Illallisella Ravintola Kerhossa!

Ravintola Kerho Hyrylässä tarjosi mainion Ystävänpäivätarjouksen, johon toki tartuimme! Kerhossa olemme testanneet paikan lounasta ja maukkaita hampurilaisia. Helsingin keskustassa käydessäni aika usein poikkean PH7 -myymälään ostamaan joko ihanaa leipää tai herkkuja. Suosittelen myös poikkeamaan tehtaanmyymälässä, jossa on loistavat valikoimat niin suolaisia kuin makeita herkkuja! Tehtaanmyymälän vieressä toimii myös lounasravintola, jossa on perjantaisin tarjolla lounaspullaa! 

Ravintola Kerhon yhteydessä toimii myös puoti, jonka leipiä on aina ihan pakko saada mukaan myös kotiin. Leipien hinnat ovat varsin maltilliset ja maku on loistava. Illan aloitimmekin Kerhon herkullisilla leivillä, joista oma suosikkini on upea appelsiini-fenkoli-leipä. On vaan niin hyvää leipää! 

Alkuun saimme keittiön tervehdyksen, joka oli suussa sulava ja todella värikäs annos! Punajuurta, lehtikaalia, majoneesia ja häränlihapastramia. Herkullista!

Parin suupalan kokoinen keittiön tervehdys oli aseteltu tarjoilulaatalle kovin kauniisti!

Minä halusin maistaa listan kasvisruokaa (17,50 €), joka oli punajuurta savustettuna. Lautasella oli myös tattaririsottoa, omenaa, sieniä ja tilliä. Annos oli kooltaan reilu ja täyttävä. Varsinkin, kun oli alkuun maistellut Kerhon leipiä ja keittiön tervehdyksen. Makumaailmaltaan annos oli hieman tunkkainen, vaikka omenat kivasti raikasti kokonaisuutta. Tykkäsin sienistä ja itse punajuurista, mutta tattaririsoton maku ei niin viehättänyt. 

Naudan sisäfileepihvi (32,50 €) keräsi kehuja kovasti. Pihvi oli todella hyvä - minäkin siitä palan maistoin ja tykkäsin. Erinomaisesti valmistettu liha, hyvää oli myös maustevoi. Ruusukaalit oli friteerattu sopivan rapsakoiksi. 

Kerhon hampurilainen (17,80 €) kannattaa käydä maistamassa. Hampurilaisen ainekset ovat yksinkertaiset ja maukkaat. Briossisämpylän välissä on naudanlihapihvi, cheddar-juustoa, tomaattia, pikkelöityä sipulia ja majoneesia. Makuyhdistelmä on todella hyvä! Tällä kertaa tosin tuntui, että sipulia oli todella runsaasti, sillä niitä jäi lautasella iso kasa. Hampurilaisannos on todella täyttävä, sillä lautasella on lisäksi reilu annos superhyviä ranskalaisia, itse tehtyä ketsuppia ja coleslaw. Hinta ja laatu kohtaavat erinomaisen hyvin!

Tälläkin kertaa jäi jälkiruuat syömättä - tai oikeastaan vasta kotona nautittavaksi. Kerhon puodista tulee nimittäon usein ostettua mukaan eri makuisia suklaapalloja leipien lisäksi. 

Me tykättiin kokonaisuudessaan ruuasta, vaikka kasvisannos ei niin mun makuun kaikkinensa ollut. Hampurilainen ranskalaisineen maistui edelleen ja pihvi oli loistava! Palvelu Kerhossa on toimivaa ja ystävällistä, täällä viihtyy hyvin! Hintalaatu-suhde on Kerhossa hyvä ja listalta löytyy hyvin valinnanvaraa. Suosittelen vierailua Kerhossa - vaikka vappulounaalla!

Ravintola Kerho

Psst. Kannattaa ehdottomasti ottaa seurantaan myös Kerhon Face-sivut! TÄÄLTÄ näet ekana ravintolan loistavat tarjoukset!

Illallinen Haikon kartanossa

Lukuvuoden päättymistä ja kesäloman alkua juhlistimme minilomalla Haikon Kartanon kylpylässä. Yövyimme juuri remontoidussa kylpylähotellissa ja nautimme vuorokauden verran kylpylän altaista, saunoista ja Haikon  ihanasta ympäristöstä. Haikko on ihana! Täällä kannattaa piipahtaa vaikka kahvilla, jos pidempään vierailuun aika ei riitä. Helsingistä hurauttaa Haikkoon aika nopeasti ja tänne kannattaa tulla matkankin takaa tai pysähtyä Porvoon reissulla.   

Ihan ehdottomasti halusimme nauttia illallisen Haikon kartanon ravintolassa, joka on minulle lapsuudesta asti tuttu paikka. Viime käynnistä ravintolan puolella tosin on aikaa, joten innolla odotin illan ruokailua. Kartanon ja kartanon ravintolan fiilis on arvokas ja juhlallinen. 

Valkoiset pöytäliinat ja huoliteltu kattaus lisäsivät juhlallista tunnelmaa. 

Me illastimme kartanon pienemmässä salissa, mutta kävin kurkkaamassa myös varsinaisen juhlasalin fiilistä. Ravintola oli aika lailla täysi, joten pöytävaraus tänne on suositeltava. 

Leipäkori saapui pikimiten  pöytäämme. Pikkuiset näkkärit olivat kivaa pureskeltavaa, mutta tarjolla ollut leipä oli maultaan vaisu. Kovaa voita oli hankala saada varsinkin näkkärien päällä levittymään. 

Alkuun maistoimme  lasit cavaa. Ruokaviinin valinnassa päädyin kuivaan,hedelmäiseen ja hapokkaaseen Alsacen alueen rieslingiin. Viini oli oikea valinta, juuri minun makuun sopiva, ennestäänkin tuttu viini. Tarjoilija tiesi kertoa, että tätä viiniä saa myös Alkosta. 

Caesar-salaatti hiillostetulla lohella (12 €) oli hyvä. Kastike oli makujen puolesta tasapainossa, eikä ottanut salaatissa liian suurta roolia. Alkuruokaannoksenakin  salaatti oli kooltaan varsin reilu.  

Vasikkapastrami, kantarellit ja lehtipersiljamajoneesi (13,50 €) oli upea annos, joka hiveli niin silmää kuin makuaistia. Vasikka oli maukasta ja pehmeää. Tykkäsin kirpakoista kantarelleista ja lempeästä lehtipersiljamajoneesista - kaikkinensa oikein onnistunut kokonaisuus. 

Klassikkoannos; Savustettua Haikon härkää ”since 1966”, yrttivoi- ja pikkelsikastikkeella (32 €) oli maukas. Lihaa annoksessa oli reilusti ja perunoita useampi. Hyvä annos, joka maistui syöjälle. 

Oma pääruokani; Sahramirisotto grillijuustolla ja kesän kasviksilla (22 €) oli onnistunut. Risotto oli juuri oikean kypsyinen ja maku oli tässäkin annoksessa oikein hyvä. Grillijuustoa oli isot palat, joten annos oli täyttävä. Risotto itsessään oli mukavan kepeä ja annoksen kasvikset mukavan rapsakat. 

Juustoa ja hilloketta (8,50 €) sisälsi yhden reilun palan juustoa, näkkileivän ja viikunahilloa. Annos oli viimeistelty kauniilla kukalla. Tähän annokseen olisin kaivannut jonkin toisen juuston, ihan vain makuelämykseksi. Ravintoloissa on kiva maistella erilaisia juustoja ja löytää uusia suosikkeja. Juustopala oli sen  verran reilu, että tästä riitti kunnon maistiaiset kahdelle.  

Varsinaisena jälkiruokana jaoimme Porvoon pienen suklaatehtaan suklaatrilogian (8,50 €). Ihania suklaakonvehteja olivat kaikki kolme ja tässä sai niitä juustolautaselle kaipaamiani useita, erilaisia makuelämyksiä. 

Loppulasku  kahdelta ruokailijalta kolmella ruokalajilla, alkujuomilla, lasilla valkoviiniä ja teellä kustansi yhteensä 135,60 €. Ruoka Haikossa oli hyvää. Kaikissa annoksissa oli tosi hyvin makua ja annokset kokonaisuuksina olivat onnistuneita. Muutamilla pienillä viilauksilla, kuten leipävalinnoilla tai juustolautasella, olisi kokonaisuus ollut minun makuuni erinomaisen hyvä. Myöhemmin kotona laskua tiiraillessani hieman hämmästytti teekupin hinta, 5,50 €. 

Mieleenpainuvinta illallisessa olivat hyvät maut annoksesta toiseen upean ympäristön lisäksi. Oikeastaan hieman yllätyin, kuinka maukasta ja myöskin täyttävää ruoka oli. Annokset olivat kooltaan reiluja, vaikka kartanon ravintolan ruoka selkeästi fine dining -tyyliä onkin. Aterian jälkeen olimme aika lailla täynnä. Hintalaatusuhden Haikossa oli hyvä.  

Juhlavaan iltaan sopi juhlava, arvokas ja tyylikäs ympäristö. Haikon kartanon ravintola onkin erinomaisen sopiva esimerkiksi merkkipäivien tai muiden juhlien viettämiseen. Kesällä kartanon terassi on kiva paikka vaikka kakkukahvien nauttimiseen. Suosittelen lämpimästi Haikkoa kesäretken kohteeksi.  

Haikon kartano

SicaPelle - wining and dining!

Porvoon vierailumme oli ihana. Tarkemmin reissustamme voit lukea tästä. Illallispaikaksi valikoimme SicaPelle -ravintolan, jonne menoa olemme suunnitelleet jo jonkin aikaa. 

SicaPellen terassi oli hurmaava. Tässä kelpaisi syödä ja nautiskella vähän lämpimämmällä säällä. 

Oluita oli mukava valikoima. 

SicaPellen tyylikäs kattaus ja ihana valikoima Riedelin laseja. 

Me nautimme illallisen ravintolan yläkerrassa. Pidimme kovasti SicaPellen sisustuksesta. Taulu seinällä istui hyvin upeaan oranssiin sohvaan ja mustaan pöytään. Sisustus oli rouhea. Rohkeat värivalinnat ja moderni taide teki ravintolasta persoonallisen ja mielenkiintoisen. 

Tässä kelpaisi nauttia lasi (jos toinenkin) viintä. 

Heti alkuun ihastelimme komeeta puukkoa. 

Keittiön tervehdys tuotiin pöytään näin hauskasti aseteltuna. Meitä heti nauratti. Perunakroketti kermaviilikastikkeella oli oikein herkullinen suupala. 

SicaPellen aamulla leivotut leivät olivat molemmat loistavia. Tykkäsimme niin tummasta kuin vaaleasta. Leivät tarjottiin sormisuolalla koristellun voin kera. 

Mirkan ruokailu alkoi upealla otoksella kesän kasviksia. SicaPellen kesäkeitto oli kauden juureksista valmistettu ja aivan mielettömän hyvä. 

Upean makuinen ja kaunis kesäkeitto Sicapellessä.

Sicapellen viinejä ei ole saatavissa Alkon valikoimista. Ravintolan periaatteeseen kuuluu, että viini vaihdetaan, jos se ilmestyy Alkoon. Joten näitä viinejä täytyy tulla maistamaan paikan päälle! 

Keiton viininä oli Rhonen alueen Viognier-rypäleestä valmistettu Opâle. Tämä valkoviini on maultaan makea, mutta mineraalinen, joka tuo viiniin raikkautta. Viini oli aivan lumoava ja sopi täydellisesti kesäkeiton kumppaniksi. Kerrassaan upea viini! Tätä kannattaa ehdottomasti maistaa! Opâle voisi toimia hyvin vaikka aperatiivina. 

Illan toinen alkuruoka oli heinäsavustettua kampasimpukkaa, osterimajoneesia, kirjolohenmätiä, mustajuurta sitruunaliemessä ja pisteenä iin päälle ruohosipuliöljykermaa. Kampasimpukka-annos oli tasapainoinen ja kerrassaan maistuva. Kaikki annoksen komponentit maistuivat ilman, että ne varastivat showta itsepääraaka-aineelta, kampasimpukalta. 

Kampasimpukan viininä oli tsekkiläiseltä uudelta viinitilalta tuleva Oopperan kummitukselta nimensä saanut Fantome. Kuivan valkoviinin ystävät yllättyivät puolimakeaa viiniä maistaessaan; täähän on aikas jees! Hyvä viini oli ja sopi erinomaisesti kampasimpukoiden kanssa. 

Kyyhky on yksi Mirkan suosikeista ja siksi sitä oli tottakai tilattava, kun sitä täältä kerran sai. Annos sisälsi paahdettua kyyhkyä, 15 tuntia haudutettua juuriselleriä ja kuusenkerkkägeeliä. Kuusenkerkkägeeli maistui yksinään hyvältä, kyyhkyn kanssa ei oikein meidän mielestä toiminut toiminut. Kyyhky oli taivaallista ja jatkoi illan vahvaakin vahvempaa suoritusta. 

Kyyhkyviininä (ei kyykky! ;) toimi Rhonen alueen grenache-rypäleistä valmistettu Vaison Romaine -punaviini, jossa oli lempeät tanniinit. Viinissä maistui mustaherukkaa, karhunvatukkaa ja mustapippuria.  

Olipas herkkä annos tämä SicaPellen kuha! Niin kaunis! Ja maku mitä mainioin. Kuha oli paistettu ruskeassa voissa ja tarjoiltiin varhaisperunoiden, ruskeavoimajoneesin ja porkkanastombin kanssa. Porkkanastomb on murskeen ja pyreen välimuoto. Tässä annoksessa oli kaikkinensa lempeät ja hienovaraiset maut. 

Kuhan kanssa perfect wine match oli katalonialainen Dido. Tämä tuhti ja täyteläinen viini oli meidän mielestämme selkeä ruokaviini. Me tykkäsimme tästä tammitetusta viinistä, joka sopi täydellisesti kuhan kanssa. 

Illallinen seuraavaan ruokalajiin asti oli ollut täydellinen. Enää ei niin usein saa fine dining -illallisesta sellaisia kokemuksia, että innostuu melkein ilon kyyneliin saakka, kuten meille SicaPellessä tapahtui. Varsinainen pääruoka oli Waguy -härästä valmistettu luuton ribsi kera munakoisopyreen ja juuresten (porkkana, punajuuri, purjo) kanssa. Ribsien maku oli hyvä, samoin juurekset olivat raikkaat ja hyvin maustettu. Annos vaan oli uskomattoman pieni. Lihaa oli lautasella yhden suupalan verran, joka oli mielestämme ihan vitsi. Tätä sitten selvittelimme ja ravintolan tyypit oli kanssamme samaa mieltä, kokista lähtien. 

Ribsien kanssa nautimme "rakkausviiniä". Tähän portugalilaiseen viinin nimeen liittyi tarina, viininvalmistaja oli matkustanut vaimonsa luo bussilinjalla nro 27. Tässä punaviinissä oli meille jo aika vahvat tanniinit, totesimme, että rajoilla mennään. Viini oli keskitäyteläinen ja mehukas, sisältäen puolukan, mustaherukan ja karhunvatukan makuja. 

Illan viimeinen annos oli kuohkea ja hyvin kostutettu mantelileivos. Mantelileivos tarjottiin vaniljakastikkeen, vadelmageelin, marengin ja tuoreiden vadelmien kanssa. Yllättävän hyvä oli tämä annos, vaikka tämän tyyppiset jälkkärit eivät meidän mieleen yleensä olekaan. 

Jälkiruokaviininä oli tämä aivan ihana Brachetto Piemontesta. Kevyesti hedelmäinen ja pienesti kupliva viini maistui hyvin. Ihan meidän suosikki. Ylipäätään meistä on tullut aikamoisia jälkuruokaviinien ystäviä viimeaikoina. 

Makunautinnon kruunasi juoman tarjoilun meidän suosikkilasista! Riedel kyllä osaa lasien valmistuksen. Kannattaa tutustua myös Riedelin ihan huippuihin Espresso-laseihin! 

Illallisen loppulaskusta vähennettiin yksi ruokalaji ja viini kompensaationa minimaalisesta pääruoasta.  

Kokonaisuudessaan illallinen oli erittäin onnistunut! Sicapellen viiniosaaminen oli vahvaa. Viinit olivat taiten valittuja ja teimme mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Annokset olivat kovin kauniita ja yhtä kömmähdystä lukuunottamatta maittavia ja sopivan kokoisia. Ruoka-annokset tuotiin pöytään sopivassa tahdissa. Yhtään ei tullut kiireen tuntua, eikä turhaa odotuksen tuntua. 

Sicapellen boheemi ja persoonallinen sisustus toimi hyvin. Palvelu oli huomaavaista ja ystävällistä, samalla mukavan rentoa.  Sicapelleen kannattaa kyllä tulla matkankin takaa ja vaikka yöpyä viehättävässä Pariisin Villessä, kuten me teimme :).  

Sicapelle

Makumatka vaativan makuun - Menu Retkellä ravintola Olossa

Olo on huippukokki Pekka Terävän Michelin-tähdellä palkittu ravintola Pohjois-Esplanadilla. Olon keittiö edustaa uutta Skandinaavista keittiösuuntausta, jossa perinteisyyttä edustaa kaikista Pohjolan maista kootut raaka-aineet. Olossa kunnioitetaan aina vuodenajan parhaita raaka-aineita saatavuuden mukaan. Olon sydän on keittiö, joka ammentaa inspiraationsa Suomen upeasta luonnosta: puhtaudesta ja vaihtuvista vuodenajoista. 

Me illastimme kutsuttuina ravintolan samppanjakabinetissa, jonne mahtuu illastamaan 12 henkeä. Kabinetin sisustus ja värimaailma on karsittu minimiin. Skandinaavisuutta aidoimmillaan. 

Pöydässä meitä odotti oma leipämme, joka valmistetaan kolme vuotta vanhasta juuresta.

Illan aloitimme samppanjalla. Tämä Pinot Noir -rypäleestä valmistettu kuohuva oli aivan loistava! Sokeria kuohuvassa oli vain vähän, mutta Pinot Noir -rypäle antoi juomalle kivan pehmeyden. Uusi lempijuoma, jota on saatavilla yksinoikeudella Olosta.

NV Blanc de Noirs, Benoit Lahaye – Bouzy, Champagne

Ilta alkoi erilaisilla pienillä makupaloilla samppanjan kanssa. Nämä pallerot sisälsivät puolukkaa ja hunajajogurttia. Maku oli hyvä, mutta hämmentävä, ei makea eikä suolainen. 

Kaakaovoihin pakattua puolukkaa ja hunajajugurttia

Seuraavaksi pöytään tuli kevätretiisiä vuohenjuustokreemin kanssa.

Retiisiä Tammisaaresta ja Saloniemen vuohenjuustoa

Ruiskeksi kuivatulla poronsydämellä oli vähintäänkin mielenkiintoinen annos. Asettelu oli taas kovin kaunis.

Fermentoitu ruiskeksi, katajanmarjaa aja poron kuivattua sydäntä

Lohi tarjoiltiin taimenen mädin, karviaisvinegretin ja isomaksaruohon kanssa. Lohi oli maukas. Isomaksaruoho oli pakko nakertaa, kun ensimmäistä kertaa oli tälläistä tarjolla. Maku sinänsä ei ollut kovin kummoinen. Tarjoilijalta varmistettiin, ettei annoksen liemi ollut tarkoitettu syötäväksi ;)

Lohta, karviaisvinegrettiä, isomaksaruohoa ja taimenen mätiä

Viimeinen sormisyötävä, mallaskeksi, oli oikein maukas suupala.

Mallaskeksi, punajuurta ja puolukkaa

Kaikki samppanjan kera tarjotut sormisyötävät eivät maultaan olleet meidän mieleen, mutta mielenkiintoisia maisteluelämyksiä kylläkin. Maut olivat aitoja, raikkaita, tuoreita ja aikas jänniä. Modernia villiyrttimeininkiä. 

Ensimmäinen ruokaviini tuli Unkarista ja oli hauskasti nimetty: Fox Bros. 

2011 Furmint, Fox Bros – Tokaji, Hungary

Fox Bros viini toimi tosi hyvin huikean mannapuuron kanssa. Malmgårdin emmervehnästä valmistettu mannapuuro on kyllä elämämme paras mannapuuro. Mielettömän hyvä.

Emmer mannapuuro, sieniliemi ja korvasientä

Sokerisuolattu siika oli aika erikoinen annos. Meihin se ei oikein iskenyt. Tässä annoksessa parasta oli kaunis ulkoasu.

Siikaa sokerisuolattuna, nokkosta, avomaakurkkua hiillostettuna ja kermaviiliä

Väliolutta leivän kanssa. Tämä olut sopii mainiosti ruuan kanssa, mutta ei ole mikään nautiskeluolut. Suurempi alkoholipitoisuus (8 %) antoi olueen tiukkaa potkua ja varmasti Emmer tuo tähän olueen oman makunsa.

Emmer-Trippel beer – Malmgård

Pikkuleipämme saapui maisteltavaksi ihanien tahnojen kanssa. Kaikki kolme tahnaa; kirnuvoi, ruskea voivaahto ja fermentoitu hernepyree olivat herkullisia - samoin kuin itse leipä! Oluen kanssa oikein hyvä kokonaisuus.

Talon leipää, Peltolan kirnuvoita, ruskea voivaahto ja fermentoitua hernepyree

Sauvignon blanc ei ole meidän kummankaa lempirypäle, mutta tämä Itä-Espanjalainen valkoviini yllätti meidät positiivisesti. Olipas hyvää! Tässä  täyteläisessä Sauvignon Blancissa maistui mustaherukka ja karviaismarja. Viini toimii myös seurustelujuomana!

2013 Impromptu, Hispano Suizas – Utiel requena, Spain

Kampela-annos oli yksi illan parhaista! Kevyt, keväinen ja tasapainoinen annos!

Piikkikampelaa Pohjanmereltä, grillattu kevätsipuli ja herakastike

Karitsatarta jakoi mielipiteemme, Mirka tykkäsi, Pauliinan mielestä annos jäi makumaailmaltaan hiukan laimeaksi. Kuusi maistui karitsan kaverina hyvin.

Karitsatartar, pikkelöity kuusenkerkkä, suolattu retikka ja sipuliliemi

Australialainen punaviini ei miellyttänyt meitä kumpaakaan, eikä maku muuttunut ruuankaan kanssa miellyttäväksi. Etukäteen tätä jo aavistelimmekin, olihan viini valmistettu Cabernet Sauvignon (70%) ja Merlot (30 %) -rypäleistä, joista kumpikaan ei suosikkeihimme kuulu.

2010 Cabernet Sauvignon, Cape Mentelle – Margaret River, Australia

Punaviinin kanssa tarjoiltu Kateenkorva ja kaali sen sijaan maistui. Täydellistä! Tämä oli yksi illan parhaista annoksista.

Häränhäntää, kateenkorvaa, kevätkaalia, grillattu purjoliemi ja fermentoitua valkosipulipyree

Tässä vaiheessa olimme jo kokeneet monen monta makuelämystä niin ruuan kuin juoman muodossa. Ja vielä niitä oli tiedossa lisää. Mikä jälkkäriviini! Maailman paras! Apua, mistä tätä saa ostaa?

2012 Noble Riesling, Villa Maria – Marlborough, New Zeland

Ja mikä jälkkäri. Tässä kalpenee kyllä kaiken maailman fondantit ja muut ;) Villa Maria -viini ja vuohenmaito-­hunajamousse kera valkoherukka-­jäätelön oli täydellinen yhdistelmä. Harvemmin tulee muuten vastaan näin huippua jälkkäriä. Illan mieleenpainuvin ja maistuvin annos.

Ilmattu vuohenmaito-hunajamousse, valkoherukka-jäätelöä ja jugurtin herahyytelö

Kahvin kanssa valitsimme suomalaista likööriä. Hyvää siinä oli tarina ja suomalaisuus.

Ja vielä jälkkärin jälkkärit. Hyvä päätös mielenkiintoiselle illalliselle. Suklaa on aina hyvä.

Manjari-suklaata ja vadelmaa, koivusiirappi-vaahtokarkki tikkari sekä punajuurta ja mustaherukkaa

Palvelu oli koko illan tietenkin huipputasoa, niin kuin tälläisessä paikassa pitääkin olla. Se, mikä Olon erottaa muista Michelin-tähtiravintoloista, on palvelun rentous. Täällä ei pönötetä!

Raaka-aineet Olossa olivat tottakai parasta mitä Suomesta saa. Kaikki on tuoretta ja vimpan päälle. Makumatkalla sattui monenlaista. Upeita hienoja annoksia, joita rakastimme. Ja sitten vähän outoja, erikoisia makukokemuksia, jotka jättivät meidät ihmettelemään. Olo ei ole helppo. Eikä varmastikaan kaikkien makuun. Jos haluat kokea jotakin uutta ja erilaista mene Oloon.

Ravintola Olo