Maailman parasta pizzaa @Napoli

Italian reissun suurin missio oli päästä syömään maailman parasta pizzaa Napoliin. Sinne siis. Tehtiin reissulla vähän muutakin, vaikka pizza ja ruoka näyttelivät suurta osaa Napolissa ollessamme.

Etukäteen olimme kuulleet paljon informaatiota Napolista, sen vaarallisista alueista, kaupungin likaisuudesta ja muusta epämääräisyydestä. Ihan pikkaisen jännitti, mitä Napoli tuo tullessaan. Hotellimme, Albergo Palazzo Decumani, sijaitsi historiallisen keskustan alueella ja sijainti oli eri hyvä. 

Hotelliyö maksoi noin 120 € sisältäen aamupalan ja tervetuliaisdrinkit. Hotellimme yllätti meidät positiivisesti. Huone oli iso ja tyylikäs, sisältäen mm. vaatehuoneen. Sänky oli leveä ja tosi hyvä nukkua. Baarikaapista löytyi juomaa ja ruokaa. Kylppärissä oli tilava ja sieltä löytyi hiustenkuivain, aamutakit ja shampoot ja hoitoaineet eli kaikki mitä matkalla tarvitsee. Tätä hotellia voimme suositella lämpimästi kaikille Napolin matkaajille! Täällä hinta kohtasi laadun ;)

Napoliin saavuimme siestan aikaan, jolloin lähes kaikki paikat olivat kiinni. Ärsyttävä nälkä, eikä pizzaa saanut mistään. Päädyimme kivaan kahvilaan syömään pientä suolaista ja juomaan kahvit. 

Tässä kahvilassa olikin huiput kahvit. Kannattaa käydä juomassa ja vaikka vähän syömässäkin. 

Kahvittelun jälkeen pyörimme ostoskaduilla, jotka olivat täynnään kaikenlaista joulukamaa, koruja yms. pientä tilpehööriä, joissa riitti ihmeteltävää. Jotain tarttui matkaan, mm. spagettia, mausteita ja kahvia, joten poikkesimme hotellille viemään ostokset ja muistimme hotellin tervetuliaisjuomat.

Hotellin baari oli erittäin hienostunut ja tyylikäs. Pehmeät plyysisohvat lasipöytineen loivat tilaan arvokasta ja fiiniä tunnelmaa. Henkilökunta palveli todella kohteliaasti ja ystävällisesti. Päädyimme ottamaan Aperol Spritzit, jotka tarjoiltiin huikeiden "pikkusnacksien" kera, kuten kuvasta näkyy...

Sorbillo

Pizzaa päädyimme ensimmäisenä iltana syömään Sorbillo -nimiseen paikkaan, joka oli kovasti kerännyt kaikkia tarroja ikkunaansa.

Pizzerian sisustus oli varsin pelkistetty, kuten tuntui kaikkialla muuallakin pizzerioissa olevan. Heti sisääntultaessa oli kokin mesta ja puu-uuni. Jonkun aikaa mietimme listat käsissä pizzavalintaa. Päädyimme tuliseen makkaralla täytettyyn, tomaattipohjaiseen pizzaan ja vaaleaan pizzaan, jossa täytteenä oli mm. kesäkurpitsaa ja makkaraa. 

Ah, mikä elämys oli ja on tämä Napolin pizza. Eniten kiinnitti huomiota kunnon pohja, joka ei ollut kovin ohut, mutta jossa oli kunnon sitko. Samoin tomaattikastikkeen maku säväytti. Tosin tässä pizzassa tomaatin maku peittyi tulisuuden alle.  

Pizzat syötyämme olimme aivan täynnä. Hengailimme kaupungin kujilla jonkin aikaa ja päädyimme eläväiselle aukiolle, jossa nautimme vielä lasit kuivaa valkoviiniä, Grego di Tufoa.

Aurinkoisen ja kuuman sunnuntain vietimme tutustumalla muutamiin Napolin nähtävyyksiin, joita tässä kaupungissa riittää. Me pysyimme historiallisen keskustan alueella, vaikka vähän mietimme muutamia kohteita hieman kauempana. Me tutustuimme: Santa Chiaran luostariin ja kirkkoon, San Severon kappeliin (täällä on huikea taideteos Kristuksen kyynel) ja pariin muuhun kirkkoon. Napolissa riittää nähtävää useaksi päiväksi, me ehdimme näkemään vain pienen osan nähtävyyksistä. 

Decumani

Sunnuntaina monet pizzapaikat olivat kiinni. Hotellilta suositeltiin aukiolevista paikoista Decumania, joka sijaitsi aivan hotellimme läheisyydessä. Decumanissa pääsimme alusta saakka kokemaan pizzan syömiseen liittyvää meininkiä ja tunnelmaa. Sisällä kävimme ilmoittamassa nimemme ja päädyimme ravintolan ulkopuolelle monen muun syöjän kanssa hengailemaan ja odottamaan vuoroamme. Venasimme noin 20-30 minuuttia, kun iloinen tarjoilija tuli huikkimaan: Mirka! Mirka!

Sisällä meidät ohjattiin kahden hengen pöytään, joka sijaitsi aivan kiinni kahdessa muussa pöydässä. Tiivis tunnelma ja mukava pöhinä tässä paikassa! Tällä kertaa päädyimme maistamaan klassisia pizzoja; Margheritaa ja Marinaraa. Eikä ollut näissäkään pizzoissa moitteen sijaa. Pohja oli taas hyvän sitkoista ja maukasta. Täytteet olivat simppeleitä, mutta ah niin kovin hyviä. Näistä pizzoista jäi mukava fiilis - ei tullut tankattua liian täyteen. 

Palvelu Decumanissa sujui rivakasti ja ystävällisesti. Pizzat maksoivat nelisen euroa kappale ja vesi jonkun euron. Tänne ei jääty pizzat tuhottua lorvimaan, vaan maksettuamme luovutimme pöydän seuraaville. 

Da Michele

Elämyksellisin pizzakokemus Napolissa taisi olla maineikkaassa Da Michelessä vierailu. Täällä ehdimme piipahtamaan paluumatkalla. Napolissa oli aikaa tasan tunti ennen Rooman junan lähtöä ja mitä muuta sinä aikana tekisikään, kuin kävisi hakemassa pizzat evääksi...?

Satamasta täräytimme taksilla suoraan Da Micheleen, joka onneksemme aukesi lauantaina klo 11. Kassalla valkkasimme pizzat ja maksoimme, kuitin kiikutimme kokille. 

Michelessä oli väkeä tähänkin aikaan, muttei meidän onneksemme liikaa. Täällä pääsimme vierestä seuraamaan pizzojemme tekoa ja paistamista. 

Simppelit raaka-aineet: tomaattikastiketta, basilikaa ja juustoa...

...aseteltiin huolella pizzapohjan päälle....

Pizzan muoto viimeisteltiin juuri ennen uuniin menoa. 

 Ja sitten pizzat tulikuumaan puu-uuniin!

Kuumassa puu-uunissa pizzat eivät kauaa paistuneet, ehkä noin minuutin verran. Täälläkin otimme klassikko Margherita -pizzat, joista näiden kahden maistiaiskerran myötä taisi tulla yksi suosikkipizzoistani. 

Pizza Napolissa on todella maineensa veroista ja Napoli hurmasi meidät muutenkin omalla rujolla, mutta persoonallisella ja konstailemattomalla charmillaan! Tänne tulemme uudelleen!