SicaPellen terassi oli hurmaava. Tässä kelpaisi syödä ja nautiskella vähän lämpimämmällä säällä.
Oluita oli mukava valikoima.
SicaPellen tyylikäs kattaus ja ihana valikoima Riedelin laseja.
Me nautimme illallisen ravintolan yläkerrassa. Pidimme kovasti SicaPellen sisustuksesta. Taulu seinällä istui hyvin upeaan oranssiin sohvaan ja mustaan pöytään. Sisustus oli rouhea. Rohkeat värivalinnat ja moderni taide teki ravintolasta persoonallisen ja mielenkiintoisen.
Tässä kelpaisi nauttia lasi (jos toinenkin) viintä.
Heti alkuun ihastelimme komeeta puukkoa.
Keittiön tervehdys tuotiin pöytään näin hauskasti aseteltuna. Meitä heti nauratti. Perunakroketti kermaviilikastikkeella oli oikein herkullinen suupala.
SicaPellen aamulla leivotut leivät olivat molemmat loistavia. Tykkäsimme niin tummasta kuin vaaleasta. Leivät tarjottiin sormisuolalla koristellun voin kera.
Mirkan ruokailu alkoi upealla otoksella kesän kasviksia. SicaPellen kesäkeitto oli kauden juureksista valmistettu ja aivan mielettömän hyvä.
 |
| Upean makuinen ja kaunis kesäkeitto Sicapellessä. |
Sicapellen viinejä ei ole saatavissa Alkon valikoimista. Ravintolan periaatteeseen kuuluu, että viini vaihdetaan, jos se ilmestyy Alkoon. Joten näitä viinejä täytyy tulla maistamaan paikan päälle!
Keiton viininä oli Rhonen alueen Viognier-rypäleestä valmistettu Opâle. Tämä valkoviini on maultaan makea, mutta mineraalinen, joka tuo viiniin raikkautta. Viini oli aivan lumoava ja sopi täydellisesti kesäkeiton kumppaniksi. Kerrassaan upea viini! Tätä kannattaa ehdottomasti maistaa! Opâle voisi toimia hyvin vaikka aperatiivina.
Illan toinen alkuruoka oli heinäsavustettua kampasimpukkaa, osterimajoneesia, kirjolohenmätiä, mustajuurta sitruunaliemessä ja pisteenä iin päälle ruohosipuliöljykermaa. Kampasimpukka-annos oli tasapainoinen ja kerrassaan maistuva. Kaikki annoksen komponentit maistuivat ilman, että ne varastivat showta itsepääraaka-aineelta, kampasimpukalta.
Kampasimpukan viininä oli tsekkiläiseltä uudelta viinitilalta tuleva Oopperan kummitukselta nimensä saanut Fantome. Kuivan valkoviinin ystävät yllättyivät puolimakeaa viiniä maistaessaan; täähän on aikas jees! Hyvä viini oli ja sopi erinomaisesti kampasimpukoiden kanssa.
Kyyhky on yksi Mirkan suosikeista ja siksi sitä oli tottakai tilattava, kun sitä täältä kerran sai. Annos sisälsi paahdettua kyyhkyä, 15 tuntia haudutettua juuriselleriä ja kuusenkerkkägeeliä. Kuusenkerkkägeeli maistui yksinään hyvältä, kyyhkyn kanssa ei oikein meidän mielestä toiminut toiminut. Kyyhky oli taivaallista ja jatkoi illan vahvaakin vahvempaa suoritusta.
Kyyhkyviininä (ei kyykky! ;) toimi Rhonen alueen grenache-rypäleistä valmistettu Vaison Romaine -punaviini, jossa oli lempeät tanniinit. Viinissä maistui mustaherukkaa, karhunvatukkaa ja mustapippuria.
Olipas herkkä annos tämä SicaPellen kuha! Niin kaunis! Ja maku mitä mainioin. Kuha oli paistettu ruskeassa voissa ja tarjoiltiin varhaisperunoiden, ruskeavoimajoneesin ja porkkanastombin kanssa. Porkkanastomb on murskeen ja pyreen välimuoto. Tässä annoksessa oli kaikkinensa lempeät ja hienovaraiset maut.
Kuhan kanssa perfect wine match oli katalonialainen Dido. Tämä tuhti ja täyteläinen viini oli meidän mielestämme selkeä ruokaviini. Me tykkäsimme tästä tammitetusta viinistä, joka sopi täydellisesti kuhan kanssa.
Illallinen seuraavaan ruokalajiin asti oli ollut täydellinen. Enää ei niin usein saa fine dining -illallisesta sellaisia kokemuksia, että innostuu melkein ilon kyyneliin saakka, kuten meille SicaPellessä tapahtui. Varsinainen pääruoka oli Waguy -härästä valmistettu luuton ribsi kera munakoisopyreen ja juuresten (porkkana, punajuuri, purjo) kanssa. Ribsien maku oli hyvä, samoin juurekset olivat raikkaat ja hyvin maustettu. Annos vaan oli uskomattoman pieni. Lihaa oli lautasella yhden suupalan verran, joka oli mielestämme ihan vitsi. Tätä sitten selvittelimme ja ravintolan tyypit oli kanssamme samaa mieltä, kokista lähtien.
Ribsien kanssa nautimme "rakkausviiniä". Tähän portugalilaiseen viinin nimeen liittyi tarina, viininvalmistaja oli matkustanut vaimonsa luo bussilinjalla nro 27. Tässä punaviinissä oli meille jo aika vahvat tanniinit, totesimme, että rajoilla mennään. Viini oli keskitäyteläinen ja mehukas, sisältäen puolukan, mustaherukan ja karhunvatukan makuja.
Illan viimeinen annos oli kuohkea ja hyvin kostutettu mantelileivos. Mantelileivos tarjottiin vaniljakastikkeen, vadelmageelin, marengin ja tuoreiden vadelmien kanssa. Yllättävän hyvä oli tämä annos, vaikka tämän tyyppiset jälkkärit eivät meidän mieleen yleensä olekaan.
Jälkiruokaviininä oli tämä aivan ihana Brachetto Piemontesta. Kevyesti hedelmäinen ja pienesti kupliva viini maistui hyvin. Ihan meidän suosikki. Ylipäätään meistä on tullut aikamoisia jälkuruokaviinien ystäviä viimeaikoina.
Makunautinnon kruunasi juoman tarjoilun meidän suosikkilasista! Riedel kyllä osaa lasien valmistuksen. Kannattaa tutustua myös Riedelin ihan huippuihin Espresso-laseihin!
Illallisen loppulaskusta vähennettiin yksi ruokalaji ja viini kompensaationa minimaalisesta pääruoasta.
Kokonaisuudessaan illallinen oli erittäin onnistunut! Sicapellen viiniosaaminen oli vahvaa. Viinit olivat taiten valittuja ja teimme mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Annokset olivat kovin kauniita ja yhtä kömmähdystä lukuunottamatta maittavia ja sopivan kokoisia. Ruoka-annokset tuotiin pöytään sopivassa tahdissa. Yhtään ei tullut kiireen tuntua, eikä turhaa odotuksen tuntua.
Sicapellen boheemi ja persoonallinen sisustus toimi hyvin. Palvelu oli huomaavaista ja ystävällistä, samalla mukavan rentoa. Sicapelleen kannattaa kyllä tulla matkankin takaa ja vaikka yöpyä viehättävässä Pariisin Villessä, kuten me teimme :).
Sicapelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti