Lahti on meille molemmille ollut hieman tuntematonta maastoa, vaikka kaupungissa olemme jonkun kerran vierailleet mm. konsertissa ja koulutuksissa. Lahden ravintolat muutamia lounaskertoja lukuunottamatta ovat jääneet vähän hämärän peittoon. Seuraava kohde on ehdottomasti juuri Vuoden ravintolaksi valittu Roux.
Lahdessa majoituimme erinomaisessa hotellissa eli Lahden Seurahuoneella. Olimme otettuja henkilökunnan ystävällisestä ja huomaavaisesta palvelusta, loistavasta aamiaisesta ja itse hotellista, joka on hieno! Lue lisää meidän vierailustamme tästä.
Illastimme pelien päätteeksi hotellin ravintolassa, italialaisessa Trattoria Seurahuoneella. Meille oli varattu pöytä klo 20, aluksi kahdelle, sitten neljälle ja lopulta viidelle. Kaikki säätäminen pöytävarauksen kanssa sujui jouhevasti. Kiitos tästä! Illastimme viihtyisässä pyöreässä pöydässä viiden hengen seurueemme kanssa. Tykkäsimme tästä. Tosin yhtä illlastajaa häiritsi ikävästi hänen kohdalleen osunut spottivalo - mutta emme kuitenkaan alkaneet järjestämään pöytiä uudelleen.
Illan aloitimme maistelemalla talon leipää ja toki juomalla yhdet oluet.
Ruokien valikoimisen jälkeen oli juomavalinnan vuoro. Illan viinivalinta osui nappiin. Kiitos tästä meidän asiantuntevalle tarjoilijalle, joka vahvasti vaikutti viinivalintaan. Unico Pecorino (12 cl/7€) oli minulle täysin uusi tuttavuus, mutta tähän kuivaan, hedelmäiseen ja hapokkaaseen viiniin ihastuin heti. Oikein hyvä viini, joka näytti löytyvän Alkon tilausvalikoimasta.
Alkuruuista maistoimme useampaa listalla ollutta vaihtoehtoa. Parsaquiche tarjottiin vadelmapyreen ja possunkyljen kanssa. Kaunis ja maukas oli tämä annos. Alkuruuaksi myös sopivan kokoinen.
Parsa-aikaan parsaa löytyi useammasta annoksesta. Tässä vihreää parsaa, vasikanpaistia ja gorgonzolaa.
Itse rakastuin omaan alkuruokaani, joka oli nappisuoritus. Chili-valkosipuliöljyssä paistetut jättiravunpyrstöt ja marinoidut tomaatit olivat makuelämys. Lisukkeena oli ihanan rapeaa, vastapaistettua lämmintä valkosipulileipää reilu pala. Suosittelen lämpimästi maistamaan Seurahuoneen Trattorian jättiravunpyrstöjä - oli nimittäin huippuannos!
Trattoria Seurahuoneen listalla oli valinnanvaraa useamman syöjän makuun. Tässä grillattua kotimaista kananpojan rintaa caponatan ja bearnaise-kastikkeen kera. Lisukkeena oli värikäs annos kasviksia.
Trattoria Seurahuoneen ruoka-annokset olivat selkeitä kokonaisuuksia. Paistettu taimen sai seurakseen parsarisottoa ja kasviksia.
Naudan sisäfilee, paistetut parsat ja bearnaise -kastike oli aseteltu lautasella kovin kauniisti. Pihvi oli paistettu sopivan kypsäksi, kastiketta oli runsaasti. Paistetut parsat olivat syöjän makuun turhan kovat - minun makuun parsat olivat just hyvät - makuasia siis.
Itse halusin maistaa tryffelirisottoa, vaikka listalla oli useita mielenkiintoisia vaihtoehtoja pääruuissakin. Tryffelirisoton seuraksi tarjoilija suositteli possun kylkirullaa ja punaviinikastiketta. Risotto oli hyvä. Kypsyys olisi voinut olla minun makuuni aavistuksen rapsakampi, mutta maistui näinkin - maku oli nimittäin hyvä, eikä risotto missään nimessä ollut liian kypsää. Pelkkä tryffelirisotto ilman possua olisi ollut minulle kuitenkin parempi valinta. Possu oli aivan hyvänmakuista possuksi, mutta minulle annos oli liian tuhti.
Jäkiruuat olivat kauniita, viimeisteltyjä kokonaisuuksia.
Täyteläinen suklaakakku sai seurakseen vaniljajäätelöä ja appelsiinisiirappia. Esillepano oli upea; raikkaita marjoja ja kauniita kukkia upeine väreineen.
Oma valintani oli kovin kaunis ja herkkä Frangelico Brulee syötävine kukkineen. Trattoria Seurahuoneen Brulee oli maustettu pähkinäisellä Frangelico-liköörillä - liköörin makua en kyllä tästä löytänyt. Onnistunut brulee oli ihana päätös illalliselle.
Trattoria Seurahuoneen ruoka oli selkeää, yksinkertaista ja maistuvaa. Kuten annoskuvistakin jo huomasi, ruuissa ei ollut turhaa kikkailua tai monia raaka-aineita lautasella yhtä aikaa. Minä tykkäsin erityisesti jättiravunpyrstöistä, naapurilautasen parsoista ja Creme Bruleesta. Pisteet myös erinomaiselle valkoviinille. Viinit olivat minusta yleisesti maltillisesti hinnoiteltu; listalta löytyi kalliimpaa ja huokeampaa vaihtoehtoa. Jälkiruokaviini jäi tällä kertaa muuten juomatta, vaikka listalla oli ihanaa suosikkiamme: Brachetto D'Aquita.
Trattoria Seurahuoneella oli kiva, eläväinen tunnelma koko illallisen ajan. Tarjoilu pelasi ja oli mukavaa saada hyviä suosituksia ja ehdotuksia. Osa pöytäseurueestamme kaipasi hieman isompia annoksia, minulle annoskoot olivat erittäin sopivat. Kaikkinensa porukkamme oli Trattorian ruokaan, palveluun ja iltaan tyytyväisiä. Rento fiilis ja maistuva ruoka on aina toimiva yhdistelmä. Niin kuin oli tälläkin illallisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti