Riesling & Spätburgunder -viikot ovat nyt! 14.5.-26.5.2018: 14 kaupunkia, 56 ravintolaa!

Riesling & Spätburguder -viikot ovat juuri nyt meneillään! Tätä aivan mahtavaa keväistä tapahtumaa ei kannata missata, vaan tsekata kotikaupungin tarjonta ja suunnata upeiden saksalaisten viinien pariin! Tapahtuma järjestetään jo kahdeksatta kertaa ja tänä vuonna on mukana huikeat 56 ravintolaa 14 eri paikkakunnalla. 

Viime syksynä osallistuin aivan mahtavaan Saksan jokilaaksojen viinit -tastingiin, jossa tarkemmin tuli tutuksi Saksan eri viinialueet ja saksalaiset viinit - kiinnostus vaan kasvoi saksalaisiin viineihin tämän tastingin jälkeen. Olikin ihan mahtavaa päästä mukaan tutustumaan muutamien helsinkiläisten ravintoloiden Riesling & Spätburgunder -viikkojen viini- ja ruokatarjontaan. Illan aikana maistelimme upeita, persoonallisia ja tarkasti valikoituja viinejä. Viinin ja ruuan ystävälle tämä on aivan ehdoton tapahtuma. Ravintolat ovat todella pieteetillä paneutuneet viinien valintaan. 

Aloitimme ravintolakiertuun Gaijinista, joka on meille entuudestaan tuttu ravintola. Gaijinissa maistelimme paikan omaa Rieslingiä, joka oli juuri niin ihana kuin Riesling parhaimmillaan on. 

Viini oli täydellinen Gaijinin herkullisten maistiaisten kanssa! Härkätartar shiso-lehdellä ja vihersimpukka olivat erinomaisia. Näitä oli ihan pakko maistaa useampi. 

Gaijinissa teemaviikkojen aikana tarjoillaan Menu Subarashille Riesling- ja Spätburgunder -viineistä koostuvat viinisuositukset. Menu on todella herkullisen kuuloinen, sisältäen mm. Dim Sumia, Taskurapua ja Siikatartaria. Gaijinin lisäksi myös muut BW-Restaurantsin ravintolat ovat mukana Riesling & Spätburgunder -viikoilla. Brondassa vierailee viinintekijä Georg Fogtin Saksan Rheinhessenistä ja ohjelmassa on Winemakers Dinner 17.5. sekä 18.5. Speed Tastingeja kahteen kellonaikaan. Speed Tastingissa maistetaan viinintekijän johdolla neljä eri viiniä kera neljän eri snacksin. Hinta oli todella edullinen, vain 29 €.  Farangissa on Gaijinin tapaan ravintolan kausimaistelumenuille suunniteltu teemaviikkojen mukaiset viinimenut. Boulevard Socialissa puolestaan on tarjolla laseittain vaihtuva valikoima vanhempia vuosikertoja Saksan huipputuottajien rieslingejä.

Gaijinista suuntasimme ravintola Werneriin, joka oli meille molemmille uusi tuttavuus. Paikan hiiligrillistä olimme kuulleet kyllä ja pääsimmekin sen aivan livenä näkemään. Werner oli todella viihtyisän ja kivan oloinen paikka. Tämän vuoden teemaviikoilla Wernerissä keskitytään erityisesti tuottajiin, jotka suhtautuvat itse viinin tekemiseen intohimolla. Teemaviikkojen ajan Wernerin viinilistalta löytyy saksalaisten viinien osasto, jolta löytyy luomuviljeltyjä Rieslingejä ja villihiivalla käyneitä punaviinejä. Wernerin viinit osuivat meidän makuun aivan täydellisesti! Nautimme niin juomista kuin ruuista. 

Aloitimme maistelun Extra Brut luomukuohuvalla, joka oli valmistettu Rieslingistä, sataprosenttisesti. Tämä kuohuva on valmistettu shampanja-menetelmällä. Wernerissä saa mukavan annoksen tietoa viinintuottajasta. Arvatkaa vaan, lisääkö matkakuumetta...?

Aivan upee viini oli Eva Fricken Wisperwind. Viini oli runsaan hedelmäinen, joka antoi viinille makeutta, vaikka sokeria siinä olikin vain 15-18 grammaa. Wernerin sommelier Jaakko kertoi viineistä ja viinintekijöistä todella mielenkiintoisesti. Häntä oli ilo kuunnella!

Ihastuimme myös Julia Bertramin Spätburgunderiin, joka oli kivan kepeä ja maultaan lempeä, muttei lainkaan tylsä. Kevääseen juuri sopiva viini!

Jos osuivat viinimaistiaiset Wernerissä nappiin, niin osuivat myös ruuatkin. Rakastuimme Wernerin perunarieskaan, joka oli aivan taivaallista!

Kaunis parsa-annos sai myös meiltä täydet pisteet!

Halstratut silakkafileet olivat maustettu voimakkaasti ja koko annos rakennettu niin kauniiksi!

Tartar-annoksessa oli raaka-ainetta todella kunnioitettu. Ihanan maukasta oli tämä savustettu naudan marmorifileestä valmistettu tartar, jossa maistui jeera. 

Ravintola Aitossa ollaan vierailtu useamman kerran blogimme alkuvuosina, mutta nyt on vierähtänyt pitkä tovi edellisestä vierailusta. Aiton riimihärkä oli ihan mielettömän maukas annos sisältäen lihan lisäksi vuohenjuustoa ja kapriksia. 

Weingut Winterin Pinot Noir oli riimihärälle aivan täydellinen kombo!

Illan viimeinen ravintola oli Carelia, joka on alusta saakka ollut mukana teemaviikoilla. Carelia on varsin viehättävä ja tunnelmallinen ravintola, jossa viiniosaamista löytyy. 

Carelian Kai Autio kertoi meille todella mielenkiintoisesti Rieslingin suosiosta ja saapumisesta Suomen ravintoloihin. Meillähän omat muistot saksalaisiin viineihin voidaan liittää jonnekin 90-luvun alkuun, jonka jälkeen jäivätkin pitkään pimentoon... 

Careliassa maistoimme kolme erilaista viiniä, joista oikealla oleva oli Kain sanojen mukaan haastavin. Meidän mielestä selkeesti ruokaviini. Me tykkäsimme eniten Moselin alueen Rieslingistä, ja Eva Fricken Verdestä. 

Maistelimme rieslingien kanssa Carelian maisteluannoksia ja löysimme Kain suositusten mukaan hyvät mätsit. Oli kaikkinensa muuten hauskaa maistella yhden illan aikana monta erilaista tartaria. Sopi meille hyvin, sillä tartar kuuluu meidän molempien suosikkeihin! 

Me olimme ja olemme innoissamme Riesling & Spätburguder -viikoista. Meistä tämä on aivan mahtava tapahtuma juuri näin kevään ja kesän korvalla. Suosittelemme lämpimästi osallistumaan! 

girls' night out!

Girls' Night Out!

Alkuvuodesta laadimme blogiin jutun erilaisista illanviettokokonaisuuksista Helsingissä. Jutun löydät tästä. Jokaisessa ehdotelmassa on kolme mestaa, jotka olemme miettineet tyyliltään toisiltaan sopiviksi, sijainniltaan kävelymatkan päässä toisistaan ja tietysti paikat ovat meidän mielestämme eri kivoja ja muille suositeltavia.

Viime lauantaina oli meidän vuoro toteuttaa yksi kokonaisuuksista. Ensimmäiseen testiin pääsi Tyttöjen ilta ulkona - Girls' Night out, ja hauska ilta meillä olikin.

Tony's Deli

Treffit sovimme klo 17 Tony's Deliin. Täällä kohotimme kuplivat juomat. Tony's Delin lounge on viihtyisä ja mutkaton paikka, jonne on helppo poiketa. Muutaman kerran olemme täällä nauttineet paikan tapaksista, jossa hinta ja laatu mukavasti kohtaavat. Nytkin tarjoilija, kovaa nälkää tuskaillessani, ystävällisesti tarjosi Focacciaa pahimpaan hätään ja kuohuvan seuraksi. Tony's Delissä on aivan lyömätön skumppatarjous, tällä kertaa talon skumppa kustansi 2,90 lasi ja pullo oli n. 17 €.

Gaijin

Tony's Delistä jatkoimme matkaa Gaijiniin. Gaijinissa olemme vierailleet pari vuotta sitten vappuna, jolloin ruuasta jäi hieman ristiriitaiset fiilikset. Tykkäsimme muutoin paikasta, ja halusimme ehdottomasti vierailla täällä uudestaan. Etukäteen olimme päättäneet, että valmista menuta ei tilata, koska koko pöytäseurueen pitää silloin ottaa sama menu. Tänään jokainen sai ihan itse päättää, mitä illan aikana syö ;).

Simpukoita

Alkuruuista eli snackseista kukin meistä ruokailijoista valitsi mieleisensä pari annosta. Meidän valintamme olivat: lohitartar riisikakulla, simpukat, härkätartar, kiinalainen lammaspulla ja ankkadumplingsit ja rapu dim sumit.  Voiton veivät härkätartar ja ankkadumplingsit. Erityisesti ankkadumplingsien liemi oli todella maukas; maultaan vahva ja sopivan tulinen. Alkuruoat kustansivat 3-7 € kappale. 

Lammaspulla ja rapu dim sumit

Lohitartar riisikakulla

Pääruuista valitsimme viisi erilaista annosta yhdessä jaettaviksi. Lisukkeiksi otimme riisiä ja Kimchia, joka on korealaista kaalisalaattia. Pääruokien hinnat pyörivät 25 € molemmin puolin. 

Taskurapuja

Pehmeäkuoriset taskuravut tarjoiltiin lentokalanmäti-kastikkeella kera raikkaan omenasta, fenkolista ja hasselpähkinästä kootun salaatin. Tasapainoinen, maultaan lempeä ja maukas annos. Yksi illan parhaista ruuista. 

Voikalaa

Grillattu voikala oli meille uusi tuttavuus. Voikala ei maistunut kovin kalalle, vaan on sekä rakenteeltaan että maultaan lihaisampi. Voikalan maku muistutti enemmän kanan lihan makua. Hyvä makukokemus.

Possun ribsit olivat mehukkaita ja mureita. Eivät kuitenkaan saaneet niin hyvää palautetta kuin Farangin vastaavat. 

Kampasimpukat

Paistetut kampasimpukat wasabilla maustetulla avokadotahnalla oli pääruista heikoin esitys. Kampasimpukat oli valmistettu hyvin ja kypsyys oli sopiva. Annos jakoi mielipiteitä, osan ruokailijoista annoksissa ei valitettavasti avokadoa juuri maistanut, maku peittyi vahvan wasabin maun alle. Vasikanposki oli mureaa ja maukasta. 

Vasikanposkea

Ruuan kanssa tehtiin viinivalintaa jonkin aikaa. Kivaa oli, että muutamia vaihtoehtoja valkoviineistä oli mahdollista maistaa ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Illan viiniksi valikoitui sommelierin suosituksesta erinomainen valkkari, jonka nimi on jo unohtunut...Raparperijälkkäri oli oikein maukas ja mukava lopetus illalliselle. 

Etukäteen tiesimme, että Gaijinissa on meille varattu illallisaikaa klo 18-2030. Kahden ja puolen tunnin aikana ehdimme hyvin syödä ja juoda. Silti jäi vähän ankea fiilis, kun henkilökunta joutui meitä ajan ylittyessä patistamaan pois... Illalliseen Gaijinissa olimme tyytyväisiä. Palvelu pelasi, ruoka oli hyvää ja cocktailit tasokkaita. Itse tykkäisin enemmän jos kaikki tilatut pääruuat tulisivat hieman eri aikaa pöytään, jolloin olisi mahdollista keskittyä ruokaan annos kerrallaan. Kuitenkin joku Wau -elementti jäi illasta puuttumaan. 

Kiitämme:
- miellyttävä sisustus
- maltillinen melun taso
- maukkaat cocktailit
- tasokasta ruokaa

Moitimme: 
- rajattu illastamisaika
- kaikki pääruuat pöytään yhtäaikaa


Ahjo

Gaijinista siirryimme pienen mutkan kautta uudistuneelle Ahjo Clubille. Saavuimme klubille joskus klo 22 jälkeen, jolloin paikka oli aika tyhjä. Ahjon remontti on ollut varsin onnistunut. Lämpimät sävyt ja materiaalit miellyttivät meitä. Myös Ahjon musa oli oikein osuvaa ja melkein houkutti tanssilattialle. Puolenyön aikaan paikka yhtäkkiä täyttyi noin 15 minuutin aikana. Jengi oli iältään noin 20-25-vuotiaita eli aikas nuorta, joten meidän seurue päätti jatkaa iltaa kantiksessamme...

Ahjosta siis siirryimme vesivahingon takia kevään kiinni olleeseen Llamasiin. Llamas on myös saanut uuden ilmeen. Paikka on aikaisempaa tilavampi ja valoisampi, mutta lämpötila oli tutun kuuma ;). Mutta kylläpä on kivaa, että Llamas on taas auki. Täällä viihdyimme valon vilkahtamiseen saakka, kuten niin kovin usein täällä ollessamme. Kaikkinensa vietimme tosi hauskan illan tällä teemalla - suosittelemme! ;). 

Ravintola Gaijin 30.4.2011

Ravintola Gaijin on jo ennen avaamistaan saanut paljon huomiota, virallisesti ovet ovat auenneet 19.4.2011. Master Chefin voittaja on lööppien mukaan saanut täältä töitä ja toinen omistaja, Tomi Björck, on Master Chefin myötä noussut myös julkkiskokkien kaartiin. Gaijin on Farangin sisarusravintola ja nimikin tarkoittaa samaa; ulkomaalaista henkilöä. Farang on erikoistunut Kaakkois-Aasialaiseen makumaailmaan (mm. Thaimaa), kun taas Gaijin on sukeltanut Korea-Kiina-Japani alueelle (Pohjois-Aasia). Gaijin kertoo nettisivuillaan keittiönsä kostuvan autenttisista Pohjois-Aasian mauista, jotka tarjoillaan modernilla tavalla. Farang kuuluu yhteen ehdottomista suosikkiravintoloistamme Helsingissä, joten odotukset Gaijinia kohtaan olivat korkealla. Olimme varanneet pöydän vappu-aatoksi hyvissä ajoin. Pöytävaraukset tehdään 2,5 tunniksi, omamme oli klo 17.00-19.30. 

Tunnelma

Tunnelma ravintolassa oli miellyttävä. Paikkahan on entinen Namaskaar Bulevardilla, mutta sisustus oli saanut aivan uuden ilmeen. Ravintolassa oli kauniin harmoniset värit ja hillityt maanläheiset kuosit. Oikein tyylikästä ja viihtyisää, meidän makuisemme sisustus. Hyvin samantyyppistä kuin Farangissa. Melko meluisa oli Gaijinkin, mutta puheensorina oli hiukan lempeämpää kuin Farangissa.  

Palvelu Gaijinissa oli aivan omaa luokkaansa. Henkilökuntaa oli todella paljon. Tarjoilijat eivät todellakaan olleet vain töissä täällä, vaan olivat iloisia, hyväntuulisia ja helposti lähestyttäviä. Palveluun oli selkeästi satsattu. Tälläista palvelua saa Helsingissä harvoin; rentoa ja asiantuntevaa lämpimän hymyn kera. Vaikea pistää paremmaksi tästä. 

Ruoka

Gaijinin ruokalistalta valitsimme Menu Gaijinin. Listalta löytyy kaikenlaista muutakin (kannattaa käydä tsekkaamassa), mutta Vappuaaton illalliselle Menu tuntui parhaimmalta. Menut tarjoillaan koko pöytäseurueelle ja menu täytyy olla sama kaikille, joten jokainen joutui tekemään joitakin kompromissejä valinnoissa. Menu maksoi 64 € ja sisälsi seitsemän pienempää suupalaa/alkuruokaa ja yhden pääruuan ja jälkiruuan. Alkuun joimme hauskat cocktailit. Ruokajuomina nautimme olutta ja sakea. Sakevalikoima oli laaja, juomamme sake oli maultaan lempeä. Ruoka jakoi seurueemme mielipiteitä kovasti. Maistelumenu oli todella uskalias ja aika vaativa asiakkaille - elämysmatka. Ruuissa oli käytetty paljon vahvoja mausteita, joista osa oli meille tuntemattomia. Maistelumenu sisälsi paljon kalaa/mereneläviä, joka oli erityisesti Mirkalle hiukan haasteellista, koska kala ei kuulu suosikkiruokiin. 

Gaijin-menu alkoi vihersimpukalla, joka tarjoiltiin simpukan kuoresta. Tarjoilija opasti syömisessä; "simpukka nautitaan "osteri-tyyliin" yhtenä suupalana", tämä neuvo oli tarpeen ;). Simpukka oli soija-yuzulla, pomeloalla ja gari-inkiväärillä maustettu. Herkullinen aloitus illalle. Toisena ruokana tuli Pork bun, joka sisälsi possunkylkeä, pikkelöityä kurkkua ja pehmeää leipää. Annos oli miellyttävän makuinen. Illan annoksista tavanomaisin, mutta maistuva. 

Mussel

Sashimi

 

Kolmantena pöytään saapui Päivän Sashimi, jossa oli siikaa, lohta ja makrillia. 

Ruoka sai ylistystä kaikilta, paitsi Mirkalta,

joka ei kalasta niin perusta.

Kalojen seurana oli ihanaa majoneesia,

ja raikkaita juureksia. Mukavan tasapainoinen annos. 

Neljäntenä pöytään saapui glaseerattua ankeriasta, ankanmaksaa ja nori-leipää. Tämä oli ensimmäinen annos, joka alkoi jakaa mielipiteitä. Annoksessa oli paljon voimakkaita makuja ja erikoisia makuyhdistelmiä. Osa piti, osa ei.

Foie & Unagi

Ankeriaasta siirryimme seuravaan settiin, joka oli grillattua mustekalaa yuzu-hunaja kastikkeella. Itse asiassa aivan parhainta mustekalaa, mitä olemme maistaneet. Mustekala oli ihanan lihaisaa ja suussasulavaa. Tästä tykkäsi koko pöytäseurue. Mustekalaa tarjoiltiin raikkaan salaatin kanssa. Ruokailun ajan pöydässä oli tarjolla reilu kulho japanilaista riisiä. 

Grilled Octopus

Mustekalan jälkeen nautimme possun ribsejä, soija-mirin karamellia ja kevätsipulia. Ribsit olivat erittäin hyviä. Yksi illan hienoimmista annoksista kaikkien muiden ohella oli paistettu kampasimpukka, joka tarjoiltiin kauniilla asetelmalla. Kampasimpukan kanssa tarjoiltu liemi (mustariisietikkaa ja seesamiöljyä) oli erityisen hyvää ja toimi riisin kanssa hyvin.

Scallops sesame

Menun varsinainen pääruoka olikin sitten illan erikoisin ja oudoin ruokalaji, Ramen. Annoksessa oli pohjalla nuudeleita ja voimakas pitkään haudutettu korean liemi. Liemi olikin suhteellisen tulista, mutta jonkin ajan päästä tätä ei enää huomannut. Ruuassa oli katkarapuja, uppomuna, sieniä, haudutettua potkaa ja tonnikalan vatsaa eli kaikkea mahdollista... Maku oli hyvin voimakas. Annos sai kahdelta ruokailijalta ylistystä ja Mirkalta, Pauliinalta ja Peikiltä suurin osa annoksesta jäi syömättä. Potkaa oli haudutettu pitkään ja liha oli pehmennyt suussasulavaksi, mutta silti sen epämääräinen ulkonäkö ei oikein houkutellut. Tonnikalan vatsa annoksen päällä liikkui edelleen, joka sai ruokaan mieleenpainuvan efektin. Samalla selvisi Mirkan elämän yksi mysteeri, kun vuosia sitten New Yorkissa hämmästeltiin japanilaisessa salakapakassa liikkuvia "pizzoja".

Ramen

Jälkiruokahan on illallisen kruunu. Ja tällä kertaa se todellakin oli sitä. Annos oli kaikin puolin loistava. Yksi parhaista jälkiruoista, joita olemme saaneet. Kaunis kaunis annos ja ihanan makuinen! Jälkiruoka sisälsi sake-mustikkasorbettia, vaniljalla maustettua limecremeä ja sitruunamelissaa.

Sake Blueberry

Jälkkärin kanssa tarjoilija suositteli meille makeaa kuohuviiniä. Tämä FRV 100 oli oikein hyvää - varsinkin jos ei välitä erityisen makeasta jälkiruokaviinistä. 

Menussa oli ehdottomia kohokohtia, kuten vihersimpukka, sashimi, mustekala, kampasimpukka ja sake-mustikkasorbettijälkkäri. Ankerias ja Ramen saivat pöytäseurueelta ristiriitaisen vastaanoton. Hintalaatusuhteeltaan Gaijin ei ainakaan ole halpa. Maistelumenu juomineen (sake, 2 olutta, 1 drinkki per nuppi, jälkkärikuohari, kahvi) maksoi hiukan alle 200€ kahdelta. Annokset olivat kauniita ja taiten tehtyjä. Farangiin verrattuna hiukan jopa enemmän fine dining -suuntaan. Päällimmäisenä Vappuaaton illallisesta jäi mieliin kauniiden ja hyvältä maistuvien annosten lisäksi Gaijinin huippuhyvä palvelu! Ainoana huonona puolena oli, että lautasia ei automaattisesti vaihdettu ruokalajien välissä. Tämä olisi ollut meistä mukavaa, jotteivat eri ruokalajien maut olisi sekoittuneet toisiinsa. Ravintola Gaijin tarjoaa varmasti uusia elämyksiä ruuan parissa. Niin ja tarjoillaan siellä lounastakin, sitä pitää ehdottomasti mennä testaamaan. Gaijin

Tunnelma 9 ½

Palvelu 10

Ruoka 8 ½

Hintalaatusuhde 8

Bulevardi 6