Näytetään tekstit, joissa on tunniste Napoli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Napoli. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. marraskuuta 2015

Pizzaa!!!


Viime reissu Napoliin oli todella onnistunut, mutta kovin lyhyt, joten sinne on ollut kova hinku uudestaan siitä asti. Edellisellä kerralla kiersimme Pompein ja Vesuviuksen, joten nyt oli aikaa viettää Napolin kaupunkia tutkaillen. 


Tälläkin kertaa meitä helli aurinko, vaikka oltiin jo lokakuun lopussa. Lennot otimme Lufthansalta, koska Finnair lentää Napoliin vain kesäkaudella. Majoituimme Bed and Breakfestiin vanhassa kaupungissa, joka toimi meidän tarpeisiimme oikein hyvin. Kokonaishinnaksi reissulle tuli kahdelta hengeltä noin 600 €.




Ruoka ei varmaan paljon tämän tuoreemmaksi tule? 





Kalastajat onkimassa. Olosuhteet on pikkasen erilaiset kuin meillä Suomessa ;)





Tällä reissulla syötiin paljon muutkin kuin pizzaa. Viime reisulla ehdittiin katsastaa tärkeimmät pizzapaikat. 



Spagetti ala Vongole

Suositussa La Campagnola ravintolassa nautimme perinteisiä Italialaisia herkkuja. Oma suosikkini on täytetyt kesäkurpitsan kukat, joita Suomesta ei saa. 







Rantaravintolassa nautittua katkarapupastaa. 





Napoli on vastakohtien kaupunki. Upeat rakennukset vaihtuvat nopeasti vähän toisenlaisiin maisemiin. 








Istuimme iltaa pienissä viinibaareissa. Täällä juodaan valkkareina Campanian alueen Falanghinaa tai Creco di Tufoa sekä läheisen Avellinnon alueen Fiano di Avellinoa. Kyllä, kaikki maistuivat ;)





Mukaan tarttui jos jonkin moista. Toimme mukanamme Mozzarellaa, tuoreita tomaatteja, pastaa, oliviiöljyä, kahvia, viinejä, salsicciaa, bresaolaa ja vähän muutakin. Perjantaina päätimmekin viettää pizzaperjantain ja nauttia pizzaa tämän erinomaisen punaviinin kanssa, jonka toimme myös Napolista.



Olin myös juuri saanut käsiini tämän Pizze -kirjan, joten reseptit oli heti testattava!



Teimme tomaattikastikkeen kirjan ohjeiden mukaan:


2 tölkkiä kuorittuja tomaatteja
20 g suolaa
20 g oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
tuoretta basilikaa

Suolan määrä tuntui aika hurjalta, joten puolitimme sen ja käytimme vain 10 g suolaa. Täytteemme olivat itsessään melko suolaisia, joten tämä oli erinomainen päätös, vähempikin suola olisi riittänyt. 

Kastikkeesta tuli tällä ohjeella melko juoksevaa, joten seuraavalla kerralla aioin valuttaa toisesta purkista nesteet pois ja käyttää vain tomaatit.

Me teimme kaksi pizzaa ja kastiketta jäi runsaasti yli, joten puolikaskin ohje riittäisi kahteen pizzaan. Toisaalta kastiketta voi käyttää vaikka leivän päällä, joten hukkaan se ei mene. 

Eli kaada tomaatit suureen kulhoon, valuta osa nesteestä pois. Lisää 10 g suolaa ja 20 g oliiviöljyä. Murskaa esim. sauvasekoittimella. Lisää halkaistut valkosipulinkynnet ja reilusti basilikaa. Laita maustumaan jääkaappiin useaksi tunniksi tai yön yli. Ota valkosipulinkynnet kastikkeesta pois ennen pizzan päälle levittämistä.



Aikaisemmin ollaan tehty pizza tällä reseptillä, joka on tooooosi hyvä! Mutta nyt siis kokeiltiin tätä:


500 g vehnäjauhoja
3.5 dl kädenlämpöistä vettä
25 g tuorehiivaa
10 g suolaa
10 g oliiviöljyä

Tämä ohje on niin sanottu pikataikina, kohotusaika tunnin verran. 
Sekoita merisuola tilkkaan vettä (vesi sisältyy ohjeen 3.5 dl). 
Liota tuorehiiva veteen. Lisää jauhot hiivaveteen ja vaivaa noin 10 minuuttia. Lisää suolavesi ja vaivaa kunnes vesi on imeytynyt. 
Lisää oliiviöljy ja vaivaa kunnes sekin on imeytynyt. 
Jatka vaivaamista, kunnes taikina on joustavaa eikä tartu käsiin. 
Anna kohota noin tunti huoneenlämmössä kostutetun pyyhkeen alla.



Me tehdään pizzat öljytyllä uunipellillä uunin pizzatoiminolla. 





Tämä pizza oli oikein hyvää. Pohjasta taisi tulla vähän liiankin rapsakka, ensi kerralla siis vähän aikaisemmin uunista pois. Täytteenä käytimme Napolin tuliaisina tuomaamme Mozzarellaa, Salsicciaa, Bresaolaa ja tomaatteja. No, näillä aineksilla ei voi mennä pieleen. Seuraavalla kerralla aion kokeilla hiukan pidempää kohotusaikaa ja oikeita pizzajauhoja, joita saa esimerkiksi Töölössä sijaitsevasta Hellasta ja Herkusta tai Kluuvin ihanasta Pizzariumista (alkuperäinen löytyy Turusta). Siellä on muuten aivan ihanat aidot napolilaiset pizzat, oma suosikkini on Diavola. 

Eli jos ei ihan heti pääse Napoliin kannattaa hankkia tämä Pizzaraamattu ja kokeilla reseptejä itse kotona tai suunnata Kluuvin Pizzariumiin!


Pizzariumin maukkaat pizzapalat


tiistai 3. joulukuuta 2013

I T A L I A S S A!

Varmaan olimme taas jossain hyvän ruuan ja juoman äärellä, kun saimme loistoidean lähteä syksyllä Napoliin syömään pizzaa.


Reissu ei jäänyt pelkästään Napolin vierailuksi, vaikka matkan missio olikin pizza@Napoli. Viikkoon saimme mahdutettua mukaan kaikkea muutakin kivaa. Kiitos ystäville ja tutuille hyvistä vinkeistä! Juhlatunnelmaan pääsimme jo lentokoneessa - cin cin!


Ostimme lennot Roomaan Finnairilta noin 300 €:n hintaan. Perjantai-iltana seitsemän maissa olimme Roomassa ja hotellilla lähempänä yhdeksää. Kentältä otimme lentokenttäkuljetuksen (20€ / hlö), jotta säätämistä olisi hieman vähemmän. Hotellissa kävimme kääntymässä ja suuntasimme heti illalliselle Campo di Fiorin kulmille. Siinä Roomaa fiilistellessä ilta menikin. Lauantaiaamupäivän vietimme Roomassa muutamaan nähtävyyteen tutustuessa. On se muuten elämys käydä Fontana di Trevillä toivomassa ja heittämässä kolikkoa. Jännä nähdä toteutuuko toive ;). 




Roomasta jatkoimme matkaa Napoliin, jonne saavuimme lauantaina iltapäivästä. Välimatkan kuljimme nopealla junalla ja matka taittui noin tunnissa. Napolin päässä kävimme heti ostamassa junaliput paluumatkaa varten, jolloin liput sai puoleen hintaan. Suurta hupia ja huiput naurut saimme lipunmyyjän kanssa asioidessamme. Etelä-Italian fiilis!

Napolin hotellimme sijaitsi historiallisessa keskustassa, noin puolentoista kilometrin matkan päässä rautatieasemalta. 




Napolissa söimme pizzaa, pizzaa ja pizzaa. Vuorokaudessa ehtii yllättävän paljon; pizzan syömisen lisäksi kuljeksia kaupungilla, kahvitella, tutustua muutamiin nähtävyyksiin ja nauttia hyvistä juomista. Napoli oli ihana! Sinne on mentävä uudestaan, eikä pelkästään pizzan vuoksi. 

Napolista jatkoimme paikallisjunalla Pompeihin sunnuntaina iltapäivällä. Junamatka Pompeihin kesti noin puolisen tuntia. Olimme Napolin päässä valinneet väärän junan, mutta onneksi ystävällinen herrasmies, kavereidensa lievän painostuksen vauhdittamana, heitti meidät parin kilometrin päässä sijaitsevaan hotelliimme. Ihanassa Pompein kaupungissa vietimme pari rennon letkeää ja aurinkoista päivää tutustuen mm. Pompein rauniohin ja Vesuvioon.











Pompeista jatkoimme matkaa vielä pidemmälle Amalfin rannikolle. Junalla jyryytimme ensin Sorrentoon ja Sorrentossa venailimme tunnin verran bussia määränpäähämme, pieneen kylään nimeltä Positano. Bussimatka Sorrentosta Positanoon on aivan huikea. Tätä ei kannata missata. 



Positanossa olimme kaikkiaan neljä yötä. Sieltä käsin kävimme rannikon eri kaupungeissa ja pienemmissä kylissä. Välimatkat olivat lyhyitä ja matkaa taitoimme joko lautalla tai paikallisdösällä. Amalfiin matkustimme lautalla. Amalfista jatkoimme paikallisbussilla Minoriin syömään pastaa ja Minorista kävelimme Maioriin. 










Maiorista palasimme bussilla Amalfin kautta Positanoon. 





Positanosta on hyvät lauttayhteydet eri puolille. Yhden päivän mietimme merellä ja tällä samaisella reissulla kävimme tutustumassa Caprin saareen. 




Paluumatkamme kotiin oli varsin hauska ja onnistui paremmin kuin hyvin. Lähdimme lauantaiaamuna Positanosta lautalla Caprille, jossa vaihdoimme lauttaa, jolla pääsimme Napoliin. Merimatkailu oli muuten varsin mukavaa. Napolin satamasta singahdimme suoraan taksiin - tosin tiukan hintakeskustelun jälkeen. Taksilla täräytimme Da Michele -pizzeriaan, josta haimme pitsat junaevääksi. Da Michelestä kävelimme Napolin rautatieasemalle ja matkasimme Roomaan. 




Roomassa vietimme ihanan aurinkoisen päivän ihan kaupungissa kuljeksien valosta ja lämmöstä nauttien. Illan suussa edessä oli vielä viikon viimeinen junamatka Rooman rautatieasemalta lentokentälle ja reissun viimeinen etappi lentokoneella Helsinkiin. 

Meidän reissua suosi huiput säät. Viikko oli lämmin ja biitsilläkin tarkeni erittäin helposti. Viikon aikana ehtii nähdä rennollakin aikataululla yllättävän paljon. Vaikka paljon jäi tietty näkemättä, kuten Ischian saari. Kulkeminen eri välineillä sujui mutkattomasti ja kaikki arjen asiat hoituivat melko vaivattomasti. Huippureissu!      

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Maailman parasta pizzaa @Napoli

Italian reissun suurin missio oli päästä syömään maailman parasta pizzaa Napoliin. Sinne siis. Tehtiin reissulla vähän muutakin, vaikka pizza ja ruoka näyttelivät suurta osaa Napolissa ollessamme.



Etukäteen olimme kuulleet paljon informaatiota Napolista, sen vaarallisista alueista, kaupungin likaisuudesta ja muusta epämääräisyydestä. Ihan pikkaisen jännitti, mitä Napoli tuo tullessaan. Hotellimme, Albergo Palazzo Decumani, sijaitsi historiallisen keskustan alueella ja sijainti oli eri hyvä. 



Hotelliyö maksoi noin 120 € sisältäen aamupalan ja tervetuliaisdrinkit. Hotellimme yllätti meidät positiivisesti. Huone oli iso ja tyylikäs, sisältäen mm. vaatehuoneen. Sänky oli leveä ja tosi hyvä nukkua. Baarikaapista löytyi juomaa ja ruokaa. Kylppärissä oli tilava ja sieltä löytyi hiustenkuivain, aamutakit ja shampoot ja hoitoaineet eli kaikki mitä matkalla tarvitsee. Tätä hotellia voimme suositella lämpimästi kaikille Napolin matkaajille! Täällä hinta kohtasi laadun ;)



Napoliin saavuimme siestan aikaan, jolloin lähes kaikki paikat olivat kiinni. Ärsyttävä nälkä, eikä pizzaa saanut mistään. Päädyimme kivaan kahvilaan syömään pientä suolaista ja juomaan kahvit. 




Tässä kahvilassa olikin huiput kahvit. Kannattaa käydä juomassa ja vaikka vähän syömässäkin. 





Kahvittelun jälkeen pyörimme ostoskaduilla, jotka olivat täynnään kaikenlaista joulukamaa, koruja yms. pientä tilpehööriä, joissa riitti ihmeteltävää. Jotain tarttui matkaan, mm. spagettia, mausteita ja kahvia, joten poikkesimme hotellille viemään ostokset ja muistimme hotellin tervetuliaisjuomat.

Hotellin baari oli erittäin hienostunut ja tyylikäs. Pehmeät plyysisohvat lasipöytineen loivat tilaan arvokasta ja fiiniä tunnelmaa. Henkilökunta palveli todella kohteliaasti ja ystävällisesti. Päädyimme ottamaan Aperol Spritzit, jotka tarjoiltiin huikeiden "pikkusnacksien" kera, kuten kuvasta näkyy...

Sorbillo


Pizzaa päädyimme ensimmäisenä iltana syömään Sorbillo -nimiseen paikkaan, joka oli kovasti kerännyt kaikkia tarroja ikkunaansa.



Pizzerian sisustus oli varsin pelkistetty, kuten tuntui kaikkialla muuallakin pizzerioissa olevan. Heti sisääntultaessa oli kokin mesta ja puu-uuni. Jonkun aikaa mietimme listat käsissä pizzavalintaa. Päädyimme tuliseen makkaralla täytettyyn, tomaattipohjaiseen pizzaan ja vaaleaan pizzaan, jossa täytteenä oli mm. kesäkurpitsaa ja makkaraa. 

Ah, mikä elämys oli ja on tämä Napolin pizza. Eniten kiinnitti huomiota kunnon pohja, joka ei ollut kovin ohut, mutta jossa oli kunnon sitko. Samoin tomaattikastikkeen maku säväytti. Tosin tässä pizzassa tomaatin maku peittyi tulisuuden alle.  

Pizzat syötyämme olimme aivan täynnä. Hengailimme kaupungin kujilla jonkin aikaa ja päädyimme eläväiselle aukiolle, jossa nautimme vielä lasit kuivaa valkoviiniä, Grego di Tufoa.


Aurinkoisen ja kuuman sunnuntain vietimme tutustumalla muutamiin Napolin nähtävyyksiin, joita tässä kaupungissa riittää. Me pysyimme historiallisen keskustan alueella, vaikka vähän mietimme muutamia kohteita hieman kauempana. Me tutustuimme: Santa Chiaran luostariin ja kirkkoon, San Severon kappeliin (täällä on huikea taideteos Kristuksen kyynel) ja pariin muuhun kirkkoon. Napolissa riittää nähtävää useaksi päiväksi, me ehdimme näkemään vain pienen osan nähtävyyksistä. 







Decumani


Sunnuntaina monet pizzapaikat olivat kiinni. Hotellilta suositeltiin aukiolevista paikoista Decumania, joka sijaitsi aivan hotellimme läheisyydessä. Decumanissa pääsimme alusta saakka kokemaan pizzan syömiseen liittyvää meininkiä ja tunnelmaa. Sisällä kävimme ilmoittamassa nimemme ja päädyimme ravintolan ulkopuolelle monen muun syöjän kanssa hengailemaan ja odottamaan vuoroamme. Venasimme noin 20-30 minuuttia, kun iloinen tarjoilija tuli huikkimaan: Mirka! Mirka!



Sisällä meidät ohjattiin kahden hengen pöytään, joka sijaitsi aivan kiinni kahdessa muussa pöydässä. Tiivis tunnelma ja mukava pöhinä tässä paikassa! Tällä kertaa päädyimme maistamaan klassisia pizzoja; Margheritaa ja Marinaraa. Eikä ollut näissäkään pizzoissa moitteen sijaa. Pohja oli taas hyvän sitkoista ja maukasta. Täytteet olivat simppeleitä, mutta ah niin kovin hyviä. Näistä pizzoista jäi mukava fiilis - ei tullut tankattua liian täyteen. 




Palvelu Decumanissa sujui rivakasti ja ystävällisesti. Pizzat maksoivat nelisen euroa kappale ja vesi jonkun euron. Tänne ei jääty pizzat tuhottua lorvimaan, vaan maksettuamme luovutimme pöydän seuraaville. 

Da Michele

Elämyksellisin pizzakokemus Napolissa taisi olla maineikkaassa Da Michelessä vierailu. Täällä ehdimme piipahtamaan paluumatkalla. Napolissa oli aikaa tasan tunti ennen Rooman junan lähtöä ja mitä muuta sinä aikana tekisikään, kuin kävisi hakemassa pizzat evääksi...?


Satamasta täräytimme taksilla suoraan Da Micheleen, joka onneksemme aukesi lauantaina klo 11. Kassalla valkkasimme pizzat ja maksoimme, kuitin kiikutimme kokille. 



Michelessä oli väkeä tähänkin aikaan, muttei meidän onneksemme liikaa. Täällä pääsimme vierestä seuraamaan pizzojemme tekoa ja paistamista. 

Simppelit raaka-aineet: tomaattikastiketta, basilikaa ja juustoa...





...aseteltiin huolella pizzapohjan päälle....




Pizzan muoto viimeisteltiin juuri ennen uuniin menoa. 


 Ja sitten pizzat tulikuumaan puu-uuniin!




Kuumassa puu-uunissa pizzat eivät kauaa paistuneet, ehkä noin minuutin verran. Täälläkin otimme klassikko Margherita -pizzat, joista näiden kahden maistiaiskerran myötä taisi tulla yksi suosikkipizzoistani. 


Pizza Napolissa on todella maineensa veroista ja Napoli hurmasi meidät muutenkin omalla rujolla, mutta persoonallisella ja konstailemattomalla charmillaan! Tänne tulemme uudelleen!