Bistro Helsinki 15, 2.3.2012

Perjantai-ilta ja tiedossa illallinen Bistro Helsinki 15:ssa - aika tosi hyvä aloitus viikonlopulle! :). Tällä kertaa luvassa oli ranskalainen kolmen ruokalajin yllätysmenu kahdelle. Tämä tarjous oli City Dealissa jokin aika sitten varsin edulliseen hintaan. Bistro Helsinki 15 on yksi suosikkejamme Helsingin ravintoloista ja täällä olemme monesti käyneet niin lounaalla kuin illastamassakin. Blogista löytyy useampi juttu aikaisemmilta käynneiltä. 

Yllätysmenu sisälsi siis kolme ruokalajia: ankanmaksaa, nieriää ja suklaajälkkärin. Ankanmaksan sain vaihdettua toiseen alkuruokaan, Carpaccioon. Onneksi näin! Olen useaan kertaan ankanmaksaa maistanut ja noin viiden maistelukerran jälkeen olen päätynyt siihen, että kyseisestä mausta en yksinkertaisesti tykkää. 

Ankanmaksa tarjoiltiin kirpakan hillokkeen ja rapean briossin kera. Annos sai ruokailijalta kehuja - minulta vain laimean irvistyksen. Annoksen kanssa nautittua Chardonnayta myös kehuttiin. Viinin juominen tosin unohtui syömisen ja hyvien juttujen lomassa ;). Carpaccio oli oikein hyvää. 

Pääruuaksi tarjoiltiin nieriää. Kala oli hyvin valmistettua ja maistuvaa, mutta joissakin suupaloissa oli reippaasti suolaa. Suolaisen ruuan ystävää tämä ei haitannut, mutta niillä rajoilla mentiin, että annos olisi voinut jäädä suolaisuuden takia syömättä. Lisäkepavut ja kaprikset olivat hyviä. 

Jälkkärinä oli samantyylinen suklaasetti, mitä Pariisissa joulun alla jossain ravintolassa söimme. Todella suklainen, tuhti ja täyteliäs annos - ja aika söpö :). 

Menuun kanssa valkkasimme Yllättävät viinit -paketin (27 €). Viineihin olimme tyytyväisiä. Erityisesti kalan kanssa tarjoiltu Riesling säväytti voimakkaalla maullaan. Tällä kertaa otin viinipaketin kokonaisena, joka oli vähän turha. Puolikas viinipaketti menun yhteydessä  taitaa edelleenkin olla minulle aivan riittävä. 

Ranskalainen illallinen oli perushyviä annoksia sisältävä kokonaisuus. Illallinen ei kuitenkaan saanut suurta hehkutusta; mitään suuria kohokohtia annokset eivät sisältäneet, mutta ei pettymyksiäkään. Bistroon mennessä odotukset ovat jo lähtökohtaisesti korkealla, koska monen kokemuksen kautta tietää jo etukäteen saavansa hyvää safkaa. Tällä kertaa illasta jäikin mieleen ravintolan perushyvä ruoka, hyvät leivät (erityisesti vaalea) ja viinipaketin hyvät viinit. Bistro Helsinki 15


Korkeavuorenkatu 4B

Ravintola Olo 12.11.2011

Odotukset olivat korkealla, kun saavuimme Ravintola Oloon lauantai-iltana seitsemän aikaan. Varauksen Oloon olimme tehneet jo kuukausia sitten. Näin pitkää odotusaikaa ei ravintolaan ole, mutta oma aikataulumme on ollut kiireinen. Tällä kertaa olimme liikkeellä neljän hengen seurueella.

Ravintola Olo sai Michelin -tähden maaliskuussa 2011. Tämä Starajuttu on vähän kaksipiippuinen. Olemme käyneet Helsingin Michelin tähti ravintoloissa Luomossa, Chez Dominiquessa, Postresissa ja Demossa ja vain Olo on ollut käymättä. Michelin -tähti näyttää usein tuovan tietynlaista jäykkyyttä ja kikkailua ravintolaan. Lautasella saattaa olla kymmeniä erilaisia raaka-aineita, joista tunnistat vain pienen osan ja palvelu on virheetöntä, mutta usein myös persoonatonta. Toki poikkeuksiakin löytyy ja Olo osoitti olevansa yksi näistä. Mahtavaa!

Alkusnackseja

Ravintola Olo on jo ennen Michelin -tähti tunnustusta niittänyt kunniaa. Esimerkiksi Suomen Gastronominen seura valitsi Ravintola Olon vuoden ravintolaksi vuonna 2009. Keittiömestari Pekka Terävä on valittu vuoden keittiömestariksi vuonna 1995 ja hän on niittänyt mainetta ja kunniaa monella tavalla tämän jälkeenkin, mm. kokkimaajoukkueen kapteenina ja monien huippuravintoloiden keittiömestarina.

Tunnelma

Monissa Michelin -tähdellä palkituissa ravintoloissa on se ongelma, että niissä on vaikea viettää mukavaa iltaa pöytäseurueen kanssa, koska koko ajan joku on kertomassa pitkää listaa ruokalajien tai keittiön tervehdysten sisällöstä ja keskustelua on vaikea ylläpitää. Toki, kun tähän varautuu, eikä tulekaan seurustelemaan ravintolaan, vaan keskittymään ruokaan, niin ongelma poistunee... Olossa ei kuitenkaan käynyt näin. Ravintolan tunnelma oli yllättävän rento ja salissa kuului mukava puheensorina. Ravintolaa saattaisi jopa kuvailla kotoisaksi. Sisustus oli pelkistettyä ja tyylikästä, meidän mielestämme myös sopivan rentoa.

Palvelu

Palvelu oli erittäin ystävällistä ja Olon tarjoilijat olivat rentoja ja helposti lähestyttäviä. Kaikki ei ehkä ihan tiptop sujunut, mutta itse asiassa parempi näin. Tunnelma oli rento ja tarjoilijoilta löytyi huumoria ja hymyä!

Ruoka

Lauantaisin Olossa on mahdollista tilata Yllätysmenu, joka sisältää neljä ruokalajia. Aivan aluksi meiltä kysyttiin, mitä ruokia emme syö. Onneksi olimme olleet tälläisessa tilanteessa ennenkin, joten osasimme miettiä laajasti myös erikoisempia ruokalajeja. Silti joukkoon pääsi yksi minun ja Pauliinan inhokki, veri. No, tuo oli onneksi vain pieni osa ruokaa. Mutta kannattaa siis todella miettiä laajasti, mitä ei halua tai pysty syömään. 

Olo on skandinaavinen ravintola. Menussa näkyy vuodenaikojen vaihtelu ja kotimaisuus. Maut olivat raikkaita ja puhtaita ja annokset selkeitä kokonaisuuksia. Oli erittäin virkistävää, että tunnisti suurimman osan lautasella olleista raaka-aineista. Positiivista oli erityisesti se, että suurin osa raaka-aineista löytyy myös omasta jääkaapista. Silti ruoka oli kaikkea muuta kuin tylsää tai perinteistä. Molekyyligastronomia toi oman erikoisuutensa ruokiin, mutta ei ollut hallitsevassa roolissa.

Alkuun saapui keittiön tervehdyksenä piparjuurijäätelöä, selleriä, Skånen sinappia ja punakaalia. Aika rohkea aloitus! Voimakkaat ja raikkaat maut jakoivat pöytäseurueemme mielipiteitä.

Seuraava keittön tervehdys oli katkarapusnacks, jonka kanssa tarjoiltiin katkarapuja, tilliä, guacamolea ja voimaltoa (joka oli molekyyliruuanlaiton tulosta). Tästä pidimme kaikki!

Ensimmäisenä alkuruokana oli illan monimutkaisin annos. Annoksessa oli emmental -juustoa, vuohenjuustoa, kurpitsaa ja pistaasipähkinöitä sekä muutama muu tunnistamaton ainesosa.

Toinen alkuruoka oli yksi illan parhaista annoksista. Se sisälsi kuhaa kahdella tavalla, pikkelöityjä vihannneksia, lämmintä majoneesia, kukkakaalia, kantarelleja ja suppilovahveroita. Kooltaan annos oli reilu. Kalaa oli runsaasti ja sienet mahtavan makuisia.

Paletin puhdistamiseen tarjoiltiin tässä välissä rosmariinikuusenkerkkävaahtoa, karpalotapiokaa ja karpaloita. Pauliina piti - Mirkan mielestä annos maistui joulukuuselta ;).

Pääruuaksi tarjoiltiin poroa, joka on kuulemma Hannu Lahtelan villiporoa. Hannuhan on meille ennestään tuttu;) käy lukemassa juttu Lasipalatsin poroviikoilta, jossa tapasimme Hannun. Poron kanssa tarjottiin kaalia, selleriä, veripalttua ja puolukkaa. Veripalttu oli tehty poron verestä, mutta Lahtelan tilalta tämä ei ollut, koska Hannu kertoi meille, että he eivät käsittele verta, koska heillä ei ole siihen asianmukaisia tiloja.

Tässä välissä pöytään saapui erikseen tilaamamme juustot. Juustolautaselta löytyi kolmea eri juustoa: Armas, vuohenjuustosta tehty cheddar ja Peltolan blue. Hmmm....aika tuttua. Tuntuu, että jokaisessa ravintolassa on nykyään nämä samat juustot. Mutta, hyvää oli ja lisukkeet olivat hauskoja: pähkinää, kahvia ja hunajaa sekä luumurusinahilloke.

Sitten taas väliruokaan, joka oli tyrnisorbee suklaamoussen ja valkosuklaan kera. Ah, ihanaa! Nam, nam, nam...

Varsinainen jälkkäri oli sitruunaa ja lakritsia eri muodoissa. Voi elämä, miten hyvää.

Lopuksi vielä hiukan kahvia ja keittön tervehdys: vaniljamaitoa ja vaniljamunkki. Loistavaa.

Ainut asia, joka ei meitä Olon illassa ihan vakuuttanut oli leipä. Tarjolla oli vaaleaa ja tummempaa patonkia. Parempiakin on tullut vastaan. Leivät tulivat suoraan uunista ja olivat todella kuumia. 

Viinit

Koska Olossa tarjoillaan lauantaisin vain yllätysmenuita, helpoin tapa valita viinit ruuille on ottaa viinipaketti. Valitsimme jälleen puolikkaan viinipaketin. Täällä viiniä oli aika niukalti, usein puolikaskin paketti on ollut riittävästi. Joitakin Olon viinejä löytyy kuulemma Alkon tilausvalikoimasta, mutta pääasiassa viinit tulevat pientuottajilta.

Emmentalin ja vuohenjuuston kanssa tarjottu viini

Kuhan kanssa tarjottu viini

Pehmeä Chardonnay.

Poron kanssa tarjottu viini

Tämä punaviini oli melko kevyt ja voimakas.

Sitruunalakritsijälkiruuan kanssa 
tarjottu jälkiruokaviini

Tämä jälkiruokaviini oli loistava!

Hintalaatusuhde

Ravintola Olo ei toki ole mikään halpa ravintola. Mutta kyllä ruoka oli ehdottomasti rahan arvoista. Eikä hintataso nyt ihan kohtuuton ole. Lauantaina neljän ruokalajin yllätysmenu maksaa 49€, joka on oikein hyvä diili! Suosittelemme! Lisäksi EatHelsinki2011 -kirjan alennus laski loppulaskua; toinen menu tuli puoleen hintaan.

Pidimme

- Rento meininki

- Kotoisa tunnelma

- Selkeät ja raikkaat annokset

- Suomalaiset raaka-aineet, lähiruoka

- Vuodenajan mukaan suunniteltu menu

- Ei turhaa kikkailua

- Raaka-aineet tunnistettavissa annoksista

- Tarjoilijat rentoja ja ystävällisiä, ei turhan jäykkiä ja virallisia

Miinusta

- Neljän ruokalajin illalliseen vierähti 4 tuntia, joka oli meidän mielestämme hiukan turhan pitkä aika

Osuma.fi

Aukioloajat:

Ma 11.30-14.00

Ti-pe 11.30-24.00

La 17.00-24.00

Keittiö kiinni arkisin: 13.30-17.00

Osoite: Kasarminkatu 44, Helsinki

Chez Dominique 9.2.2011

Illallinen kahden Michelin-tähden ravintola Chez Dominiquessa tuntui jälkikäteen melkein unelta. Tapahtuiko tämä todella? Ilta herätti monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Tapahtuma oli todella vaikuttava ja antoi ajattelemisen aihetta moneksi päiväksi. Meitä kohdelttin ravintolassa kuin kuninkaallisia ja pohdimmekin, miten ikinä enää pystymme sopeutumaan tavalliseen elämäämme. Toisaalta voimakas kokemus herätti ajatuksia myös siitä, miten etuoikeutettuja me länsimaalaiset olemme, ja muusta sellaisesta. Hui! ;) Elämää suurenpaa tämä oli. Ruoka voi tehdä sellaista.

Tunnelma

Chez Dominiquen rauhallisen tyylikkään tunnelman aisti jo heti ensiaskelmilla astuessamme ravintolaan sisään. Alkuun olo ravintolassa tuntui hiukan jäykälle ja jopa jännittävälle, mutta muutaman rennon tarjoilijan myötä fiilis keventyi. Chez Dominiquen sisustus oli selkeä, pelkistetty ja tyylikäs, toisaalta vähän persoonaton. Kivoja juttuja, jotka tilasta jäivät mieleen, olivat esimerkiksi mageet valkoiset nahkaiset tuolit ja pöytämme kohdalla ollut ikkuna keittiöön. Mukavaa viihdettä oli välillä seurata kokkien työskentelyä keittiössä. Ravintolan akustiikka miellytti meitä kovasti. Vaikka tila oli täynnä ruokailijoita melkein koko illan ajan, jäi silti fiilis, että vietämme iltaa oman seurueemme kesken.

My First Chez Dominique

Ruoka

Illan alkuun otimme lasilliset Italian "samppanjaa" Franciacortaa a' 13,50 €. Tämä oli hyvä valinta, kiitos Juhanan suosituksen. Alkuun pöytäämme tuotiin mm. ankan ja sian nahasta tehtyjä ohuita ja rapeita "keksejä" (paremman sanan puutteessa). Kuva alla.

Itse ruokamaratonikäynnistyi kolmella keittiön tervehdyksellä, jotka kaikki olivat kauniita taideteoksia. Kooltaan nämä tervehdykset olivat pienen pieniä suupaloja. Näistä erityisesti mieleen jäi madekeitto, jota olisi voinut syödä enemmänkin. Muita suupaloja oli porotartar ja punakaaliannos.

Madekeitto

Porotartartuutti

My First Chez Dominique -tarjous koski vain yllätysmenuita, joita oli neljän, seitsemän ja yhdeksän ruokalajin versiot. Tarjoilija esitti toiveen, että koko pöytäseurue valitsisi saman kokoisen menuun. Me valitsimme yhdeksän :).  Tarjoilija tiedusteli meiltä etukäteen, onko jotain ruokalajia, joita emme voi tai emme halua syödä, mutta annoimme vapaat kädet. Jälkeenpäin ajateltuna tälläiseen ei ehkä osaa varautua, vaikka pitäisi osata valmistautua etukäteen ja nimenomaan sillä otteella, että ollaan huippupaikassa, jossa vastaan voi tulla mitä vaan. Etukäteen kannattaa pohtia, mitä ruokia ei ole valmis syömään.

Yhdeksän ruokalajin menu sisälsi alkuruokia, pääruokia ja jälkkäreitä.  Useat annoksista olivat erittäin monen ainesosan kokonaisuuksia. Alkuruokina tarjoiltiin "Sipulia" -niminen annos, Ankanmaksaa kera popcornin, päärynän ja päärynäsorbetin ja kolmantena alkuruokana oli Meriraputartaria. Tässä annoksessa oli mm. merilevää, pastaa ja tryffeliä. Pauliinan ehdoton suosikki näistä oli Sipulia -annos, kun taas Mirka menetti sydämensä Ankanmaksalle. Sipuli-annoksen kruunasi ihana hiutalemainen Parmesan-pallo, joka suli suussa. Ankanmaksan kanssa tarjoiltu briossi oli illan paras leipä.

Ankanmaksaa ja popcornvaahtoa

Sipulia

Pääruokasetti aloitettiin Paistetulla Kampasimpukalla. Kampasimpukan kanssa oli Kukkakaalikalamaririsottoa ja Simpukkaveloutee. Tästä pitivät kaikki. Seuraavana oli vuorossa Kalaruoka, joka oli Merikrottia vihannesten kera - myöskin loistava. Välisorbetin tullessa pöytään päättelimme, että seuraavaksi saamme lihaisan ruuan. Vuorossa oli niin hyvää kyyhkyä ettei ikinä! Kyyhkyannoksessa oli hasselpähkinää, karamellisoituja sipuleita, manteleita ja pistaasipähkinää. 

Kampasimpukkaa

Merikrottia

Kyyhkyä

Pääruokien jälkeen valmistautuminen jälkiruokiin alkoi Selleriä ja Kauraa -sorbetilla. Jälkiruokina yhdeksän ruokalajin menussa oli Suklaamoussea maitosuklaakastikkeella ja Maitojäätelöä vaahtokarkeilla. Suklaamousse oli kakkumainen, koostumukseltaan kiinteämpi ja jumalaisen hyvä jälkkäri. Mirkan mielestä paras jälkkäri koskaan. Toinen jälkkäri (maitojäätelöä ja vaahtokarkkeja) edusti jälkiruuista monimutkaisempaa versiota.

Maitosuklaamoussea

Maitojäätelöä ja vaahtokarkkeja

Mielipiteitä jakoi yksi alkuruuista, Meriraputartar, jossa tuntui olevan vähän liikaa kaikkea. Myös joistain ruoka-annoksista jäi fiilis, että nyt kikkaillaan hivenen liikaa, vaikka kaikkinensa oli maltillista ja enemmänkin kekseliästä ja vitsikästä. Arvostusta meissä eniten herättää ruuan maku, ja onneksi tämä oli illan pääkohta. Myös selkeästi suosikeiksi nousivat ne annokset, jotka olivat yksinkertaisempia, kuten pääruuat; kampasimpukka, merikrotti ja kyyhky. Tarjoilija kertoikin myöhemmin, että nämä annokset oli valmistanut itse maestro, ehkäpä tällä oli jotakin tekemistä niiden täydellisyyden kanssa ;).

 

Illan yksi ehdoton huippukohta oli loistava punaviini, jota uskalsimme näin arki-iltana juoda lasillisen verran. Mirkan yksityiskohtaisen ja tarkan viinimaun selostuksen jälkeen Sommelier valikoi meille unkarilaisen punaviinin. Tähän ihastuimme! Saimme kuulla punaviinistä myös mielenkiintoisen tarinan.



Palvelus

Palvelussa pyrittiin täydellisyyteen. Kaikki tarjoilijat olivat ystävällisiä. Joka ruokalajin jälkeen pöytää putsattiin ja tarvittaessa myös lautasliinat viikattiin. Palvelu oli koko illan viimeistä piirtoa myöten mietitty.Tarjoilijat toimivat saumattomasti yhteistyössä - tosin tämä meni joskus jopa huvittavuuden puolelle. Esimerkiksi voinapit tuotiin pöydän eri puolille synkronoidusti sekunnin tarkkuudella. Mieleenpainuvinta palvelussa oli kuitenkin pari rentoa herrasmiestä, jotka intoutuivat heittämään hauskaa läppää. Tuntuivat olevan tilanteen (ja seurueen) tasalla. 

Jotain ehkä kuitenkin tapahtui illan aikana, koska välillä odotimme pitkään seuraavaa ruokalajia, mutta kaksi jälkiruokaa (viimeiset annokset) saapuivat kuitenkin yhtä aikaa ja meiltä ei myöskään tässä yhteydessä kysytty, haluammeko esimerkiksi kahvia jälkiruokien kanssa. Vietimme Chez Dominiquessa elämämme pisimmän ravintolaillan ruokailun merkeissä eli yhteensä neljä ja puoli tuntia. Tämä oli mielestämme erittäin pitkä aika, koska heti viimeisten ruokalajien jälkeen poistuimme ravintolasta. Olimme oikein tyytyväisiä iltaan ja saamaamme palveluun. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on Suomen paras ravintola ja koko maailman 23., joten odotukset olivat korkealla.

Hintalaatusuhde
My First Chez Dominique -tarjous oli edullinen. Onneksi tämän jostain bongasimme ja pääsimme syömään hyvää ruokaa uskomattoman halpaan hintaan Suomen ainoassa kahden Michelin-tähden ravintolassa. Tälläinen setti on mielestämme kuitenkin enemmän once in a lifetime -kokemus kuin kerran kuukaudessa tapahtuva illanvietto. Illan aikana pohdimmekin, mikä erottaa kahden ja kolmen Michelin-tähden ravintolat toisistaan? Mitä tämän illan kokemukseen voisi vielä toivoa lisää? Saimme laadukasta ja taiten tehtyä ruokaa, mutta jälkeen päin mietitytti, mikä on tavallaan ydin ja millainen ruoka, ravintola ja palvelu on meidän makuumme. Ajatuksia herättävä ilta siis kaikin puolin. Mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen on tämä mesta ja taitaapa Chez Dominiquen erittäin edullinen lounas saada uusia asiakkaita. Chez Dominique


Tunnelma           10
Ruoka                10
Palvelu               9.5
Hintalaatusuhde   8

Rikhardinkatu 4, Helsinki