Pilatesta ja kokkausta Sisiliassa, päivä 2!

Tiistaiaamuna pääsimme heti tositoimiin kellon herättäessä 7.45, jotta ehtisimme ajoissa vartin päästä alkavalle pilatestunnille. Sisiliassa pilatesohjaajanamme toimii somatic-pilatesohjaaja Outi Huovinen. Ensimmäinen pilatestunti oli matkaajille aivan ihana. Teimme rauhallisia avaavia liikkeitä, jotka virkisti mielen ja ruumiin. 

Aamiaisen jälkeen aloitimme kokkauskurssilla, jossa ensimmäisenä aiheena oli kuskusin valmistus. Sisilialainen keittiö on saanut vaikutteita arabialaisista ruuista ja kuskus on täällä suosittu ruoka. 

Kokkauskurssin jälkeen rentouduimme altaalla nauttien auringosta, kirjoista ja tietenkin juomista. Uima-altaan vesi oli erittäin virkistävää - onneksi aurinko lämmitti. 

Lounaan aika oli puoli kaksi. Alkupaloina nautimme tällä kertaa pienet leipäset, joissa oli päällysteenä ricottajuustoa ja pistaasipähkinöitä ja toisessa taas ihanan maukas ja raikas tomaattikastike. 

Lounaan pasta oli mielenkiintoisen makuinen. Pasta oli valmistettu aurinkokuivatuista tomaateista, kapriksista ja manteleista. Mantelit toivat pastaan mukavaa purutuntumaa, kaprikset suolaisuutta. Tykättiin tästäkin. 

Pääruokana oli sisilaisella juustolla täytetty peruna. Tämä oli todella herkullinen annos, jota voisi kokeilla kotonakin. 

Lounaan kruunasi ihan mielettömän hyvä suklaakakku! Kakussa oli täydellinen mantelipohja, suklaajäädykettä ja -kastiketta. 

Parin tunnin lounaan jälkeen kävimme kävelemässä oliivilehdossa ja pääsimme seuraamaan oliivien keräystä. Mielenkiintoista puuhaa! Vultaggion tilalla on noin 700 oliivipuuta, joiden sadonkorjuu kestää useita viikkoja. 

Kävelyretken jälkeen menimme ravintolan baariin tutustumaan valkoviinitarjontaan. Maistoimme aperitiiveina kahta paikallista luomuvalkoviiniä. Catarratto-viinissä oli huumava tuoksu. Maku oli hapokas ja sitruksinen. Bianco Maggioressa oli miedompi tuoksu, mutta maussa oli enemmän hedelmäisyyttä ja mineraalisuutta. Tämä viini oli kypsytetty terästynnyreissä. Molemmat viinit olivat oikein kivoja ja raikkaita.  

Illallisen alkupalaksi saimme tähän asti parhaan annoksen. Ihanan, juustolla täytetyn munakoison. 

Seuraavaksi oli vuorossa äyriäiskuskus, joka oli oikein herkullista. 

Sitten oli kalojen vuoro. Pikkukala oli oikein maukas. Isompi kala jakoi vähän mielipiteitä. Reilu annos vihreää salaattia oli loistolisuke. 

Illallisen jälkeen oli taas aika mennä nukkumaan. Hetken aikaa jaksoimme kuitenkin ihailla uima-allasta iltavalaistuksessa. 

Pilatesta ja kokkausta Sisiliassa, päivä 1!

Saimme keväällä loistoidean lähteä Sisiliaan Pilatesta ja kokkausta -kurssille. Tälläisen huippumielenkiintoisen kurssin järjesti ArsMondo lokakuun puolessa välissä lähellä Trapanin ja Marsalan kaupunkia. Viikon kurssilla on päivittäin pilatestunteja, kokkauskursseja, viinitilavierailu, lounaita, illallisia - sisilialaisia viinejä unohtamatta. 

Matkustaminen Sisiliaan oli hieman työlästä. Lensimme ensin Roomaan Norwegianin suorilla lennoilla. Roomasta jatkoimme Alitalian lennolla Palermoon. Vaihto Rooman kentällä terminaalista toiseen sujui todella jouhevasti. Onneksi olimme kuitenkin varanneet vaihtoon aikaan noin kaksi tuntia, ettei tarvinnut panikoida ja kiirehtiä - tunti olisi ollut matkatavaroiden kanssa liian nihkeä, koska olimme varanneet jatkolennon erikseen. Palermosta jatkoimme matkaa autokuljetuksella kohti majapaikkaamme Agriturismo Vultaggiota. Matkaa teimme kaikkinensa noin 10 tuntia. Majapaikkaan saavuttuamme menimme aika lailla suoraan illallispöytään. Sitä ennen ehdimme kuitenkin heittää matkalaukut huoneeseen ja hieman ihastella seuraavan viikon kotiamme. 

Agriturismo Voltaggio sijaitsee maaseudulla. Majapaikkaa ympäröi oliivilehdot ja hedelmätarhat. Tunnelma täällä on rauhallinen ja kiireetön. Täällä tunsi heti olonsa kotoisaksi ja tervetulleeksi. Ruoka- ja majoituspalveluiden lisäksi Vultaggiossa on turkkilainen sauna ja jacuzzi, uima-allasalue ja kauneushoitola.  

Agriturismo Vultaggion ravintolan filosofia on slow food -meininkiä. Ravintolan keittiössä ruuan valmistuksessa ja resepteissä kunnioitetaan perinteitä.  Raaka-aineet saadaan paljolti oman tilan antimista, kuten vihannekset, hedelmät ja oliiviöljy. Ravintola on myös paikallisten suosiossa. Täällä vietetään paljon erilaisia perhejuhlia. 

Illallisen alkupalat olivat herkullisia jaettavia annoksia, joissa oliivit ja oliiviöljy olivat nostettu tärkeään osaan. Saimme maisteltavaksi Caponataa, sieniä, oliiveja, ricottajuustoa, paprikoita, talon leipää ja pieniä kikhernepihvejä, jotka olivat ehdottomasti meidän suosikkeja. Saimme kivan kattauksen paikallisia herkkuja alkupaloiksi. 

Ruuan kanssa nautimme talon luomuviiniä, joka oli ihanan kylmää! Viini ei aivan ollut meidän makuumme, mutta maistui pitkän matkustuspäivän jälkeen. 

Antipastojen jälkeen nautimme paikallista Trapanin alueen Busata-pastaa todella herkullisen yrteillä ja valkosipulilla maustetun tomaattikastikkeen kanssa. Makunautintoa täydensi parmesanjuusto ja oliiviöljyssä pyöritetyt leivänmurut.

Varsinainen pääruoka oli Sisilian klassikkoannoksesta kevennetty versio Melanzane alla parmigiana eli munakoisoa tomaattikastikkeessa parmesaanijuuston kera. Mozzarella oli tästä versiota jätetty pois ja silti annos maistui ihan todella herkulliselle. Munakoiso on Sisilian yksi keskeinen raaka-aine, tämän vihanneksen ystävälle aivan loistokohde! Sisiliasta on kotoisin mm. Pasta alla Norma - munakoiso on monen sisilialaisen herkullisen ruuan pääraaka-aine. Ensivaikutelma sisilialaisesta keittiöstä on se, että ruoat ovat voimakkaasti maustettuja.

Illallisen jälkeen oli mahtava kävellä omaan kotiin ja suoraan nukkumaan - valmistautumaan hyvin aamun ensimmäiseen pilatekseen. 

Juurileipää!

Leipä ja erityisesti juurileipä on vaan niin hyvää. Leipää olen syönyt aina ja tykännyt siitä niin paljon! Ravintolavierailuilla ollaan aina kiinnitetty huomiota leipiin ja muistijäljen ovat jättäneet mm. Chef & Sommelierin leivät ja siellä erityisesti taivaallisen ihana rosmariinilla maustettu ruisleipä. Ravintola Ragun illallisella leipävalikoima oli mieletön ja onneksi Helsingistä löytyy nyt ihana leipomo-ravintola Levain, joka on leivänrakastajan taivas! Viimeksi olin juurileivästäaivan fiiliksissä ravintola Kerhon lounaalla - mahtavaa, että lounaalla tarjotaan ihan todella hyvää juurileipää! 

Ravintola Kerhon leipomon, konditorian PH7:n leipiä maistelimme myös taannoisella Tukholman risteilyllä. Suosittelen tutustumaan konditoria PH7:n tuotteisiin - leivät olivat ihan älyttömän hyviä! Ja niin ovat konditorian makeat tuotteet myös. 

Juurileivät ovat minun makuun aivan täydellisiä leipiä. Itse innostuin toden teolla juurileivän leivonnasta viime syksynä, kun osallistuin Järvenpään Opiston loistavalle ruisleipäkurssille. Ruisleipäkurssi kesti yhden illan (noin 4h) ja kurssin vetäjänä toimi Tiia Kylänpää, joka todella hyvin opetti meille perinteisen, juureen leivotun ruisleivän salat.

Taikinan oli Tiia tehnyt meille valmiiksi, koska juureen leivottu leipä vaatii aikaa. Ensin sekoitetaan kädenlämpöiseen veteen (1,5l) juuri (2 dl) ja niin paljon jauhoja, että syntyy sakea velli. Tämä seos jätetään lämpimään ja vedottomaan paikkaan 1-2 vuorokaudeksi. Seosta voidaan sekoitella ja hämmennellä joitakin kertoja ja lisätä samalla jauhoja. Seuraavana päivänä on erittäin tärkeää muistaa ottaa juurta talteen seuraavaa leivontakertaa varten!  

Tässä vaiheessa taikinaan lisätään suola (3-4 tl) ja se alustetaan niin, että se on sopivan kiinteää. Jauhoja kannattaa lisätä vähitellen, koska jauhot imevät nestettä ja taikina saattaa muuten turvota turhan kovaksi. Hieman löysemmästä taikinasta tulee maukkaampi leipä. 

Alustetun taikinan pinta tasoitetaan ja siihen painetaan kämmensyrjällä risti. Taikina jätetään kohoamaan vedottomaan paikkaan 1-2 tunniksi, ja ristikuvion kadottua taikina on valmis leivottavaksi. 

Taikina painellaan kiinteäksi ja siitä pyöritellään limppuja tai reikäleipiä. Teimme kurssilla ruislimppua, reikäleipää ja pieniä ruisleipäsiä. Reikäleipiin tuleva taikina kannattaa jättää vähän löysemmäksi. 

Oli kiva seurata ammattilaisen työtä ja myöskin itse saada opastusta erityisesti tässä leivän pyörittämisvaiheessa. 

Leivän annetaan kohota liinalla peiteltynä noin tunnin verran, kunnes pinta hieman repeilee. 

Reikäleivät ja ruisleipäset voi pistellä haarukalla ennen uuniin laittamista ja myöskin suihkauttaa vettä päälle. 

Paistoimme leipiä noin 225-250 asteessa hetken ja sen jälkeen lämpötilaa alennettiin noin 200 asteeseen ja paistamista jatkettiin noin puoli tuntia. Limput ovat kypsiä, kun ne kumisevat ontosti pohjaan koputellessa. Reikäleivät paistuvat noin 20-30 minuuttia. 

Arvatkaa vaan, miten ihanalta maistui uunituore (eka itse tehty!) ruisleipänen voin kera!

Ruisleipäkurssi oli yksi parhaista ruokaan liittyvistä kursseista, joihin olen osallistunut. Kurssin myötä olen itse innostunut leipomaan juurileipää kotona. Kurssilta saimme Tiian 40 vuotta vanhaa ruisjuurta matkaan, josta on aivan huippua leipoa niin ruisleipää kuin vaaleampaa versiota. Viimeisin innostus ruisleivän saralla on ollut maustaa se Chef & Sommelierin tapaan rosmariinilla. Aika hyvää tuli ensi kerralla - saa nähdä millaista huomenna! Juurileivän ja -sämpylöiden leipominen on hauskaa puuhaa. Omat kotileipomukset ovat onnistuneet vaihtelevalla menestyksellä ja varsinkin paistoaikaa on pitänyt seurailla tarkkaan, uunit kun ovat erilaisia. Mutta tekemällä oppii, toivottavasti! 

Taannoisen Hesarin jutun innoittamana olen viime aikoina ollut erityisen innostunut leipomaan vaaleaa leipää ruisjuureen. Suosittelen tutustumaan Hesarin juttuun! Ohje on tosi hyvä ja olen saanut tällä reseptillä aikaan ihania sämpylöitä. Paras paistotulos on tullut, kun olen käyttänyt pizzakiveä. Jutussa annetaan ohje myös vehnäjuureen valmistukseen ja vehnäjuurileipään. Tähän tutustun seuraavaksi - kohta alkaa olemaan jääkaappi täynnä erilaisia juuria! Hesarin jutun lisäksi suosittelen tutustumaan Teemun ja Markuksen leipäkirjaan ja jos oikein todella innostunut hapanjuurileivonnasta, kannattaa liittyä facen Hapanjuurileipojat-ryhmään. 

Mutta jos sä et innostu juurileivonnasta, niin sitten kannattaa käydä hakemassa omat leivät Levainista, jonka nimikkoleipä on niin hyvää. Yksi pitkäaikainen leipäsuosikkini on Fazerin Grand Blanc -leipä, jota usein nappaan matkaan City Centerin myyntipisteestä. Uusin suosikki on kotikulmilla sijaitseva ravintola Kerho, josta juurileipää on myynnissä myös kotiin ostettavaksi edulliseen hintaan. 

Oispa kiva kuulla, mitkä ovat sinun leipäsuosikkisi? Tai mistä sinä käyt ostamassa herkkuleivät? Ootko jo kokeillut juurileivän tai -sämpylöiden leipomista?