Näytetään tekstit, joissa on tunniste soul food. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste soul food. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Ravintola Sue Ellen




Ravintola Sue Ellen sijaitsee Helsingin Etelärannassa upealla paikalla Vanhan kauppahallin vieressä historiallisessa miljöössä. Ravintola tarjoaa Pohjois-Amerikan etelävaltioiden inspiroimaa ruokaa. Ravintolan ilmapiiri on hienostunut, pöydillä on valkoiset liinat ja tarjoilijat ovat pukeutuneet mustiin essuihin ja valkoisiin paitoihin. Tunnelma ei ollut kuitenkaan jäykkä, kaikkea muuta. Meistä huolehdittiin koko illan todella hyvin ja erityisesti palvelu loi ravintolaan letkeän ja rennon meiningin. Ravintolan henkilökunta oli todella ammattitaitoista ja heillä oli hyvää pelisilmää. 

Ravintolan ruokalista oli todella houkutteleva ja vaihtoehtoja olisi ollut runsain mitoin. Päädyimme kuitenkin poikkeuksellisesti valmiiseen menuseen (55€), koska se oli rakennuttu todella hyvin. Alkuun saimme pöytään maissileipää ja levitettä. Maissileipä oli ihanan mehevää ja kosteaa ja levitteenä toimi tulinen munavoi, joka vei kielen mennessään. Olipa kiva maistaa jotakin, mitä ei ole koskaan ennen tullut vastaan. 



Alkuruoaksi pöytään saapui Birds Nest niminen annos, josta emme olleet alkuun niin innoissamme. Annos osoittautuikin koko illan tähtihetkeksi! Tämä on yksi parhaista yksittäisistä annoksista, joita olen koskaan syönyt. Annoksessa maissipuuro (grits) sai ihanaa rapeutta ja makua pekonista ja kanannahkasta, parmesaani teki annoksesta todella täyteläisen. Tätä annosta ei kannata missata!


Seuraavaksi pöytään saapui rapukakku okran ja aiolin kera. Rapukakku on yksi suosikkiruoistani ja tämäkään annos ei tuottanut pettymystä. Rapukakku ei ollut liian rasvainen ja rapua oli todella runsaasti. Nam!


Pääruoaksi menussa oli tarjolla savustettua häränrintaa, lehtikaalia ja paistinlientä. Tilasimme lisäksi paistettuja vihreitä tomaatteja, koska emme vaan voineet vastustaa niitä. Pääruoka oli todella tuhti ja lisukkeita ei sinänsä olisi tarvinnut. Häränrinnassa oli vahva savun maku ja liha oli mureaa. Harmillisesti liha oli päässyt hiukan kuivaksi, mutta maku oli silti erittäin hyvä. Paistetut vihreät tomaatit jäivät tällä kertaa vähän muiden ruokien varjoon. Ne olivat hiukan kuivia ja kuorta oli liikaa. 



Kaikki ruuat tulivat pöytään sopivalla tahdilla ja meiltä tiedusteltiin ennen jälkiruokaa haluaisimme pitää pienen hengähdystauon. Ja halusimme kyllä, sillä tässä vaiheessa olimme jo aivan täynnä. Ruokajuomaksi valitsimme listalta pullon saksalaista Rieslingiä (Pfalz), joka sopi mainiosti kaikkien ruokien kanssa. Viinilista oli melko suppea ja lasettain tarjottavia viinejä oli niukasti. Alle 40€ viinejä listalta ei löytynyt. 

Menuseen kuului jälkiruokana juustokakku, mutta vaihdoin sen hasselpähkinä-praliinivanukkaaseen, joka tarjoiltiin popcornijäätelön kanssa. Ja ah, mikä jälkkäri tämä olikaan! Ihanat maut aivan sulivat suuhun. Todella onnistunut päätös loistavalle illalliselle. 





Kokonaisuudessaan ilta ylitti meidän odotuksemme reilusti! Kokonaislaskuksi tuli 90€ per henkilö. 


Viihdyimme, nautimme ja lähdimme hyvillä mielin ja täysin vatsoin jatkamaan iltaa! Tänne tule varmasti uudelleen! Vahva suositus!

ps. Ensi kerralla aioin maistaa ainakin Lowcountry boil- annosta, niin herkulliselta se näytti, kun naapuripöytäseurueeseen sitä kannettiin. 

pps. Täältä saa myös tilattua etukäteen kokoaisen possun ja vielä huhtikuun ajan keskiviikkoisin vietetään osterimellakkaa. 

Eteläranta 16

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Amy Ruth's home style southern cuisine 20.3.2011, New York

Sunnuntaina suuntasimme kohti Harlemia. Viime reissulla katsastimme Sylvia's restaurantin Harlemissa (joka on myös oiva paikka, joskin aika hintava) ja tällä kertaa suuntasimme Amy Ruthiin. Tätä voisi melkein jo kutsua sunnuntain traditioksi New Yorkissa. Olimme aikaisin liikenteessä ja saavuimme ravintolaan noin klo 12.00. Ulkona oli pieni jono (kuten olettaa saattaa), mutta saimme pöydän noin 30 minuutin jonottamisen jälkeen.


Amy Ruth näyttää ulospäin pieneltä ravintolalta, mutta ravintola on kahdessa kerroksessa ja huomattavasti suurempi kuin ulkopäin näyttää. Sekä Sylvia että Amy Ruth ovat aika kolkkoja sisustukseltaan, mutta tunnelmaltaan viihtyisiä.


Soul food on kotiruokaa, konstailematonta, mutta maukasta. Tilasimme The Reggie Harrisit (paistettu kanaa hunajassa) ja lisukkeiksi perunamuussia, maissia (buttered corn) ja makaronia ja juustoa (baked macaroni and cheese) sekä kaalisalaattia (cole slaw). Pääruoka maksoi 14 $ ja lisukkeet 4,50 $ kappale. Eli ei ihan ilmaista. Juomaksi valitsimme tottakai kotona tehtyä limonadia, 4$.


Ruokaa oli riittävästi. Pöytään tulee lisäksi maissileipää (corn bread). Limonadi oli meidän molempien mielestä turhan makeaa. Hunajaa oli kanan kanssa niin paljon, että hiukan puistatti. Kana itsessään oli todella hyvää. Päältä rapeaa ja sisältä mehukasta. Tarjoilija tiedustelee etukäteen haluaako paistetun kana-annoksen vaaleasta vai tummasta lihasta. Lisukkeet olivat hyviä, kotoisia.


Palvelu ravintolassa on ystävällistä ja moitteetonta. Poistuessamme paikasta jono ulkona oli kasvanut jo melkoiseksi. Suosittelemme saapumista aikaisin! Ravintolassa on myös laaja vohvelimenu; vohveleita saa mm. marjojen, kanan, pekonin, makkaroiden, kalan ja jauhelihapihvien kanssa. Myös aamiaista on tarjolla 7.30-11.30. Amyruthsharlem


Tunnelma            8
Palvelu                9
Ruoka                  8
Hintalaatusuhde  8