi illallistanut jonkun olohuoneessa. Kodikasta tunnelmaa loivat lipastot, kirjahyllyt ja erilaiset pöytälamput. Ravintolan tunnelmassa oli jotakin hyvin keskieurooppalaista. 

Ravintola on noussut hurjaan suosioon lyhyessä ajassa, joten pöytävaraus on ehdoton, viikollakin! Ragu on auki koko kesän, joten tässä yksi vaihtoehto, kun etsit auki olevaa ravintolaa heinäkuussa Helsingistä!

Suosittelemme lämpimästi!

ps. Pahoittelut kuvien laadusta, kamera teki tenät kesken ruokailun :(

EMO -parasta pitkään aikaan :)

Arki-iltana ulkona syöminen ravintolassa, jonne on halunnut päästä jo tosi pitkään, tekee arjesta juhlaa. Vielä kun odotukset niin ruuan, juoman kuin palvelunkin suhteen täyttyvät, on illallisen jälkeen enemmän kuin tyytyväinen olo. 

Gastrobar Emo avasi ovensa ravintola Olon vanhoissa tiloissa elokuussa 2013. Historiaa Emolla on takana siis pian vuoden verran. Emon tila on viihtyisä ja isot ikkunat antavat tilaan mukavasti valoa. Sisustus on väritykseltään maanläheinen ja rauhallinen. Tila on avara ja henkii skandinaavisuutta. 

Meidän vierailusta Emossa on vierähtänyt jo tovi ja menu on Emossa muuttunut. Nyt voimassa olevassa iltamenussa annokset maksavat 10 € ja annoksia suositellaan otettavaksi 5-6 per ruokailija - toki kunkin ruokahalusta riippuen. Meidänkin illallisella, jossa valitsimme kolme ja neljä ruokaa, ei alku-, pää- ja jälkiruokia eroteltu ja annokset olivat aivan mukavan kokoisia. Pienempään nälkään kolme ruokaa oli hyvä setti.  

Ihan alkuun saimme pöytään maukasta raksuteltavaa kauniisti tarjoiltuna. 

Aloitimme illan huikean hyvällä karitsapaistilla ja briossilla. Aikas täydellinen annos, josta löytyi monta raaka-ainetta ja makua, mutta itse raaka-aine eli karitsa, ei jäänyt muiden ainesosien jalkoihin. Kaunista ja viimeisteltyä ja meidän makuumme sopivasti kikkailua. 

Parsaa, luomumunaa ja Iberico-porsasta oli aivan huikea annos! Annoksessa kaikki oli kohdallaan ja maut täydensivät ja tukivat toisiaan loistavasti. Voi itku, kun parsakausi on niiiiiin lyhyt.

Pauliina oli nieriään oikein tyytyväinen. Kala oli hyvin valmistettu ja kalan oma maku hyvin säilytetty. Kalan kanssa erikseen tarjoillulla kastikkeella sai itse täydentää makuelämystä oman mieltymysten mukaan. Lisukkekukkakaali oli ihanan rapsakka. 

Kevätkananpoika oli myös maukas annos, mutta briossi ja parsa veivät tällä kertaa voiton tästä annoksesta. Mutta ei tässäkään ollut moitteen sanaa. 

Eurooppalaisia juustoja -annos sisälsi kolmea eri juustoa, kahta erilaista hilloketta ja palan näkkileipää. Juustoja ja hilloa oli sopiva määrä, mutta leipää olisin kaivannut lisää. Juustolautasella yllätti maukas homejuusto. 

Raparperipiirakka oli kelpo esitys, mutta jäi kuitenkin hieman suolaisten ruokien varjoon.

Ruokajuomana Hiton C21 oli oikein oivallinen. Viini on tasapainoinen, täyteläinen ja lempeä. Tämä viini toimii myös seurustelujuomana.

Jälkiruokaviininä raperperipiiraan kanssa toimi oikein hyvin tämä Hummelin Berstein.

Arki-illan illallinen Emossa oli loistoesitys. Ruuassa ei ollut moitteen sijaa ja ruokien kanssa suositellut viinit osuivat hyvin yhteen. Palvelu Emossa oli ystävällistä ja asiantuntevaa ja toimi sujuvasti koko illallisen ajan. Hinta ja laatu Emossa kohtaavat. Emossa on myös viehättävä viinibaari, jossa juomien lisäksi tarjoillaan myös snackseja. Viinibaarissa kävimme vain tsekkaamassa mestan, mutta vaikutti oivalta paikalta vaikka alkudrinksuille tai pienempään nälkään.  Emo

Emo saa meiltä lämpimät suosittelut! 

Kasarmikatu 44

Gastropub Rikhards!

Hans Välimäen rento gastropub Rikhards avasi ovensa muutama viikko sitten. Minä jouduin skippaamaan avajaiskekkerit karmean flunssan takia, mutta Mirka pääsi juhlimaan ja tutustumaan Rikhardsiin avajaispäivänä. 

Itse en malttanut kovin kauaa odottaa Rikhardsiin tutustumista, vaan varasin samoin tein pöydän Helsinki City Runin jälkijuoksuja varten. Puoli seiskan aikaan paikalle saavuttuamme, ravintolassa oli muutamassa pöydässä ruokailijoita, mutta tunnin päästä mesta oli jo aivan täysi. Suosittu tuntui Rikhards olevan. Eikä ihme. Rikhards on rento ja viihtyisä mesta. Sisustus on hauska ja persoonallinen. Menun annokset vaikuttivat ensisilmäyksellä mielenkiintoisilta ja annosten kuvauksia oli hauska lueskella. Tälläistä mestaa on Helsinkiin odotettukin.

Ihan alkuun olisin ottanut alkoholittoman oluen, jota paikasta ei kuitenkaan tähän hätään vielä löytynyt. Ruokalistaan tutustumisen hoidin siis veden voimalla. Menuun on otettu vaikutteita Ranskasta, Belgiasta, Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Menulta löytyi monta houkuttelevaa annosta. Minä päädyin Chilli dogiin (15 €) ja lisukkeeksi valitsin pekonipapuja (5 €). 

Chilli dog oli nimensä mukaisesti sopivasti tujua potkua sisältävä hodari. Täytteitä oli reilusti, mutta hodari oli kuitenkin helposti syötävä. Chorizo vaan on aina niin hyvää ja tässä hodarissa sitä oli ilahduttavan paljon! Minä diggasin tästä; raikasta ja maukasta, hyviä makuja. 

Hodaria ihan himppasen enemmän säväytti niin simppeli ja niin maukas lisukkeeni: pekonipavut. Yksinkertainen annos oli älyttömän maukas, vaikken suuri pekonin fani olekaan. Papuja ja pekonia, ei tähän muuta tarvittu. Taas muuten vinkkiä kotikeittiöihin aikas hauskasta lisukkeesta.

Ruokakamuni valitsi listalta suolassa paahdettua juuriselleriä, purjotuhkaa, paistettua parsakaalia ja hollandaise-kastiketta. Mielenkiintoinen ja erittäin maukas oli selleri näin tarjoiltuna. Hollandaise-kastike tässä annoksessa oli parhaita, mitä olen maistanut. Ja enpä ole tainnut parempaa selleriäkään maistaa. Suosittelen testaamaan.

Sellerin lisukkeeksi valikoitui leipä, joka tosiaan oli pelkkää leipää. Tähän olisimme kaivanneet jotain mukavaa tahnaa tai voita pelkän leivän sijaan. 

Jälkiruokakahvit, espresso ja tavallinen kahvi, tarjoiltiin kauniista kahviastioista. Kahvia tarjoiltiin pöytään iso pannullinen, josta riitti monta kupillista. Tykkäsin.   

Jälkiruokana oli laventelilla maustettu Cremé Brúleé, jossa Rikhard's onnistui aivan hyvin.  

Rikhards siis täyttyi nopeasti illan aikana. Ravintola oli ruokailumme loppupuolella jo aivan tukossa ja jengiä riitti baaritiskiä myöten. Väen määrästä ja ravintolan alkumetreistä huolimatta palvelu toimi pientä, hetkellistä notkahdusta lukuunottamatta. Palvelu oli mutkatonta ja rentoa, tämän paikan fiilikseen oikein sopivaa. Illan loppulasku lämmitti mieltä. Varsinkin, kun olin sekä omaan että ystäväni ruokaan oikein tyytyväinen. 

Ensivisiitti Rikhardsissa oli positiivinen kokemus - onneksi. Tykkäsin paikasta heti ensisilmäyksellä ja olipa kivaa, että ruokakin oli tosi hyvää. Tänne kyls uudestaan. Niin ja hei, tiskille pääsee aina syömään ilman varausta. 

Rikhards

Iltapalalla Pastiksessa

Pastis on ollut elossa jo vaikka ties kuinka pitkään ja nyt vasta koitti hetki, kun pääsimme sisälle asti. Useasti olemme molemmat Pastikseen yrittäneet varata pöytää, mutta emme ole onnistuneet. Lounasaikaan keskustassa hengailu on hyvin harvinaista ja siksi Pastikseen emme vaan ole päässeet. Lauantai-iltana päätimme, kun olimme kaksin liikkeellä, kokeilla onneamme ja vaan marssia Pastikseen sisään ja toivoa parasta. Hyvä liike oli. Baaritiskillä oli tilaa ja jes, täällä me ollaan v i h d o i n menu edessä ja viinilasi kädessä. 

Nälkähän meillä tietenkin oli, vaikka etukäteen oltiin ajateltu, että haukataan jotain pientä. Pastiksen menulta löytyi monta kiinnostavaa vaihtoehtoa. Tällä kertaa valitsimme Pastiksen simpukat ja currya (alkuruokana 13,50 €) ja Tryffelisuolatut maalaisranskalaiset (5,50 €). 

Pastiksessa oli bistromainen fiilis ja hyvä meininki. Tiskillä oli kiva istuskella, nauttia viintä ja vaihtaa kuulumisia ruokia odotellessa. Molemmat oltiin fiiliksissä siitä, että on mahdollista päästä suosittuun ravintolaan syömään näin spontaanisti, eikä aina tarvitse olla monta kuukautta etukäteen skarppina pöytävarausten kanssa. 

Pastiksen simpukat alkuruokana oli aivan kivan kokoinen setti. Simpukoiden kanssa tarjottiin currymajoneesia, joka oli erittäin hyvä dippi ranskalaisille. Itse simpukat oli aikamoinen pettymys. Odotukset olivat korkealla, mutta ne eivät täyttyneet. Liemi oli mauton ja mitäänsanomaton, itse simpukat maistuivat simpukoille ja olivat aivan hyvin valmistettuja. Tästä annettiin palautetta keittiöön, jossa myös pahoiteltiin hieman heikkoa esitystä. 

Simpukkapettymys onneksi laimeni ja unohtui huippuja Tryffelisuolattuja maalaisranskalaisia syödessä. Molemmat oltiin sitä mieltä, että nyt taidettiin saada parhaimmat ranskalaiset ikinä. Maxillissa syödyt ranskalaiset jo jokin aika sitten sytyttivät jonkunlaisen tauon jälkeen ranskalaisten pariin. Silloin oikeastaan uudestaan innostuin ranuista, mieleen on jäänyt paksut, rapeat ja suolaiset perunat ja ihanan maukas aioli. Mutta siis, Pastiksen ranskalaiset olivat kookkaita, sopivan suolaisia ja rasvaisia. Lisukkeena niitä oli riittävästi, vaikka kaikkihan olisimme syöneet anyway. 

Ranskalaisten kanssa tarjoiltiin talon omaa ketsuppia ja sinappia. Sinappi vasta hyvää olikin. Sopivan tujua, mutta makeaa. Sinappia myydään Pastiksessa (purkki maksaa 8,50 €) ja suosittelemme kyllä tätä maistamaan. Pastikseen voisin mennä "pelkästään" tiskille notkumaan, juomaan yhden bissen ja syömään näitä tähän astisen elämän huipuimpia ranskalaisia ja eri maukasta Pastiksen sinappia. 

Mirkan Tartar karitsasta oli juuri sellainen kuin olla pitääkin. Liha oli laadukasta ja maukasta. Perinteiset lisukkeet toimivat ja annoksessa ei ollut moitteen sijaa. Tartaria ei kovin monesta ravintolasta Helsingissä saa, joten jos tartar-hammasta kolottaa suuntaa Pastikseen, et pety!

Pastiksen jälkiruokalistalta löytyy kolme makeaa herkkua, jotka sattuvat olemaan kaikki lempijälkkäreitämme. Voiskohan näistä tehdä jonkun jälkiruokalajitelman, jolloin saisi maistaa kaikkia kolmea...? ;). Oikeasti jälkiruokavalinta oli jo etukäteen päätetty. Luin Pastiksesta jutun Lumo Lifestyle -blogista  ja jutun luettuani tuli vahva fiilis, että Pastikseen on päästävä nimenomaan syömään Suolakaramelli Cremé Bruléta. Cremé Brulée -addiktilla eli Mirkalla ei usein ole muita vaihtoehtoja, jos tämä jälkkäri listalta löytyy. 

Suolakaramelli Creme Brulee oli huippu. Ei mitään moitteita. Pelkkiä kehuja. Toisen olisi voinut tilata. Ihan varmasti tämä oli yksi parhaista Crème Brûlée ikinä (Mirkan asiantuntija kommentti;).

Viinien kanssa meitä palveltiin myös erittäin hyvin. Saimme maistella ehdotuksia, hyväksyä ja hylätä. Mielenkiintoisin viini tänä iltana oli Sancerre. Tätä viiniä ei tietty Alkosta saa, joten tässä pitänee alkaa suunnittelemaan matkaa Loiren alueelle. Viinitila on toiminut 1500 -luvulta asti, joten viinin tekemisellä on täällä pitkät perinteet. Tämä nimenomainen viini oli erittäin tasapainoinen, kuiva, mutta pehmeä ja maultaan lempeä. Viiniä tuo maahan Tampereen viinitukku. 

Jälkiruokien kanssa tarjoilija suositteli Cremé Brûléen kanssa Tokajia, joka olikin erittäin hyvä suositus. Mirka päätyi ikisuosikkiimme, Moscato D'astiin, joka meidän mielestä sopii kaikkien jälkkäreiden kanssa tai ilmankin sitä jälkkäriä. 

Laskun maksun koittaessa tuli mieleen, että tyypit tosiaan lähti pienelle iltapalalle. Haukkaamaan siis jotain pientä. Eikä tee mieli juodakaan oikeen mitään, mutta kuinkas kävi. Pauliinan ruuat; pienet simpukat, ranskalaiset ja jälkiruoka maksoivat 29,50 € ja juomat 30,50 €, loppusumma 60 €. 

Mirkan vastaava setti: pienet simpukat, ranskalaiset, tartar-pihvi alkuruokana ja jälkiruoka 44 € ja juomat 39 €. Söimme ja joimme erittäin hyvin ja setti oli todella hintansa arvoinen. Mutta kyllä väkisinkin tulee mieleen ajatus, jota olemme jo pitkään ennen Jaana Pelkostakin pohtineet, että ravintolassa ruuan kanssa nautitun alkoholin verotus voisi olla tuntuvasti pienempi, eikö...? 

Illallinen Pastiksessa jätti hyvät fiilikset. Palvelu oli asiantuntevaa ja rentoa ja tarjoilijoiden kanssa oli kiva jutskailla ruuasta ja viineistä. Tänne tullaan toistekin. Pastis

Kiitämme:
- pääsimme syömään ilman varausta
- hauska henkilökunta
- hyvä ja asiantunteva palvelu
- ranskalaiset ja Cremé Brulée
- hyvät viinit

Moitimme: 
- simpukoiden liemi oli mauton