Makumatka vaativan makuun - Menu Retkellä ravintola Olossa

Olo on huippukokki Pekka Terävän Michelin-tähdellä palkittu ravintola Pohjois-Esplanadilla. Olon keittiö edustaa uutta Skandinaavista keittiösuuntausta, jossa perinteisyyttä edustaa kaikista Pohjolan maista kootut raaka-aineet. Olossa kunnioitetaan aina vuodenajan parhaita raaka-aineita saatavuuden mukaan. Olon sydän on keittiö, joka ammentaa inspiraationsa Suomen upeasta luonnosta: puhtaudesta ja vaihtuvista vuodenajoista. 

Me illastimme kutsuttuina ravintolan samppanjakabinetissa, jonne mahtuu illastamaan 12 henkeä. Kabinetin sisustus ja värimaailma on karsittu minimiin. Skandinaavisuutta aidoimmillaan. 

Pöydässä meitä odotti oma leipämme, joka valmistetaan kolme vuotta vanhasta juuresta.

Illan aloitimme samppanjalla. Tämä Pinot Noir -rypäleestä valmistettu kuohuva oli aivan loistava! Sokeria kuohuvassa oli vain vähän, mutta Pinot Noir -rypäle antoi juomalle kivan pehmeyden. Uusi lempijuoma, jota on saatavilla yksinoikeudella Olosta.

NV Blanc de Noirs, Benoit Lahaye – Bouzy, Champagne

Ilta alkoi erilaisilla pienillä makupaloilla samppanjan kanssa. Nämä pallerot sisälsivät puolukkaa ja hunajajogurttia. Maku oli hyvä, mutta hämmentävä, ei makea eikä suolainen. 

Kaakaovoihin pakattua puolukkaa ja hunajajugurttia

Seuraavaksi pöytään tuli kevätretiisiä vuohenjuustokreemin kanssa.

Retiisiä Tammisaaresta ja Saloniemen vuohenjuustoa

Ruiskeksi kuivatulla poronsydämellä oli vähintäänkin mielenkiintoinen annos. Asettelu oli taas kovin kaunis.

Fermentoitu ruiskeksi, katajanmarjaa aja poron kuivattua sydäntä

Lohi tarjoiltiin taimenen mädin, karviaisvinegretin ja isomaksaruohon kanssa. Lohi oli maukas. Isomaksaruoho oli pakko nakertaa, kun ensimmäistä kertaa oli tälläistä tarjolla. Maku sinänsä ei ollut kovin kummoinen. Tarjoilijalta varmistettiin, ettei annoksen liemi ollut tarkoitettu syötäväksi ;)

Lohta, karviaisvinegrettiä, isomaksaruohoa ja taimenen mätiä

Viimeinen sormisyötävä, mallaskeksi, oli oikein maukas suupala.

Mallaskeksi, punajuurta ja puolukkaa

Kaikki samppanjan kera tarjotut sormisyötävät eivät maultaan olleet meidän mieleen, mutta mielenkiintoisia maisteluelämyksiä kylläkin. Maut olivat aitoja, raikkaita, tuoreita ja aikas jänniä. Modernia villiyrttimeininkiä. 

Ensimmäinen ruokaviini tuli Unkarista ja oli hauskasti nimetty: Fox Bros. 

2011 Furmint, Fox Bros – Tokaji, Hungary

Fox Bros viini toimi tosi hyvin huikean mannapuuron kanssa. Malmgårdin emmervehnästä valmistettu mannapuuro on kyllä elämämme paras mannapuuro. Mielettömän hyvä.

Emmer mannapuuro, sieniliemi ja korvasientä

Sokerisuolattu siika oli aika erikoinen annos. Meihin se ei oikein iskenyt. Tässä annoksessa parasta oli kaunis ulkoasu.

Siikaa sokerisuolattuna, nokkosta, avomaakurkkua hiillostettuna ja kermaviiliä

Väliolutta leivän kanssa. Tämä olut sopii mainiosti ruuan kanssa, mutta ei ole mikään nautiskeluolut. Suurempi alkoholipitoisuus (8 %) antoi olueen tiukkaa potkua ja varmasti Emmer tuo tähän olueen oman makunsa.

Emmer-Trippel beer – Malmgård

Pikkuleipämme saapui maisteltavaksi ihanien tahnojen kanssa. Kaikki kolme tahnaa; kirnuvoi, ruskea voivaahto ja fermentoitu hernepyree olivat herkullisia - samoin kuin itse leipä! Oluen kanssa oikein hyvä kokonaisuus.

Talon leipää, Peltolan kirnuvoita, ruskea voivaahto ja fermentoitua hernepyree

Sauvignon blanc ei ole meidän kummankaa lempirypäle, mutta tämä Itä-Espanjalainen valkoviini yllätti meidät positiivisesti. Olipas hyvää! Tässä  täyteläisessä Sauvignon Blancissa maistui mustaherukka ja karviaismarja. Viini toimii myös seurustelujuomana!

2013 Impromptu, Hispano Suizas – Utiel requena, Spain

Kampela-annos oli yksi illan parhaista! Kevyt, keväinen ja tasapainoinen annos!

Piikkikampelaa Pohjanmereltä, grillattu kevätsipuli ja herakastike

Karitsatarta jakoi mielipiteemme, Mirka tykkäsi, Pauliinan mielestä annos jäi makumaailmaltaan hiukan laimeaksi. Kuusi maistui karitsan kaverina hyvin.

Karitsatartar, pikkelöity kuusenkerkkä, suolattu retikka ja sipuliliemi

Australialainen punaviini ei miellyttänyt meitä kumpaakaan, eikä maku muuttunut ruuankaan kanssa miellyttäväksi. Etukäteen tätä jo aavistelimmekin, olihan viini valmistettu Cabernet Sauvignon (70%) ja Merlot (30 %) -rypäleistä, joista kumpikaan ei suosikkeihimme kuulu.

2010 Cabernet Sauvignon, Cape Mentelle – Margaret River, Australia

Punaviinin kanssa tarjoiltu Kateenkorva ja kaali sen sijaan maistui. Täydellistä! Tämä oli yksi illan parhaista annoksista.

Häränhäntää, kateenkorvaa, kevätkaalia, grillattu purjoliemi ja fermentoitua valkosipulipyree

Tässä vaiheessa olimme jo kokeneet monen monta makuelämystä niin ruuan kuin juoman muodossa. Ja vielä niitä oli tiedossa lisää. Mikä jälkkäriviini! Maailman paras! Apua, mistä tätä saa ostaa?

2012 Noble Riesling, Villa Maria – Marlborough, New Zeland

Ja mikä jälkkäri. Tässä kalpenee kyllä kaiken maailman fondantit ja muut ;) Villa Maria -viini ja vuohenmaito-­hunajamousse kera valkoherukka-­jäätelön oli täydellinen yhdistelmä. Harvemmin tulee muuten vastaan näin huippua jälkkäriä. Illan mieleenpainuvin ja maistuvin annos.

Ilmattu vuohenmaito-hunajamousse, valkoherukka-jäätelöä ja jugurtin herahyytelö

Kahvin kanssa valitsimme suomalaista likööriä. Hyvää siinä oli tarina ja suomalaisuus.

Ja vielä jälkkärin jälkkärit. Hyvä päätös mielenkiintoiselle illalliselle. Suklaa on aina hyvä.

Manjari-suklaata ja vadelmaa, koivusiirappi-vaahtokarkki tikkari sekä punajuurta ja mustaherukkaa

Palvelu oli koko illan tietenkin huipputasoa, niin kuin tälläisessä paikassa pitääkin olla. Se, mikä Olon erottaa muista Michelin-tähtiravintoloista, on palvelun rentous. Täällä ei pönötetä!

Raaka-aineet Olossa olivat tottakai parasta mitä Suomesta saa. Kaikki on tuoretta ja vimpan päälle. Makumatkalla sattui monenlaista. Upeita hienoja annoksia, joita rakastimme. Ja sitten vähän outoja, erikoisia makukokemuksia, jotka jättivät meidät ihmettelemään. Olo ei ole helppo. Eikä varmastikaan kaikkien makuun. Jos haluat kokea jotakin uutta ja erilaista mene Oloon.

Ravintola Olo