Iltapalalla Pastiksessa

Pastis on ollut elossa jo vaikka ties kuinka pitkään ja nyt vasta koitti hetki, kun pääsimme sisälle asti. Useasti olemme molemmat Pastikseen yrittäneet varata pöytää, mutta emme ole onnistuneet. Lounasaikaan keskustassa hengailu on hyvin harvinaista ja siksi Pastikseen emme vaan ole päässeet. Lauantai-iltana päätimme, kun olimme kaksin liikkeellä, kokeilla onneamme ja vaan marssia Pastikseen sisään ja toivoa parasta. Hyvä liike oli. Baaritiskillä oli tilaa ja jes, täällä me ollaan v i h d o i n menu edessä ja viinilasi kädessä. 

Nälkähän meillä tietenkin oli, vaikka etukäteen oltiin ajateltu, että haukataan jotain pientä. Pastiksen menulta löytyi monta kiinnostavaa vaihtoehtoa. Tällä kertaa valitsimme Pastiksen simpukat ja currya (alkuruokana 13,50 €) ja Tryffelisuolatut maalaisranskalaiset (5,50 €). 

Pastiksessa oli bistromainen fiilis ja hyvä meininki. Tiskillä oli kiva istuskella, nauttia viintä ja vaihtaa kuulumisia ruokia odotellessa. Molemmat oltiin fiiliksissä siitä, että on mahdollista päästä suosittuun ravintolaan syömään näin spontaanisti, eikä aina tarvitse olla monta kuukautta etukäteen skarppina pöytävarausten kanssa. 

Pastiksen simpukat alkuruokana oli aivan kivan kokoinen setti. Simpukoiden kanssa tarjottiin currymajoneesia, joka oli erittäin hyvä dippi ranskalaisille. Itse simpukat oli aikamoinen pettymys. Odotukset olivat korkealla, mutta ne eivät täyttyneet. Liemi oli mauton ja mitäänsanomaton, itse simpukat maistuivat simpukoille ja olivat aivan hyvin valmistettuja. Tästä annettiin palautetta keittiöön, jossa myös pahoiteltiin hieman heikkoa esitystä. 

Simpukkapettymys onneksi laimeni ja unohtui huippuja Tryffelisuolattuja maalaisranskalaisia syödessä. Molemmat oltiin sitä mieltä, että nyt taidettiin saada parhaimmat ranskalaiset ikinä. Maxillissa syödyt ranskalaiset jo jokin aika sitten sytyttivät jonkunlaisen tauon jälkeen ranskalaisten pariin. Silloin oikeastaan uudestaan innostuin ranuista, mieleen on jäänyt paksut, rapeat ja suolaiset perunat ja ihanan maukas aioli. Mutta siis, Pastiksen ranskalaiset olivat kookkaita, sopivan suolaisia ja rasvaisia. Lisukkeena niitä oli riittävästi, vaikka kaikkihan olisimme syöneet anyway. 

Ranskalaisten kanssa tarjoiltiin talon omaa ketsuppia ja sinappia. Sinappi vasta hyvää olikin. Sopivan tujua, mutta makeaa. Sinappia myydään Pastiksessa (purkki maksaa 8,50 €) ja suosittelemme kyllä tätä maistamaan. Pastikseen voisin mennä "pelkästään" tiskille notkumaan, juomaan yhden bissen ja syömään näitä tähän astisen elämän huipuimpia ranskalaisia ja eri maukasta Pastiksen sinappia. 

Mirkan Tartar karitsasta oli juuri sellainen kuin olla pitääkin. Liha oli laadukasta ja maukasta. Perinteiset lisukkeet toimivat ja annoksessa ei ollut moitteen sijaa. Tartaria ei kovin monesta ravintolasta Helsingissä saa, joten jos tartar-hammasta kolottaa suuntaa Pastikseen, et pety!

Pastiksen jälkiruokalistalta löytyy kolme makeaa herkkua, jotka sattuvat olemaan kaikki lempijälkkäreitämme. Voiskohan näistä tehdä jonkun jälkiruokalajitelman, jolloin saisi maistaa kaikkia kolmea...? ;). Oikeasti jälkiruokavalinta oli jo etukäteen päätetty. Luin Pastiksesta jutun Lumo Lifestyle -blogista  ja jutun luettuani tuli vahva fiilis, että Pastikseen on päästävä nimenomaan syömään Suolakaramelli Cremé Bruléta. Cremé Brulée -addiktilla eli Mirkalla ei usein ole muita vaihtoehtoja, jos tämä jälkkäri listalta löytyy. 

Suolakaramelli Creme Brulee oli huippu. Ei mitään moitteita. Pelkkiä kehuja. Toisen olisi voinut tilata. Ihan varmasti tämä oli yksi parhaista Crème Brûlée ikinä (Mirkan asiantuntija kommentti;).

Viinien kanssa meitä palveltiin myös erittäin hyvin. Saimme maistella ehdotuksia, hyväksyä ja hylätä. Mielenkiintoisin viini tänä iltana oli Sancerre. Tätä viiniä ei tietty Alkosta saa, joten tässä pitänee alkaa suunnittelemaan matkaa Loiren alueelle. Viinitila on toiminut 1500 -luvulta asti, joten viinin tekemisellä on täällä pitkät perinteet. Tämä nimenomainen viini oli erittäin tasapainoinen, kuiva, mutta pehmeä ja maultaan lempeä. Viiniä tuo maahan Tampereen viinitukku. 

Jälkiruokien kanssa tarjoilija suositteli Cremé Brûléen kanssa Tokajia, joka olikin erittäin hyvä suositus. Mirka päätyi ikisuosikkiimme, Moscato D'astiin, joka meidän mielestä sopii kaikkien jälkkäreiden kanssa tai ilmankin sitä jälkkäriä. 

Laskun maksun koittaessa tuli mieleen, että tyypit tosiaan lähti pienelle iltapalalle. Haukkaamaan siis jotain pientä. Eikä tee mieli juodakaan oikeen mitään, mutta kuinkas kävi. Pauliinan ruuat; pienet simpukat, ranskalaiset ja jälkiruoka maksoivat 29,50 € ja juomat 30,50 €, loppusumma 60 €. 

Mirkan vastaava setti: pienet simpukat, ranskalaiset, tartar-pihvi alkuruokana ja jälkiruoka 44 € ja juomat 39 €. Söimme ja joimme erittäin hyvin ja setti oli todella hintansa arvoinen. Mutta kyllä väkisinkin tulee mieleen ajatus, jota olemme jo pitkään ennen Jaana Pelkostakin pohtineet, että ravintolassa ruuan kanssa nautitun alkoholin verotus voisi olla tuntuvasti pienempi, eikö...? 

Illallinen Pastiksessa jätti hyvät fiilikset. Palvelu oli asiantuntevaa ja rentoa ja tarjoilijoiden kanssa oli kiva jutskailla ruuasta ja viineistä. Tänne tullaan toistekin. Pastis

Kiitämme:
- pääsimme syömään ilman varausta
- hauska henkilökunta
- hyvä ja asiantunteva palvelu
- ranskalaiset ja Cremé Brulée
- hyvät viinit

Moitimme: 
- simpukoiden liemi oli mauton