Kuohuviinitasting by Master of Wine Tuomas Meriluoto

Viini- ja ruokamessujen parasta antia ovat minusta erilaiset tastingit. Viime vuonna osallistuimme upeaan Saksan jokilaaksojen viinit -tastingiin, josta sain monta kivaa uutta viinivinkkiä ja paljon tietoa saksalaisista viineistä. Tänä vuonna aikatauluumme sopi hyvin Tuomas Meriluodon kuohuviinitasting. Mikäs olisi hei parempi aloitus viikonlopulle kuin kuohuviinitasting? Suosittelen kokeilemaan vaikka kaveriporukalla ihan omaa kuoharitastingia. 

Tasting oli tosi hauskasti rakennettu ja koottu eri maiden kuohuviineistä sisältäen yhden rosekuohuviinin ja kirsikkana kakun päällä samppanjan! Tuomas veti tastingin tosi rennosti, mutta erittäin asiantuntevasti. Häntä oli ilo kuunnella!

Kuva Winestate

Aloitimme tastingin rutikuivalla cavalla. Espanjalainen cava on perinteisellä menetelmällä tehty kuohuviini. 99 prosenttia cavasta valmistetaan Katalonian alueella. Luomuviljelty Mirgin Reserva Cava Brut Nature (15,50 €) tulee Alta Alellan viinitilalta, joka sijaitsee vain 10 kilometrin päässä Barcelonasta. Viini valmistetaan siis perinteisellä tavala ja toinen käyminen tapahtuu pullossa 15 kuukauden ajan. Jäännössokeria tässä kuoharissa on vain 2 gr / l. Yllätyin, kuinka raikas tämä cava oli. Maku oli todella puhdas ja siksi Tuomas suositteli viiniä esimerkiksi sushin kanssa ja toki tämä vegaaninen luomuviini on erinomainen vaihtoehto myös aperitiivina. 

Kuva Winestate

Tastingin toinen kuohuviini tuli Chilestä. Torres Estelado Organic Extra Brut (14,35 €) on valmistettu minulle aivan uudesta Pais-rypäleestä, jonka historia oln mielenkiintoinen. Pais-lajike lähti uuteen nousuun 2000-luvun alussa Chilen valtion aloitteesta ja nyt rypäleen arvo on yli 40-kertaistunut. Pais on punainen rypäle, mutta kuohuviiniä valmistettaessa rypäle puristetaan niin nopeasti, että siitä saadaan valkoinen mehu. Ensimmäinen käyminen tapahtuu terästankeissa ja toinen käyminen pulloissa. Tuoksu on hedelmäinen ja tässä oli selvästi enemmän makua. Sokeria viinissä on 6 gr / l eli kolminkertaisesti verrattuna ekaan kuohuviiniin. Minä tykkäsin tästä chileläisestä kuohuviinistä kovasti ja oli minun suosikki. Alkon muistilistalle ehdottomasti. 

Seuraavaksi matkustimme Ranskaan ja pääsimme maistelemaan Cremantia eli ranskalaista, perinteisellä menetelmällä valmistettu kuohuviiniä. Tämä punaiseen pulloon Code Rouge Brut Éternel blanc de blancs  tulee Etelä-Ranskasta Limouxin alueelta. Maku oli ihana ja tuhti. Tuomaksen suositus tälle kuoharille oli ruoka ja hän mainitsi esimerkkinä sienikeiton, jonka kaveriksi tämä juoma sopisi. Minä ihastuin kermaiseen jälkimakuun. Oli aivan ihana. Tätä viiniä ei Alkosta löydy, mutta suosittelen ehdottomasti maistamaan muita Cremanteja. Me ihastuimme Cremanteihin Alsacen reissulla. Nousi ehdottomasti lempijuomiemme kastiin. 

Kuva Winestate

Prosecco on pitkään ollut yksi lempijuomistani. Tykkään proseccon hedelmäisyydestä ja raikkaudesta ja juoman helppoudesta Prosecco on maailmanlaajuisesti suosittu ja on Suomessakin nostanut kovasti suosiotaan. Tämä Jeio Organic prosecco (14,98€) oli todella kiva! Maku oli kuiva, raikas ja hapokas. Luomuviini tulee Bisolin tilalta, joka on laadukkaastaan Proseccostaan kuuluisa. Tämän proseccon valmistukseen käytettävät rypäleet kerätään käsin ja vaikoidusti tilan tarhoilta. Prosecco, jota todellakin kannattaa maistaa!

Tastingin Rosekuohuviini tulee Lindauerin viinitalosta Uudesta-Seelannista. Tämä viini valmistetaan tankkikäymismenetelmällä eli viini jätetään tankkiin hiivasakan kanssa. Tässä kuohuviinissä oli tastingin viineistä eniten paahteisuutta. Oiskohan se tuo runsas paahteisuus, joka ei niin mun makuun iske. Jäännössokeria on 12 g / l ja sokerin mukaan mitoiltetuna asettuu siihen kuivan ja puolikuivan rajamaille. Vuoden 2015 -viinit kilpailussa viini sai pronssimitalin ja on omassa hintaluokassaan Ilkka Sirenin mukaan häkellyttävän hyvä. 

Kuva Winestate

Tastingin kruunasi todella kivan makuinen samppanja, jota maistoimme aivan viimeisenä. Tämä Henriotin tilalta tuleva  Blanc des blanc -samppanja oli raikas ja hedelmäinen. Henriotin tila on Champagen alueen vanhin yhtäjaksoisesti saman perheen omistuksessa ollut perheyritys, nyt jo kahdeksannessa polvessa. Non vintage -merkintä samppanjassa tarkoittaa, että kyseessä on standardituote, jonka laatu pyritään pitämään vuodesta toiseen samalla tasolla - aina näissä tastingeissa oppii uutta! Sokeria tässä samppanjassa on 8 g / l. Samppanja sopii hyvin aperitiiviksi, mutta on parhaimmillaan ruuan kanssa. Ruokasuosituksia on muun muassa meren herkut, vaalea liha ja sienet. 

Kuohuviinitasting oli hauska makumatka ympäri maailmaa. Oli kiva kuulla paljon  kaikenlaista uutta ja ensi kertaa näin peräjälkeen maistaa cavaa, proseccoa, cremantia ja muita eri maiden kuohuviinejä. Tälläinen tasting olisi hauska järjestää ihan omin voimin kaveriporukalla! Jokainen voisi tuoda tastingiin vaikka oman lempparikuoharin tai tehtäväkseen etsiä jonkun maan laadukkaan, hyvän hintalaatusuhteen omaavan kuohuviinin - ja sitten vaan maistelemaan. Tastingin kruunasi esitys ja seikkaperäinen ohjaus kuohuviinipullon avaamiseen veitsellä. Olipa ihanaa nähdä tämä ensi kertaa livenä! Klikkaa instaamme ja katso, kuinka tyylikkäästi kuoharipullo aukeaa! 

Mahtava viinitasting: Saksan jokilaaksojen viinit!

Tämän vuoden viini- ja ruokamessujen parasta antia oli mahtava viinitasting Saksan jokilaaksojen viineistä. Viime kesänä teimme ihanan reissun Alsacen kuvankauniisiin viinikyliin ja tutustuimme pitkään ja hartaasti alsacelaisiin viineihin. Reissun ihanin päivä vietettiin Eguisheimin kylässä, jossa tutustuimme mm. Zinckin viinitilaan ja kävimme lukemattomissa viinitaloissa. Eguisheim on meistä ihan must paikka Alsaceen matkuvastalle viinin ystävälle. Toisena matkahaaveena minulla on jo pidempään ollut Moselin alue. Tänne olisi ihana lähteä pyöräilemään ja tutustumaan Moselin alueen viineihin. 

Ajattelin lievittää matkakuumetta osallistumalla viini- ja ruokamessujen Saksan jokilaaksojen viinien tastingiin. Mitäs veikkaatte, lievenikö matkakuume...? Ei lieventynyt, päinvastoin! Antti Uusitalon pitämä luento ja tasting Saksan jokilaaksojen viineistä oli erinomaisen hyvä. Saimme kuulla napakan tietopaketin Saksan jokilaaksojen viineistä, tyypillisistä rypäleistä ja näimme kuvia upeista maisemista! Aivan mielettömän näköisiä paikkoja! Jos eteesi sattuu ja tarjoutuu mahdollisuus osallistua Antin pitämään tastingiin, suosittelen ehdottomasti osallistumaan. Viineistä innostuneelle suosittelen vierailua ravintola Vinkkeliin, jonka viineistä Antti vastaa.  

Tastingissa maistoimme kuusi erilaista viiniä, joista muutamasta omasta suosikista kerron tarkemmin. Kas kummaa, omat viinisuosikit olivatkin peräisin juuri Moselista. Taitaa olla mulle niin sopiva matkakohde! Maistelun aloitimme kuplivalla, jatkoimme valkoviineillä, maistoimme yhden punaviinin ja ihan lopuksi makeahkon rieslingin. Aika kiva lauantain alkuillan kattaus? Kannattaa muuten tsekata Saksan viinitiedotuksen sivut. Tastingissa saimme erinomaisen Saksan viinitiedotuksen esitteen saksalaisista viineistä.  

Saksahan tunnetaan valkoviineistä, mutta punaviinien tuotanto kasvaa koko ajan. Tämän verran itsekin tiesin ennen tastingia, mutta luennon aikana opin kaikenlaista uutta. Kuten, että Saksa on maailman kahdeksanneksi suurin viinintuottajamaa ja suurin osa maan viinialueista sijaitsee jokilaaksoissa. Alkon valikoimista Antin koonnin mukaan saksalaisia valkoviinejä on 172 kappaletta, punaviinejä 16 kappaletta. Mielenkiintoista on, että Saksa on maailman kärkimaita kuohuviinien nauttijoina ja meiltä Alkostakin saksalaisia kuplivia löytyy 24 erilaista.  

Tastingissa maistoimme alkuun erittäin kuivaa, hapokasta, hedelmäistä ja sitruksista Barth Riesling-kuohuviiniä. Hintaa tällä kuohuviinillä on 19,98 €. Minun makuuni Barth Riesling oli aivan kiva kuohari, mutta aavistuksen liian kuiva. Barth Rieslingissä miellytti pehmeät kuplat ja hedelmäinen maku. Juoma toimii hyvin tietenkin aperitiivina, pikkusuolaisten ja vaikka blinien kera. 

Kuva löytyi täältä

Maistelun viineistä omaksi suosikiksi nousi aivan uusi tuttavuus! Ihastuin tähän Moselin alueen Carl Loewen Quant Riesling 2016 -viiniin. Viinitalon tarhojen vuonna 1896 istutetut riesling-köynnökset kuuluvat maailman vanhimpiin. Carl  Loewenilla on pitkä historia aina vuodesta 1803 lähtien. Perheomisteinen tila keskittyy ainoastaan riesling-viinien tuotantoon ja heidän mukaansa Moselin riesling on parhaimmillaan kepeä, mutta täynnä luonnetta.  

Täytyy sanoa, että taisi olla rakkautta ensisiemauksella meidän välillä! Viini on hedelmäinen, erittäin hapokas ja puolikuiva - kaikin puolin siis täydellinen minun makuuni! Juoma oli todella raikas ja tasapainoinen. Hintakin on varsin kohtuullinen eli 13,35 €. Ruokasuosituksena tälle Viinitien maahantuomalle Carl Loewen Quant Rieslingille on kala- ja äyriäisruuat ja se toimii hyvin mausteisten ruokalajien kanssa. Minusta tämä on myös oiva seurusteluviini. 

Kuva löytyi täältä

Aivan mahtava viinibongaus tässä tastingissa oli Dr. Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2015, joka on Dr. Hermannin viinitilan tuotantoa Moselista. Viini on loistava yleisviini juustoille. Juuri hetki sitten pohdimme juustoille sopivia valkoviinejä ja tässä on yksi hyvä vaihtoehto. Tämä viini oli ihanan makeahko, joka minulle toimisi ihan yksinkin jälkiruokaviininä. Riesling on erittäin hapokas rypälelajike, joten se sopii erinomaisen hyvin makeiden viinien valmistukseen. Vaikka viinit ovat makeita, niiden raikas hapokkuus tekee kokonaisuudesta tasapainoisen. Antin juustosuositukset tälle viinille olivat miedot juustot ja sinihomejuustot - meillä ainakin menee tämä viini pian kokeiluun juustojen kera!

Kuva löytyi täältä

Viini- ja ruokamessujen tasting ja luento oli tosi kattava ja mielenkiintoinen. Kiitos Antti Uusitalolle! Mosel, raikkaat rieslingit ja fillarointi alkavat yhä vahvemmin kiiltelemään reissusuunnitelmissa! Seuraava kiinnostava tasting voisi ollakin viinien ja juustojen yhdistelmä. Vinkkaa, jos sellaisen bongaat!

Kokonaisuudessaan iltapäivän viinikattaus oli seuraava: 

Barth Riesling Brut

Carl Loewen Quant Riesling 2016

Anselmann Weißburgunder Trocken 2016

Dreissigacker Bechtheimer Silvaner 2013

Benedikt Baltes Buntsandstein Spätburgunder 2015

Dr.Hermann Erdener Treppchen Riesling Kabinett 2015

Pongrácz

Mikä Viini! -festareiden toiseksi tärpiksi olimme valinneet Pongráczin kuohuviinit. Raimatin tastingistä voit lukea tästä. 

Pongrácz on Etelä-Afrikkalainen viinitila ja kuoharit tehdään Shampanja menetelmällä. Menetelmälle on annettu oma nimi Methode Cap Classique (MCC). Rypäleet poimitaan käsin. Meille viinejä esitteli tilan hurmaava naisviinintekijä Elunda Basson, joka on tehnyt viinejä 21 vuotta. Elunda on meille jo entuudestaan tuttu, lisää aiheesta voit tsekata tästä. 

Pongrácz Brut on jo pitkään ollut yksi meidän lempparikuohareista. Ja taitaa olla aika monen muunkin, viini voitti nimittäin kultaa tänä vuonna vuoden viini kilpailussa (yli 13€ kuoharisarjassa). Tämä kuohari on kivan lempeä, maku on raikas ja hiukan sitruunainen. Kuohari sopii hyvin merenelävien, sushin ja vaalean kalan kanssa, mutta on aivan oiva juoma sellaisenaankin. Viiniä on kypsytetty 33 kuukautta. Viini sisältää 60% Pinot Noiria ja 40% Chardonnayta ja siinä on 8g sokeria. Kuriositeettinä mainittakoon, että Etelä-Afrikassa on kiellettyä lisätä viiniin sokeria, joten kaikki sokeri on rypäleiden omaa sokeria. 

Pongrácz Rosé on erittäin kuiva kuohuviini. Se on maultaan selkeästi voimakkaampi kuin Brut ja se sopiikin hyvin ruokajuomaksi. Erityisesti tämä Rosé sopii lohen tai muiden rasvaisten kalojen kanssa ja se kestää myös savunmakuja. Sekä Brut että Rose ovat molemmat valmiita juotaviksi toki sellaisenaan, mutta ne kestävät säilytystäkin 3-5 vuoteen. Molempien kuohuviinien hinta on Alkossa 15,30€. 

Pongrácz Desideriusta ei saa Suomesta, mutta meidän mielestä pitäisi kyllä saada! Ensinnäkin pullo on kaunis kuin mikä! Tätä viiniä ei tuoteta joka vuosi vaan ainoastaan parhaimpina vuosina. Meidän maistamamme viini oli vuodelta 2009. Viiniä kypsytetään pitkään jopa 89 kuukautta. Se valmistetaan 70% Chardonnay rypäleistä ja 30% Pinot Noirista. Rypäleet kerättän kylmimmiltä alueilta. Viini sopii erityisen hyvin pastan ja juustojen kanssa. Toivottavasti tätä herkkua tulee pian Suomeenkin!

J.C. Le Roux La Fleurette on syntynyt Etelä-Afrikkalaisten nuorten aikuisten tarpeisiin. Kuoharissa on alkoholia 7,5% ja Etelä-Afrikassa sitä tituleerataan "Paris Hilton" -kuohuviiniksi. Sokeria tässä kuoharissa on 80-85g, joten maku on erittäin makea. Me emme tätä sellaisenaan joisi, mutta jälkiruokaviininä tämä toimii erittäin hyvin. Maku muistuttaa Moscato di Astia, joka onkin meidän ihan lemppari jälkiruokaviini. 

Mikä Viini -festarit on kyllä oikeasti tosi kiva tapahtuma! Jos et ole käynyt, niin ensi syksynä ehdottomasti! 

Kesäkekkerit!

Auringosta ja lämmöstä ei ollut tietoakaan - mutta säästä viis, kesäkekkerit oli tiedossa j o k a tapauksessa. Ja tulihan meille aivan kiva vähän kesää muistuttava ilma; aurinko paistoi, vettä ripsi vain hieman ja partsilla oli mukavan lämmin istuskella. Kesäkekkereihin kuuluu olennaisena osana tietenkin ruoka ja juoma, tässä kuvausta meidän juhlien tarjonnasta. Kuvat on vähän mitä sattuu. Bileiden järkkäämiseen kuuluu kaikenlaista hässäkkää, joten kuvat ovat erittäin autenttisista tilanteista, rennolla meiningillä räpsäistyjä. 

Kipsis kipsis!

Kesäkekkereihin valmistin kahta eri boolia De Kuyperin likööreistä. Aiemmin keväällä olimme tosi hauskassa Viinimaan järjestämässä cocktail- ja booliworkshopissa, jossa teimme ja valmistimme erilaisia juomia. Juomat olivat simppeleitä tehdä ja tosi hyvänmakuisia. Kivaa oli, että boolien alkoholipitoisuus on maltillinen. 

Kesäjuhliin halusin ehdottomasti valmistaa pari boolia,  ykkössuosikkiani Ruby Doota ja raikasta Sadetta. Nämä boolit toimivat myös drinkkeinä. 

Boolien valmistaminen on superhelppoa ja supernopeaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan sekoitin booliainekset, lisäsin jäät ja koristeet. Helppoa kuin mikä ja maku oli loistava. Boolin valmistamiseen kannattaa varata riittävän iso kulho. Isommasta astiasta siirsin boolit tarjoiluastioihin.  

RUBY DOO

0,75 l Fresita -kuohuviiniä

0,25 l De Kuyper Sour Grapefruit -likööriä

1 l Tropicana La Rossa -veriappelsiinimehua

KORISTEEKSI

Mansikoita 

Verigreippiä

SADE

1 plo (0,5 L) De Kuyper Cucumber

1 plo (0,75 L) Tarapaca Santa Cecilia Sauvignon Blanc -valkoviiniä

1 tlk (1 L) omenamehua

1 plo (1,5L) Ginger Alea

KORISTEEKSI

tuoretta kurkkua ja vihreää omenaa

Kurkkubooli varmasti vaikutti monen mielestä aikas jännälle, mutta tämä raikas juoma sai kovasti kehuja vierailta. Itsekään en oikeen pystynyt näitä juomia asettamaan paremmuusjärjestykseen - molempi parempi. 

Kekkereiden ruokaisammalta menulta löytyi hampurilaisia. Hampurilaissämpylöitä olen testannut useampia ja toistaiseksi parhaat burgerisämpylät olen valmistanut tällä Olivia-lehden ohjeella: Ilmava briossi. Suosittelen kokeilemaan! 

Burgeripihvit valmistettiin Katukeittiö -parempaa roskaruokaa -kirjan ohjeen mukaan, ilman sen kummempia kikkailuja. Pihveihin tuli naidan jauhelihan lisäksi korppujauhoja, ranskankermaa, kananmuna, suolaa, pippuria. Pihvit muotoiltiin puristimen avulla, oli aivan näppärä kapistus. Väliin sitten täytteet omien mieltymysten mukaan. 

Meitsin miniburgeri - on
siellä se pihvikin ;).

Hampurilaisten kanssa nautimme kahta eri punaviiniä. Itse tykkäsin näistä molemmista punkuista. Etukäteen ajattelin taipuvani chileläisen Yali Wetland Reserva Syrahin kannalle, mutta yllätyksekseni ainakin näin burgerin kanssa maistui espanjalainen Raimat Castell de Raimat Tempranillo paremmin. 

Hampurilaisten lisukkeeksi tein Coleslawta ja ihan tosi maukkaan Feta-pesto-perunasalaatin. Coleslawn teen yleensä aina jugurttipohjaisena, määrät menee fiilisten mukaan. 

Ihanaa perunasalaattia maistoin ystäväni synttäreillä aiemmin keväällä. Tykästyin tähän salaattiin kovasti ja olen ensi tutustumisen jälkeen ehtinyt tarjota tätä salaattia useammissa kekkereissä. Salaattiin tuli keitettyjä perunoita, pestoa, kirsikkatomaatteja, rucolaa ja fetaa. Tein salaatin jo aamusella, jotta maut ehtivät tekeytyä päivän aikana.  

Mansikoita mansikoita mansikoita - tuoreisiin mansikoihin ei kai kyllästy koskaan. Mansikoiden ollessa parhaimmillaan olivat ne itseoikeutettu valinta kesäkekkereiden jälkiruokiin. 

Brita-kakku on ikisuosikkini. Tällä kertaa tein kakun Mutsi avautuu blogin -ohjeella ja tulipa hei kuohkea kakku! Kakun täytteeseen vatkasin purkin vispikermaa, jonka sekoitin mascarpone-juuston kanssa. Joukkoon heitin hieman sokeria. Täytteeseen tuli kermavaahto-juustoseoksen lisäksi hilloa ja reilusti tuoreita mansikoita. Kakun päälle siivutin tuoreita mansikoita. 

New York Cheesecake on myös yksi suosikkijälkkäreistäni. Paras ja moneen kertaan testattu ohje on Terhin keittiössä -blogista. Reseptiä tarkasti noudattaen tulee hyvä kakku. Aina. Tällä kertaa juustokakku sai päälleen kasan mansikoita. 

Hyvin uunissa kypsynyt New York Cheesecake

Fresita sopi paremmin kuin hyvin näiden mansikkaisten jälkiruokien juomaksi - ja teki kauppansa ilman jälkkäreitäkin.

Kesäkekkerit olivat hurjan hauskat rennot bileet. Kiitos kaikille kekkerikamuille!  

psst. viinit ja boolit saimme blogin kautta

Mattolaituri 7.5.2011

Lauantain auringonpaiste ja lämpö houkutteli terassille. Kaivariin päästyämme Mirka hihkaisi riemusta. Aivan mahtava rakennus! Valkoinen funkkistyyppinen uusi kahvila Mattolaituri aiheutti tämän reaktion. Rakennus sopi meidän mielestämme täydellisesti merelliseen maisemaan, vaikka toisenlaisiakin mielipiteitä on ollut esillä.

Kahvilassa on kaksi kerrosta. Sisätiloja ei ole, vaan kaksi terassia. Ylhäällä on suuret valkoiset varjot. Niiden alla on lämpölamppuja, joskaan ei ihan kaikkien. Vilttejä on myös tarjolla. Kahvilasta on upeat näkymät merelle, Uunisaareen ja Harakan saarelle. Sisustus on modernia; mustaa, valkoista ja puuta. Metallisia mustia tuoleja, luonnonvalkoisia sohvia, kauniit puiset yksityiskohdat, kuten kaiteet. Erittäin tyylikästä! Sisustusarkkitehtina on toiminut Joanna Laajisto.

Tarjolla oli lauantaina ainakin täytettyjä leipiä, suolaisia piirakoita, erilaisia kakkuja, piiraita, muffinsseja ja leivonnaisia makean nälkään. Aika hinnakas paikka tämä on. Latte 4,40 €...Täytetyt leivät 7 €. Toisaalta hintaluokka on melko lailla sama kuin muissakin Kaivarin kahviloissa. Ravintolapäällikkönä toimii Jussi Ankkuriniemi.

Ihana pehmeä kevyt jazz loi persoonallista tunnelmaa terassille. Tarjoilijat olivat tyylikkäästi yhdenmukaisissa asuissa.

Tämä on tulevan kesän hitti! Paikka sanoo olevansa auki päivittäin 9-18, kesällä 8-22, sään mukaan pidempäänkin. Lauantai-ilta oli vielä hiukan turhan viileä lämpölampuista ja vilteistä huolimatta, joten jatkoimme matkaa kuumat juomat nautittuamme. Lämpöisempiä kelejä odotellessa...

Mattolaituri

Ehrenströmintie 3a