Tampere on niin Popeda!

Vierailimme viime huhtikuussa Turussa, jonka jälkeen suuntasimme innolla Tampereelle. Odotukset olivat korkealla todella onnistuneen Turun visiitin jälkeen. 

Tästä vierailusta on siis jo vierähtänyt tovi, mutta mikäs sen mukavampaa kuin muistella aurinkoisia kesäpäiviä näin pimeimpään vuodenaikaan. Tampereen reissulla meitä helli lämmin ja aurinkoinen sää, joka oli saanut valtavasti ihmisiä liikkeelle. 

Tampereella oli kyseisenä viikonloppuna kovasti kaikenlaista häppeningiä meneillään. Likkojen lenkki oli kerännyt ihmisiä sankoin määrin kaduille. Tuntui myös, että joka toinen kadulla vastaan tuleva ihmisryhmä oli polttariporukka tai joku vastaava hässäkkäseurue. 

Ihmiset olivat pääsääntöisesti aivan hyvällä tuulella, mutta nakkikioskin kohdalla piti jo kiihdyttää askelia. 

Tampereen reissumme aloitimme lounaalla Hansin aasialaishenkisessä ravintolassa, Masussa. Masu tarjoaa moderneja, mutta rentoja aasialaismakuja suomalaiseen suuhun sovitettuna. Menulta löytyykin monenlaista syötävää, kuten sushia, dim sumeja, ribsejä jne. 

Ravintolan sisustus oli todella tyylikäs ja tunnelma viihtyisä! Me tykkäsimme. 

 

Pauliinan valitsema sushipizza oli aivan järjettömän hyvä! Kerrassaan upea annos! Tätä pizzaa suosittelemme maistamaan. Annos oli myös varsin täyttävä. 

Sushipizzan lisukkeena toimi hyvin maukkaat vihannekset. Superhyvä setti kaikkinensa.

Mirkan valinta ei mennyt aivan yhtä hyvin nappiin. Simpukka-annos oli pieni, eikä siitä oikein lounaaksi ollut. Maku sinänsä oli ihana hyvä ja perunat toivat annokseen ruokaisuutta. 

Hinnat olivat Masussa kyllä aivan tapissa. Simpukka-annokseni maksoi 19 € ja oli kooltaan jotakin alkuruoan ja pääruoan välistä. Sinänsä ruoka oli Masussa hyvää. Annoksissa oli runsaasti makuja ja niissä oli käytetty sopivasti mielikuvitusta. Harmi, että olut oli kuumana kesäpäivänä lämmintä.  

Lounaan jälkeen halusimme nauttia ihanan kesäisestä päivästä ja suuntasimme metsästämään kehuttua Minettin jäätelöä. Ja hyvää se olikin! Kesän eka jätski!

Hellepäivä oli aivan huippu. Istuskelimme ulkona ja joen varrella auringosta nauttien. Pienpanimoiden olutfestari houkutteli meitä siirtymään Raatihuoneen torille maistelemaan erilaisia oluita. 

Rekolan panimon inkivääriolut oli todella hyvää. 

Bryggeriltä maistoimme Maibockia, joka ei kyllä maistunut yhtään siltä, mitä kuvaus antoi olettaa :(.

Yövyimme Tampereen reissullamme Scandic Stationissa, joka sijaitsee loistopaikalla. Superior extra -tason huone oli mukavan kokoinen ja viihtyisä huone. Rauhallista väritystä piristivät raikkaat punaiset yksityiskohdat. Scandicin sängyt olivat taas mukavat ja hyvin maistui uni näissä sängyissä :).

Superior extra -tason huoneessa oli aivan mukavasti tilaa ja tilavaan huoneeseen mahtui sänkyjen lisäksi pieni sohva pöytineen. Kylpyhuone oli siisti ja myös kylpyhuoneen ilmettä piristi punaiset yksityiskohdat. Laadukkaat Face Stockholm-tuotteet löytyivät kylppäristä. Tärkeä yksityiskohta huoneessa ovat laadukkaat kylpytuotteet!

                           

Majapaikkaamme olimme jälleen tyytyväisiä. Scandicin henkilökunta palveli meitä ystävällisesti ja avuliaasti ja aamiainen oli hyvä ja monipuolinen, kuten Scandicissa on ollut tapana aamiaisen olla. Keskeinen sijainti helpotti liikkumista kummasti. Sattumalta iltaravintolamme oli aivan Scandicin lähellä.

Illallispaikaksi olimme valinneet maalaisranskalaista keittiötä edustavan Bistro Le Pot:n, joka oli verrattain uusi ravintola Tampereella. Innolla odotimme illallista tässä Arto Rastaan luotsaamassa mestassa.   

Ravintola on varsin tilava ja avara. Me olimme melkein ainoita ravintolan asiakkaita - kuuma kesäpäivä ei tainnut houkutella syömään sisätiloihin.

Asiakkaiden vähyydestä huolimatta palvelu ei ihan kympillä lähtenyt liikkeelle. Jonkun verran jouduimme mielestämme turhaa odottelemaan ja viinivalinnoissa  emme ihan löytäneet yhteistä säveltä.

Alkuruoat olivat valitettava epätasaisia laadultaan. Katkarapu-cocktail oli melko kummallinen annos. Annos sai meidät palaamaan '80-luvulle ja lapsuuden ruokamuistoihin ja herkkuhetkiin.  

Punajuuret edustivat selkeästi fine diningia tyyliltään ja kooltaan. Tämä hiukan kummastutti bistrohenkisen ravintolan annoksena. Annos oli maukas ja tasapainoinen kokonaisuus ja kovin kaunis, kuten kuvasta näkyy. Hyvä setti!

Pääruoat tarjoiltiin ihanissa pienissä ruukuissa. Erityisesti ahvenruukku vei kielen mennessään. Pataruuat olivat selkeästi Bistro Le Potin vahvuus. Maukasta ruokaa! 

Illallinen Bistro le Potissa jätti hieman ristiriitaisen fiiliksen. Kaikkinensa ruuan taso oli epätasaista ja palvelu hieman ontui. Tarkempi analyysi ja arviointi vaatisi uuden käynnin Bistro le Potissa. Tällä kertaa päätimme jättää jälkiruuat ravintolassa väliin ja suunnata jälkiruokajuomille terassille.

Ilta jatkuikin illallisen jälkeen leppoisasti Telakalla, joka oli ehkä paras paikka koko Tampereen reissulla. Kaunis sää oli houkutellut ihmisiä nauttimaan kesäilmasta ja Telakka oli täynnä iloisia ihmisiä. Hyvä meininki tuntui vallitsevan koko terassilla. Hilpeään terassifiilikseen olikin huippua päättää ilta Tampereella ja hipsutella lyhyt matka kesäyössä Scandic Stationiin. Scandic Station