Kesäretkellä Saarenmaalla

Perinteet ovat niin kivoja. Varsinkin urheiluperinteet, kuten juoksuklubin perinteinen Saarenmaan leiri. Kolmatta kertaa olimme liikkeellä porukalla, joka juoksee hulluna ja tykkää hyvästä ruuasta.  

Kuressaaren ravintoloista blogissa on kerrottu aikaisempina vuosina. Kuressaari on pieni mesta, josta löytyy hyviä ravintoloita. Ekana iltana ruokailimme jo tutuksi käyneessä italialaisessa La Perlassa. La Perlasta löytyy juttua tästä ja tästä. 

Kuressaaressa käydessä ei Veskiä voi jättää väliin, eihän? Paikka on tosi hauska, hintataso edullinen ja ruoka konstailematonta ja annokset isoja. Tällä kertaa itse otin villisikaa. Aina on kiva kokeilla jotain uutta, vaikkei minusta tämän kokemuksen jälkeen suurta villisian ystävää tullutkaan. 

Sekä Veskissä että La Perlassa on ruoka on edullista ja annokset reilun kokoisia. Molemmissa ravintoloissa isomman porukan ruokailut sujuivat jouhevasti, palvelu pelasi ja laskutus onnistui sujuvasti. 

Kolmantena reissuiltana päätimme kokeilla jotain uutta ja varasimme pöydän Arensburg-hotellin ravintolasta. Ravintolan terassi on varsin viehättävä ja alkuun yritimme istua ulkona, mutta kylmyys vei meistä voiton ja siirryimme sisälle auringon kadotessa. 

Ravintola Muusan ruoka oli selkeästi enemmän fine dining -tyyliin kallellaan. Annokset olivat ulkoasultaan kovin kauniita ja viimeisteltyjä ja sisälsivät useita ainesosia. Annokset olivat kuitenkin kooltaan reiluja. 

Omat ruokavalinnat olivat erittäin onnistuneet. Valitsin alkuun kanasalaattia caesarkastikkeella, joka olikin ehkä kaunein ja mielenkiintoisin kanasalaatti ikinä, kuten kuvasta voi päätellä. Maku salaatissa oli erittäin hyvä. Ensikatsomalta salaatti näytti pieneltä alkusalaatilta, kuten sen kuuluikin olla, mutta olikin yllättävän täyttävä ja kanaa annoksessa oli reilusti. 

Pääruuaksi valitsin herkullisten aineksien houkuttelemana sokerihernekeiton fetalla ja pekonilla. En ihan hullu pekonin fani ole, mutta oikein paistettuna ja pienissä määrin pekonista diggaan kyllä. Keitto oli hyvä valinta. Selkeä annos, jossa raaka-aineiden maut tulivat hyvin esille. Täyttävä ja maukas setti. 

Ruokaseuralaiset kaikkinensa olivat tyytyväisiä omiin ruokiinsa. Pastat maistuivat, samoin pallas, lammas ja pihvit. Ruoka-annosten koot ja maut saivat tosi paljon kehuja. Ravintolan leivät, tumma saaristolaisleipä ja vaalea sämpylä, olivat molemmat hyviä. 

Ravintolassa ei meidän porukan lisäksi ollut ihan hirveän montaa muuta asiakasta. Silti ruokien saapumisessa kesti ihan älyttömän kauan. Nälkä oli aivan karmiva siinä vaiheessa, kun alkuruokaa oli odoteltu tunnin verran. Vaikee sanoa, missä oli vika. Ehkä ruuat olisi pitänyt tilata etukäteen tai yrittää fixata yhtenäinen ryhmämenu, joka sinänsä on minusta vähän tylsä. 

Palvelu oli ystävällistä ja hienostunutta, mutta kovin hidasta. Yhden annoksen kanssa sählättiin, mutta sähläys kääntyi varsin hyväksi jutuksi, kun ylimääräinen "väärä" annos löysi syöjän. Voiko olla hei parempaa, kuin saada ravintolassa yhden pääruuan sijaan kaksi pääruokaa...? Ei kai. Muuten ruoka-annokset olivat odotetun mukaisia yhtä liha-annosta lukuunottamatta, joka oli pyynnöstä huolimatta paistettu kypsäksi. Tämä tosin huomioitiin loppulaskussa, jossa pääruokaa ei ollut veloitettu. Hintataso laatuun nähden oli taas hyvin kohtuullinen. Arensburg

Viimeiseksi yöksi vaihdoimme paikkaa Kuressaaren kaupungista noin puolen tunnin matkan päästä sijaitsevaan Tammesten kylässä sijaitsevaan Annin majataloon. 

Annin majatalo osoittautui varsin viehättäväksi paikaksi. 

Täällä maaseudun rauhassa nautimme viimeisistä lenkeistä ja illan vietimme venäläisessä saunassa saunoen ja paljussa kelluen. 

Loistopäätös muutaman kymmenen juoksukilometrin jälkeen. Annin majatalossa nautimme lounaan, illallisen ja aamiaisen. Majatalon isäntä palveli meitä erittäin ystävällisesti ja olimme lähes tulkoon kuin kotonamme. Ihana paikka! Annin matkailutila