Ravintola Olo 12.11.2011

Odotukset olivat korkealla, kun saavuimme Ravintola Oloon lauantai-iltana seitsemän aikaan. Varauksen Oloon olimme tehneet jo kuukausia sitten. Näin pitkää odotusaikaa ei ravintolaan ole, mutta oma aikataulumme on ollut kiireinen. Tällä kertaa olimme liikkeellä neljän hengen seurueella.

Ravintola Olo sai Michelin -tähden maaliskuussa 2011. Tämä Starajuttu on vähän kaksipiippuinen. Olemme käyneet Helsingin Michelin tähti ravintoloissa Luomossa, Chez Dominiquessa, Postresissa ja Demossa ja vain Olo on ollut käymättä. Michelin -tähti näyttää usein tuovan tietynlaista jäykkyyttä ja kikkailua ravintolaan. Lautasella saattaa olla kymmeniä erilaisia raaka-aineita, joista tunnistat vain pienen osan ja palvelu on virheetöntä, mutta usein myös persoonatonta. Toki poikkeuksiakin löytyy ja Olo osoitti olevansa yksi näistä. Mahtavaa!

Alkusnackseja

Ravintola Olo on jo ennen Michelin -tähti tunnustusta niittänyt kunniaa. Esimerkiksi Suomen Gastronominen seura valitsi Ravintola Olon vuoden ravintolaksi vuonna 2009. Keittiömestari Pekka Terävä on valittu vuoden keittiömestariksi vuonna 1995 ja hän on niittänyt mainetta ja kunniaa monella tavalla tämän jälkeenkin, mm. kokkimaajoukkueen kapteenina ja monien huippuravintoloiden keittiömestarina.

Tunnelma

Monissa Michelin -tähdellä palkituissa ravintoloissa on se ongelma, että niissä on vaikea viettää mukavaa iltaa pöytäseurueen kanssa, koska koko ajan joku on kertomassa pitkää listaa ruokalajien tai keittiön tervehdysten sisällöstä ja keskustelua on vaikea ylläpitää. Toki, kun tähän varautuu, eikä tulekaan seurustelemaan ravintolaan, vaan keskittymään ruokaan, niin ongelma poistunee... Olossa ei kuitenkaan käynyt näin. Ravintolan tunnelma oli yllättävän rento ja salissa kuului mukava puheensorina. Ravintolaa saattaisi jopa kuvailla kotoisaksi. Sisustus oli pelkistettyä ja tyylikästä, meidän mielestämme myös sopivan rentoa.

Palvelu

Palvelu oli erittäin ystävällistä ja Olon tarjoilijat olivat rentoja ja helposti lähestyttäviä. Kaikki ei ehkä ihan tiptop sujunut, mutta itse asiassa parempi näin. Tunnelma oli rento ja tarjoilijoilta löytyi huumoria ja hymyä!

Ruoka

Lauantaisin Olossa on mahdollista tilata Yllätysmenu, joka sisältää neljä ruokalajia. Aivan aluksi meiltä kysyttiin, mitä ruokia emme syö. Onneksi olimme olleet tälläisessa tilanteessa ennenkin, joten osasimme miettiä laajasti myös erikoisempia ruokalajeja. Silti joukkoon pääsi yksi minun ja Pauliinan inhokki, veri. No, tuo oli onneksi vain pieni osa ruokaa. Mutta kannattaa siis todella miettiä laajasti, mitä ei halua tai pysty syömään. 

Olo on skandinaavinen ravintola. Menussa näkyy vuodenaikojen vaihtelu ja kotimaisuus. Maut olivat raikkaita ja puhtaita ja annokset selkeitä kokonaisuuksia. Oli erittäin virkistävää, että tunnisti suurimman osan lautasella olleista raaka-aineista. Positiivista oli erityisesti se, että suurin osa raaka-aineista löytyy myös omasta jääkaapista. Silti ruoka oli kaikkea muuta kuin tylsää tai perinteistä. Molekyyligastronomia toi oman erikoisuutensa ruokiin, mutta ei ollut hallitsevassa roolissa.

Alkuun saapui keittiön tervehdyksenä piparjuurijäätelöä, selleriä, Skånen sinappia ja punakaalia. Aika rohkea aloitus! Voimakkaat ja raikkaat maut jakoivat pöytäseurueemme mielipiteitä.

Seuraava keittön tervehdys oli katkarapusnacks, jonka kanssa tarjoiltiin katkarapuja, tilliä, guacamolea ja voimaltoa (joka oli molekyyliruuanlaiton tulosta). Tästä pidimme kaikki!

Ensimmäisenä alkuruokana oli illan monimutkaisin annos. Annoksessa oli emmental -juustoa, vuohenjuustoa, kurpitsaa ja pistaasipähkinöitä sekä muutama muu tunnistamaton ainesosa.

Toinen alkuruoka oli yksi illan parhaista annoksista. Se sisälsi kuhaa kahdella tavalla, pikkelöityjä vihannneksia, lämmintä majoneesia, kukkakaalia, kantarelleja ja suppilovahveroita. Kooltaan annos oli reilu. Kalaa oli runsaasti ja sienet mahtavan makuisia.

Paletin puhdistamiseen tarjoiltiin tässä välissä rosmariinikuusenkerkkävaahtoa, karpalotapiokaa ja karpaloita. Pauliina piti - Mirkan mielestä annos maistui joulukuuselta ;).

Pääruuaksi tarjoiltiin poroa, joka on kuulemma Hannu Lahtelan villiporoa. Hannuhan on meille ennestään tuttu;) käy lukemassa juttu Lasipalatsin poroviikoilta, jossa tapasimme Hannun. Poron kanssa tarjottiin kaalia, selleriä, veripalttua ja puolukkaa. Veripalttu oli tehty poron verestä, mutta Lahtelan tilalta tämä ei ollut, koska Hannu kertoi meille, että he eivät käsittele verta, koska heillä ei ole siihen asianmukaisia tiloja.

Tässä välissä pöytään saapui erikseen tilaamamme juustot. Juustolautaselta löytyi kolmea eri juustoa: Armas, vuohenjuustosta tehty cheddar ja Peltolan blue. Hmmm....aika tuttua. Tuntuu, että jokaisessa ravintolassa on nykyään nämä samat juustot. Mutta, hyvää oli ja lisukkeet olivat hauskoja: pähkinää, kahvia ja hunajaa sekä luumurusinahilloke.

Sitten taas väliruokaan, joka oli tyrnisorbee suklaamoussen ja valkosuklaan kera. Ah, ihanaa! Nam, nam, nam...

Varsinainen jälkkäri oli sitruunaa ja lakritsia eri muodoissa. Voi elämä, miten hyvää.

Lopuksi vielä hiukan kahvia ja keittön tervehdys: vaniljamaitoa ja vaniljamunkki. Loistavaa.

Ainut asia, joka ei meitä Olon illassa ihan vakuuttanut oli leipä. Tarjolla oli vaaleaa ja tummempaa patonkia. Parempiakin on tullut vastaan. Leivät tulivat suoraan uunista ja olivat todella kuumia. 

Viinit

Koska Olossa tarjoillaan lauantaisin vain yllätysmenuita, helpoin tapa valita viinit ruuille on ottaa viinipaketti. Valitsimme jälleen puolikkaan viinipaketin. Täällä viiniä oli aika niukalti, usein puolikaskin paketti on ollut riittävästi. Joitakin Olon viinejä löytyy kuulemma Alkon tilausvalikoimasta, mutta pääasiassa viinit tulevat pientuottajilta.

Emmentalin ja vuohenjuuston kanssa tarjottu viini

Kuhan kanssa tarjottu viini

Pehmeä Chardonnay.

Poron kanssa tarjottu viini

Tämä punaviini oli melko kevyt ja voimakas.

Sitruunalakritsijälkiruuan kanssa 
tarjottu jälkiruokaviini

Tämä jälkiruokaviini oli loistava!

Hintalaatusuhde

Ravintola Olo ei toki ole mikään halpa ravintola. Mutta kyllä ruoka oli ehdottomasti rahan arvoista. Eikä hintataso nyt ihan kohtuuton ole. Lauantaina neljän ruokalajin yllätysmenu maksaa 49€, joka on oikein hyvä diili! Suosittelemme! Lisäksi EatHelsinki2011 -kirjan alennus laski loppulaskua; toinen menu tuli puoleen hintaan.

Pidimme

- Rento meininki

- Kotoisa tunnelma

- Selkeät ja raikkaat annokset

- Suomalaiset raaka-aineet, lähiruoka

- Vuodenajan mukaan suunniteltu menu

- Ei turhaa kikkailua

- Raaka-aineet tunnistettavissa annoksista

- Tarjoilijat rentoja ja ystävällisiä, ei turhan jäykkiä ja virallisia

Miinusta

- Neljän ruokalajin illalliseen vierähti 4 tuntia, joka oli meidän mielestämme hiukan turhan pitkä aika

Osuma.fi

Aukioloajat:

Ma 11.30-14.00

Ti-pe 11.30-24.00

La 17.00-24.00

Keittiö kiinni arkisin: 13.30-17.00

Osoite: Kasarminkatu 44, Helsinki

Postres, 16.9.2011

EatHelsinki 2011 -tour jatkoi pitkästä aikaa. Nyt oli vuorossa Postres. Tällä kertaa Pauliina ei päässyt mukaan vaan illallistin hyvän ystäväni kanssa. Postres sijaitsee Eteläespanadilla Kaartinkaupungissa. Ravintola on avattu vuonna 2006 Samuli Wirgentiuksen ja Vesa Parviaisen toimesta.

Nimensä mukaisesti ravintola on alkujaan erikoistunut nimenomaan jälkiruokiin. Nyt listalla ei jälkiruuilla ollut erityistä asemaa. Tätä kysäisin tarjoilijalta, joka kertoi, että ravintola on siirtynyt jälkiruokamenuista kahteen menuseen, joihin toki sisältyy jälkiruuatkin. Jälkiruokamenuja on tarjolla pyynnöstä, mutta tästä ei ollut missään mainintaa.

Samaten pieni pettymys oli se, että listan menuissa ei ollutkaan ranskalaista omenapiirakkaa, Tarte Tatinia, josta olin lukenut jostakin lehdestä aivan vähän aikaa sitten. Illallisen lopuksi selvisi sitten sekin. Tarte Tatinia saa ravintolasta pyynnöstä, jos siis sitä osaa pyytää. Valmistukseen menee noin 20 minuuttia, joten tilaus kannattaa tehdä illallisen aluksi.

Olin varannut pöydän noin viikkoa aikaisemmin perjantai-illaksi. Oikeastaan olin hiukan hämmästynyt, että pöytä järjestyi näin lyhyellä varoitusajalla tästä Michelin -tähdellä ansioituneesta ravintolasta, mutta hyvä näin. Tämän himoitun tähden ravintola on saanut vuonna 2008 ensimmäistä kertaa, joten ehkäpä suurin huuma ravintolan ympärillä onkin laantunut.

Meidät vastaanotettiin ravintolassa erittäin ystävällisesti ja ilta alkoi mukavasti. Alkuun tilasimme kuohuviiniä (11€/lasi), joka oli erinomaista. Melko pian pöytään alkoi saapua erilaisia keittiön tervehdyksiä. Ensimmäiseksi pöytään tuotiin pieni kasvimaa, jossa oli retiisejä ja porkkanoita oliivipedillä, joka toimi kasvimaan "multana". Jostakin olen lukenut, että Nomassa -Kööpenhaminassa sijaitsevassa maailman parhaaksi ravintolaksi rankatussa paikassa- on ainakin ollut samantyyppinen annos tarjolla.

Tämän jälkeen pöytään saapui lisää keittiön tervehdyksiä. Seuraavaksi oli vuorossa kolme pientä annosta. Ruuat esiteltiin vasemmalta oikealle ja päädyimme pienen harkinnan jälkeen syömään annokset samassa järjestyksessä, joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, jotta jokaisen suupalan maut pääsivät oikeuksiinsa. Keskustelimme asiasta tarjoilijan kanssa jälkikäteen ja hän kertoikin, että tämä oli tarkoitus. Hmmm...olisi tietysti ollut mukavaa, että tästä olisi mainittu, vaikka aika luonteva järjestys tuo olikin....

Halusimme keskittyä ruokailuun täysipainoisesti, joten en kirjoittanut eri ainesosia ylös (niinkuin aika usein teemme), joten raaka-aineet ovat nyt muistelun varassa. Alla oleva pieni tryffelillä maustettu keitto oli aivan taivaallinen!

Seuraava annos sisälsi lohta ja maistui mielestäni ihan hyvältä, vaikka lohi ei kuulukkaan suosikkiruokiin...

Viimeinen annos oli friteerattu kananugetti majoneesilla. Ihanan rasvainen ja maukas suupala.

Seuraavaksi pöytään saapui varsinainen Amuse-bouche eli keittiön tervehdys. Tämä pieni ruoka oli aivan ihanan raikas ja kevyt. Ja todella valmisti makunystyrät tulevaan menuseen. Ah ja voih, kuinka hurmaava annos!

Sitten päästiinkin itse menuseen. Valitsimme kahdesta tarjolla olleesta vaihtoehdosta Menu Esplanadin, joka sisälsi 4 ruokalajia (59€). Lisäksi valitsimme puolikkaan viinipaketin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että viiniä tulee 6 senttiä 12 sentin sijaan. Olemme havainneet useamman kerran, että tämä on ollut loistava valinta tämäntyyppisissä ravintoloissa, koska ruokalajit ovat niin pieniä, ettei millään ehdi juoda koko lasillista viiniä yhden ruokalajin kanssa. Onneksi tämä oli mahdollista.

Ruuan kanssa tarjoiltiin aivan suussasulavia leipiä; pikkupatonkeja, näkkileipää ja tummaa saaristolaisleipää, leivottu minikokoon tietenkin :-)

Alkuruokana oli tomaattipikkelssiä hiillostetun mustekalan ja majoneesin kanssa. Annos oli maukas, mustekala ihanan pehmeää, juuri sellaista kuin sen pitääkin olla. Merellinen annos.

Seuraavaksi tarjoiltiin porsaan poskea kurpitsan, tattien ja pähkinöiden kera. Annoksessa oli paljon makua ja liha oli todella mureaa ja suussasulavaa.

Pääruuaksi tarjolla oli kampelaa, joka itsessään oli kovin mautonta. Annokseen tuli kuitenkin makua kastikkeista ja guacamolesta. Jotenkin annos oli kuitenkin aika mitäänsanomaton ja väritön.

Ennen varsinaista jälkiruokaa saimme pienen herkkupalan. Lasissa oli jäätelöä ja lakkoja ja päällä rapea keksi sekä tuoreita marjoja. Annos maistui erittäin hyvältä, nam.

Varsinainen jälkkäri tuli sellofaanin kiedottuna. Tämän oli tarkoitus pitää tuoksut sisällä. Jälkkäri oli aivan täydellinen, kaikkea oli sopivassa suhteessa; omenaa, kanelia ja kinuskia.

Lopuksi saimme vielä pieniä maistella pieniä suupaloja keittiöstä. Oikein mukava aterian lopetus!

Ravintolan tunnelma oli hyvin rauhallinen ja seesteinen. Jokaisen ruokalajin kohdalla kerrottiin mitä ne sisälsivät. Myös viineistä kerrottiin laajasti. Mukava, miellyttävä tunnelma Postresissa oli. Ilta oli oikein onnistunut ja ruoka oli hyvää. Menu oli raikas ja kevyt, mutta täyteen tulimme. Neljän ruokalajin menuseen kuului yhteensä 11 annosta ja ruokailuun meni 2,5 tuntia. Eli aikaa herkutteluun kannattaa varata runsaasti.

Ruoka 9+
Tunnelma 9
Palvelu 9
Hintalaatusuhde 9

Mange Sud 5.1.2011

Tunnelma
Mange Sud on loistava ravintolalöytö - kiitos EatHelsinki 2010 -kirjan! Tässä ravintolassa olemme vierailleet useamman kerran ja aina olemme olleet kovin tyytyväisiä. Mange Sud on siisti ja tyylikäs ravintola, sisutukseltaan kaunis ja yksinkertainen, mutta tunnelmaltaan erittäin rento.

Ruoka
Tällä kertaa olimme liikkeellä vähän isommalla porukalla, seitsemän hengen seurueella. Suurin osa seurueesta valitsi listalta Menu Maisonin (42€), joka sisälsi kolme ruokalajia: Kurpitsarisoton, Meriahventa ja Tiramisun. Otimme myös viinipaketit, puolikkaina versioina (14 €) ja olimme jälleen kerran tyytyväisiä puolikkaaseen settiin.

Kurpitsarisotto oli hyvä. Koostumukseltaan täydellinen ja maultaan raikas ja pehmeä. Ripauksella suolaa risoton maku parani entisestään. Risoton kanssa tarjoiltiin valkoviiniä.

Pääruokana oli Meriahventa lingurialaisittain. Ahven oli oikein hyvää. Lisäkkeenä oli kasvishässäkkä, jossa oli ainakin perunaa, oliiveja, tuoreita tomaatteja. Kasvislisäke oli jännittävän makuinen, hyvää, mutta jotenkin hiukan tunkkaista - jotain raikkautta ja kepeyttä olisin tähän lisäkkeeseen kaivannut. Sekä alku- että pääruuat tarjoiltiin erittäin hyvin lämmitetyiltä lautasilta, tästä plussaa, on ilo syödä kuumaa ruokaa.

Jälkiruokana oli iso annos Tiramisua. Tiramisu oli ihanaa, joskin hiukan reippaalla kädellä oli alkoholia jälkkäriin lorahtanut...

Palvelu

Palvelu Mange Sudissa oli kokonaisuudessaan hyvää. Ennen varsinaista iltaa jouduimme useaan kertaan säätämään seurueemme kokoonpanossa ja tähän säätämiseemme suhtauduttiin ystävällisesti ja joustavasti. Illan aikana tarjoilijamme olivat ystävällisiä ja rentoja.

Mange Sudista on tullut yksi suosikki ravintoloistamme. Tunnelma on mukavan rento ja palvelu ystävällistä, muttei jäykkää. Kiitos jälleen kerran mukavasta illasta! Mange Sud

Tunnelma            9+

Palvelu                 9

Ruoka                   9-

Hintalaatusuhde 8+