Meilahden Ravintola N:o 11 valikoitui lauantai-illan ravintolaksi juuri sijaintinsa ja aikaisemman, pikaisesti suoritetun visiitin perusteella. Tällä kertaa haettiin reilua, perinteistä safkaa - ja jos ravintolan menulta löytyy Tartar, on päätös helppo.
Ravintola N:o 11 on aikoinaan avattu jo vuonna 1946. Alkuperäisellä omistajalla, HOKilla oli kuulemma tapana nimetä Helsinkiin avaamansa ravintolat numerojärjestyksessä. Tämä Kuusitien ja Pihlajatien kulmaan avattu ravintola oli siis yhdestoista. Vuonna 2005 uudet omistajat palauttivat ravintolan alkuperäisen nimen takaisin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten tälläkin kortteliravintolalla. Ravintola tunnetaan myös Kuusihokki ja Risuhokki -nimillä.
Meillä oli onnistunut illallinen Kuusihokissa. Ruoka oli sitä, mitä odotettiinkin. Annokset olivat runsaat ja maukkaat. Meitä ilahdutti vielä illan aikana ravintolassa olleen miesporukan kuorolaulu - harvinaista herkkua. Upeeta laulua oli mukava kuunnella parin kappaleen verran. Uralin pihlajasta tuli heti ala-asteen musiikintunnit vahvasti mieleen.
Minun valinta osui Tartariin. Perinteiset leikkeet ja pihvit eivät kuulu omiin suosikkeihin - tosi harvoin tulee niitä syötyä. Mutta Tartar maistuu aina! Kuusihokin Tartar oli hyvä. Tartar tarjoiltiin suolakurkkujen, kapristen, punasipulin ja punajuuren kera. Annokseni oli alkuruokakokoa. Vaikka Tartaria rakastan, liika on liikaa. Tässä ruokalajissa alkupalakoko on just hyvä.
Wienin leikkeellä oli kokoa ja makua. Wienin leike tarjoiltiin sitruunan, persiljan, anjoviksen ja kapristen kera.
Grillipihvi sai kehuja punaviinikastikkeesta. Itse pihvi oli syöjän makuun liiaan raaka - minä tykkäsin maistiaisesta. Annoksesta teki aavistuksen kevyemmän, kun lisukevaihtoehdoksi valikoitui Caesar-salaatti.
Pariloitua broileria, pippurikastiketta ja niin ikään lisukkeena Caesar-salaattia.
Hampurilainen oli iso! Tästa annoksesta riitti maistiaisia koko pöytäseurueelle. Hampurilaisen pihviä kehuttiin kovasti.
Oscarin leike tarjoiltiin katkarapujen kanssa. Alle oli piilotettu vihanneksia ja iso kasa ranskalaisia.
Eniten minua ihastutti jäkiruokalistalla olevat Köyhät ritarit. Jos Uralin pihlajaa kuunnellessa tuli nostalginen fiilis, niin ehdottomasti myös Köyhiä ritareita syödessä. Itse asiassa jo niiden valmistamisen aikana tulleen tuoksun aikana. Köyhät ritarit ovat oman lapsuusajan herkku, jota en ole syönyt todella moneen vuoteen. Kuusihokin ritarit olivat ihanat. Itse vaihtaisin kermavaahdon vaniljajätskiin - sopii omaan suuhun paremmin.
Pallo vaniljajäätelöä kinuskikastikkeen kera oli myös oiva jälkkäri.
Maistui myös hyvin mansikkakastikkeen kanssa.
Ravintola N:o 11 sopii parhaiten klassikkoruokien ystäville. Listalta löytyy perinteisiä annoksia, joita ei joka paikasta saa, kuten pariloitua maksaa ja vorschmackia. Annokset ovat isoja ja yksinkertaisia - reilua kotiruokaa. Palvelu toimi Kuusihokissa hyvin, myös hinta vastaa laatua. Ravintola N:o 11 on hyvä valinta, kun kaipaat perinteistä safkaa, hyvään hintaan ja isoon nälkään.
Näyttääpä aika miehekkäiltä annoksilta. Tuollaista hyvää perusruokaa. Täytyykin pistää tämä paikka mieleen kun joskus Helsinkiin eksyn :)
VastaaPoistaKyllä! :) Näillä annoksilla ei jää nälkä. Ja nimenomaan hyvää, perinteistä safkaa. Listalta löytyy ihania klassikkoannoksia ja myös syötävää kevyempään nälkään.
Poista