Sunnuntaina suuntasimme kohti Harlemia. Viime reissulla katsastimme Sylvia's restaurantin Harlemissa (joka on myös oiva paikka, joskin aika hintava) ja tällä kertaa suuntasimme Amy Ruthiin. Tätä voisi melkein jo kutsua sunnuntain traditioksi New Yorkissa. Olimme aikaisin liikenteessä ja saavuimme ravintolaan noin klo 12.00. Ulkona oli pieni jono (kuten olettaa saattaa), mutta saimme pöydän noin 30 minuutin jonottamisen jälkeen.
Amy Ruth näyttää ulospäin pieneltä ravintolalta, mutta ravintola on kahdessa kerroksessa ja huomattavasti suurempi kuin ulkopäin näyttää. Sekä Sylvia että Amy Ruth ovat aika kolkkoja sisustukseltaan, mutta tunnelmaltaan viihtyisiä.
Soul food on kotiruokaa, konstailematonta, mutta maukasta. Tilasimme The Reggie Harrisit (paistettu kanaa hunajassa) ja lisukkeiksi perunamuussia, maissia (buttered corn) ja makaronia ja juustoa (baked macaroni and cheese) sekä kaalisalaattia (cole slaw). Pääruoka maksoi 14 $ ja lisukkeet 4,50 $ kappale. Eli ei ihan ilmaista. Juomaksi valitsimme tottakai kotona tehtyä limonadia, 4$.
Ruokaa oli riittävästi. Pöytään tulee lisäksi maissileipää (corn bread). Limonadi oli meidän molempien mielestä turhan makeaa. Hunajaa oli kanan kanssa niin paljon, että hiukan puistatti. Kana itsessään oli todella hyvää. Päältä rapeaa ja sisältä mehukasta. Tarjoilija tiedustelee etukäteen haluaako paistetun kana-annoksen vaaleasta vai tummasta lihasta. Lisukkeet olivat hyviä, kotoisia.
Palvelu ravintolassa on ystävällistä ja moitteetonta. Poistuessamme paikasta jono ulkona oli kasvanut jo melkoiseksi. Suosittelemme saapumista aikaisin! Ravintolassa on myös laaja vohvelimenu; vohveleita saa mm. marjojen, kanan, pekonin, makkaroiden, kalan ja jauhelihapihvien kanssa. Myös aamiaista on tarjolla 7.30-11.30. Amyruthsharlem
Tunnelma 8
Palvelu 9
Ruoka 8
Hintalaatusuhde 8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti